Papin kirjoitus Hesarin yleisönosastossa tänään - mitä mieltä?

kirjoituksestaan palautetta ja moitteet työnantajan edustajalta. Kirkon piirissä kun ei oikein siedetä sisältä päin tulevaa arvostelua, vaikka se oikeassa ja asiaa olisikin.



Surullista, surullista. Ja ehkä sitä tärkeämpää, että tällaiset järkipapit saisivat enemmän sanansijaa kirkossa.

Ja minä äänestän kirkollisvaaleissa, mutta todellakin haluaisin, että eri "lahkot" tulisivat esiin omilla uskomuksillaan myös meille tavis ev.luteille (lude :). Kritinuskokokin on aika monisyinen! Se olisi rehellistä ja avointa, jokainen saisi valita tietäen ehdokkaan taustat.

Valtuutetut kyllä löytyivät nimineen ja ammatteineen, mutta ryhmää ei mainittu missään (olisin halunnut selvittää minkälaisesta ryhmästä on minkäkin verran edustajia). Aika kummallista minusta. Onko yleisemminkin niin, että edustajien ryhmät näkyvät vain vaalien aikaan, mutta myöhemmin niitä ei missään tuoda esille? Eikö seurakunnallisessa päätöksenteossa näillä ryhmillä ole mitään merkitystä?

"nuo rikkaan täyttää aatokset,

ja mielen köyhänkin:

Suun ruoka, juoma, meno muu.

Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu."



Eli: Vapahtajamme Jeesus Kristus kehotti meitä viemään evankeliumin kaikille kansoille. Kirkon pitäisi olla seurakunta, Jeesuksen morsian. Toivottavasti me muistamme tämän tärkeimmän asian kaiken vaalihömpötuksen keskellä.

Suomessa on äänioikeus, ei velvollisuus. Ydinasia kirkollisvaaleissa ei saisi olla naispappeus- tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiat.

Minustakin listoissa pitäisi selvästi tulla esille, jos kyseessä on herätysliikkeen tai puolueen lista, kyllä omien arvojensa takana tulisi reilusti seistä.



Ja minustakin asioita pitäisi voida kirkossa uudistaa, ja juuri niitä epäolellisia asioita, kuten urkumusiikkia ja kirkkokahveja. Mutta sitten pitäisi myös uskaltaa pitää kiinni siitä, mikä tekee kirkosta kirkon, eli sanomasta ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta.

ja niitä löytyi myös noilta kotisivuilta ja blogeista.



Minusta ko pappi olikin juri uudistamassa niitä luutuneita käytäntöjä eikä sanomaa itseään. Varsinkin noissa blogikirjoituksissa oli juttuja nimenomaan tyyliin, miksi Jumala tykkäisi vain keskiaikaisesta kirkkomusiikista. Minusta on hyvä, että pohditaan uudenlaisia tapoja tehdä asioita.

Muuhan on ihan triviaalia tietoa. Hyvä, että joku pappikin on hoksannut asioiden laidan.

Mutta sinänsä ihan asiaa kirjoittaa kyllä.

Ei tule hesaria meille.

Haluaako kirkko karkottaa äänestäjät?



Kirkossa ollaan olevinaan huolestuneita jäsenmäärän laskusta. Toistaiseksi on nähty lähinnä laimeaa viivytystaistelua kadon hidastamiseksi ja syyllistävää huokailua siitä, kuinka nykymeno ei kelpaa, vaikka sen pitäisi kelvata.



Suuriin muutoksiin ei kirkossa valtaa pitävillä ole halua. Niellään mieluummin jäsenkadon seuraukset ja vaiennetaan uudistushalukas nuorempi polvi. Nykyiset toimintatavat ovat aktiiviseurakuntalaisille tärkeitä, joten he vastustavat muutosta, vaikka pettyneiden ja vieraantuneiden kuunteleminen olisi myös heidän etunsa.



Seurakuntavaalit ovat taas ensi vuonna. Nykymenon jatkuvuuden varmistaa tapa, jolla seurakuntavaalit ja kirkkoherranvaalit hoidetaan.



Kaupungeissa jäsenistä äänestää vain 3–5 prosenttia. ”Saavutukseen” päästään seuraavalla tavalla. Ehdokkaiden omaa aktiivisuutta paheksutaan – on jotenkin kunniakkaampaa ”kutsua” heidät. Vaalien viestintäbudjetti seurakunnissa on usein nollan euron kieppeillä. Kaikki äänioikeutetut eivät edes huomaa vaaleja, ja loputkaan eivät tiedä ehdokkaista mitään – lukuun ottamatta aktiiveja, jotka tuntevat toisensa kirkkokahveilta.



Seurakuntalehden vaali-ilmoituksessa ei vahingossakaan kerrota asioista, jotka vaaleissa ratkeavat. Viestinnästä puuttuvat oleelliset sisällöt. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, panostaako seurakunta messuihin ja hiljaisuuden retriitteihin vai rippikoulujen, kasteiden, häiden ja hautajaisten hyvään hoitamiseen.



Seurakuntavaaleissa jäsenten enemmistön vaikeudet äänestää varmistetaan ehdokaslistoilla, joiden nimet eivät kerro mitään. Vastaako sinun ajatteluasi parhaiten ryhmä ”Seurakunnan puolesta”, ”Seurakunnan parhaaksi”, ”Pro kotiseurakunta” vaiko sittenkin ”Seurakuntaväen lista”?



Ryhmien taustalla on jokunen puolue, mutta enimmäkseen herätysliikkeitä sammutetuin lyhdyin. Ikään kuin ehdokkaiden lähipiirin lisäksi ei muita uurnille kaivattaisikaan.



Outo poikkeus vanhassa pitäytymisen linjaan on äänioikeuden antaminen 16-vuotiaille. Ensi vuoden seurakuntavaaleissa näemme, vesitetäänkö tämäkin hieno uudistus olemattomalla viestinnällä.



Kirkkoherranvaaleissa ehdokkaat ovat esillä lähinnä näytejumalanpalveluksissa ja parissa kirkolla pidettävässä vaalipaneelissa, joissa ehdokkaisiin tutustuu ehkä pari prosenttia äänioikeutetuista. Seurakuntalehti julkaisee yhden haastattelun ja pitää ehdokkaat muuten karanteenissa tasapuolisuuden vuoksi.



Ehdokkaat puolestaan ovat arkoja käyttämään internetin mahdollisuuksia laajemman äänestäjäjoukon aktivoimiseksi. Positiivista on lähinnä vaalirahoitusskandaalien puuttuminen.



Paikallisseurakunnan vaaleissa vaikutetaan myös kirkon linjaan esimerkiksi suhteessa naispappeihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Äänestäminen ja ehdolle asettuminen on kaikista esteistä huolimatta jokaisen jäsenen moraalinen velvollisuus. Se olisi lopulta ainoa ratkaisu kirkon ongelmiin.



Kimmo Ansamaa

pastori

Espoo

enkä itse asiassa usko, että ihan vähällä takaisin liittyisin, ikävä kyllä.

Tuosta voi kyllä työnantaja jo vetää herneet nenään, seurakunnissa kun ei ole tapana sanoa asioita noin suoraan, ainakaan tuollaisia asioita...



Kirjoittaja näyttää olevan ehdolla Olarin seurakunnan kirkkoherranvaalissa. Kotisivutkin löysin: http://www.ansamaa.net/

Varmaan kipittäisinkin kiiruusti äänestämään, jos meidänkin seurakunnassa joku uskaltaisi ehdottaa kitaraa urkujen tilalle tai salaattia pullan paikalle. Mutta näkis vaan!



Meillä on samoja vanhoja partoja vuodesta toiseen. Eihän ne edes kerro, mitä ne asioista ajattelee, mumistaan vaan ja ollaan olevinaan.



Vähän oli erinäköiset kotisivut, kuin mitä voisin kuvitella meidän seurakunnassa olevan ja blogikirjoituksetkin oli asiaa eikä hymistelyä - ja että kannatusryhmä facebookissa, varmaan ennenkuulumatonta kirkollisissa piireissä!



Onnea vaan, tervetuloa meille jos ei Olarissa onnista!

Varmaan kipittäisinkin kiiruusti äänestämään, jos meidänkin seurakunnassa joku uskaltaisi ehdottaa kitaraa urkujen tilalle tai salaattia pullan paikalle. Mutta näkis vaan!

Meillä on samoja vanhoja partoja vuodesta toiseen. Eihän ne edes kerro, mitä ne asioista ajattelee, mumistaan vaan ja ollaan olevinaan.

Vähän oli erinäköiset kotisivut, kuin mitä voisin kuvitella meidän seurakunnassa olevan ja blogikirjoituksetkin oli asiaa eikä hymistelyä - ja että kannatusryhmä facebookissa, varmaan ennenkuulumatonta kirkollisissa piireissä!

Onnea vaan, tervetuloa meille jos ei Olarissa onnista!

Juu, ei, ei ole ominta alaani ;-)