Jos sotalesket pärjäsivät ennen vanhaan suuren

Lapset oli likaisissa vaatteissa, 8-vuotias hoiti aamusta iltaan vauvaa ja pienetkin lapset kävi uimassa keskenään. Ei vanhemmat miettineet puoliksikaan niin paljoa kuin nykyään vaaroja, eivät juuri seurustelleet erikseen vaan seurustelu tapahtui työnlomassa ja pienetkin lapset teki töitä vanhemman mukana autellen.



Raskasta se toki oli, mutta aikaa oli tavallaan enemmän, koska ei ollut näitä turhakkeita kuten tv, joka sieppaa päivässä aikaa tuhottomasti pois muulta työltä.

On turhaa verrata nykypäivää edes 50 vuoden takaiseen aikaan - saati sitä kauemmas.

Elämä oli kovaa silloin, mutta eipä se nykyäänkään niin helppoa ole. Kovuus on vain tänä päivänä hyvin erilaista.

Entisaikaa on mukava romantisoida.

kestänyt elämää, joka on ollut yhtä helvettiä, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi kaikkina aikoina kestää.



Jos ap on tyhmä, se ei tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi olla.

kun lääkäri määräsi jo minulle lepoa (kaksi lasta, toisella koliikki)

Itsellään hänellä ei ole lapsia edes.

vaikka koti olisi täynnä arjen töitä helpottavia koneita ja yhteiskunnan tuki saatavana??

kestänyt elämää, joka on ollut yhtä helvettiä, ei tarkoita, että kaikkien pitäisi kaikkina aikoina kestää. Jos ap on tyhmä, se ei tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi olla.

Mummo kertoi kerta toisensa jälkeen miten hänet oli viety tosi pienenä, muistaakseni 7-vuotiaana kesäksi jonnekin perheeseen hoitamaan pientä lasta. Ihan lapsi vielä itsekin.. Oli ollut selvästi kova paikka.

kun lääkäri määräsi jo minulle lepoa (kaksi lasta, toisella koliikki) Itsellään hänellä ei ole lapsia edes.

No niin:) Ja ennen vanhaa synnytettiin saunan lauteella, nykyään kaikki hienohelmat pitää viedä oikein sairaalaan. Ai että.

Samoin ennen aikaa riitti ihan hyvin se n. 10 vuotta lyhyempi elinikä, turhaa sitä nykyään porskutellaan vanhuuteen saakka.

Entäs naisten töissäkäynti! Mitä pelleilyä. Ennen ne miehet elätteli naisiaan ja lapsilaumaa.

Kyllä ennen oli ihmiset kestäviä ja sisukkaita;)

..vaikka jotenkin selvisivät hengissä. Olihan monet ihan loppuunpalaneita, kiukkuisia ja kovakouraisia lapsilleen. Oma mummoni hoivasi isoa lapsilaumaa yksin, ja kävi raskaissa töissä sahalla, vaikka oli vaarallisesti alipainoinen ja aliravittu. Hän joutui sitten psykiatriselle kun mieli ja keho petti täysin. Hän ei ole koskaan ihannoinut noita aikoja, eikä IKINÄ sormi pystyssä muistuttanut kuinka rankkaa edellisillä sukupolvilla on ollut. Hänkin nimittäin nauttii nykyelämästä, joka on helpompaa, turvallisempaa, terveempää ja hauskempaa kuin elämä ennen.



Ainoat, kenen suusta olen kuullut ap;n kaltaista tekstiä, on keski-ikäiset miehet, jotka ei asiasta mitään tiedä. Kummallista.

jos lapsia hoidettaisiin nyt niin leväperäisesti kuin silloin hoidettiin, niin olisi sossulla töitä... nykyään ollaan paljon tarkempia lastenhoidon suhteen ja vanhemmilta vaaditaan enemmän, kaikki kunnia kuitenkin sotaleskille, jotka varmasti tekivät kaikkensa, mutta kun olosuhteet olivat mitkä olivat.

Lapsikuolleisuus oli ihan toista luokkaa, lapsia kuoli onnettomuuksissa, aliravitsemuksiin ja silloinkin hoidettavissa oleviin sairauksiin, koska ei ollut aikaa ja mahdollista reagoida ajoissa.

jotka eivät ole koskaan tehneet kotitöitä, eivätkö hoitaneet lapsia.

ei-toivotulla lapsella ja isättömäksi jääneellä toivotulla lapsella. Ymmärrätkö?

Lapsikuolleisuus oli ihan toista luokkaa, lapsia kuoli onnettomuuksissa, aliravitsemuksiin ja silloinkin hoidettavissa oleviin sairauksiin, koska ei ollut aikaa ja mahdollista reagoida ajoissa.

lapsia tehtiin paljon eikä niihin kiinnytty niin kovasti kuin nykyään, koska niin suuri osa lapsista kuoli nuorena. Satuitteko katsomaan taannoin Lapsen historia-dokumentti sarjaa? Aika karua oli elo lapsillakin ennen vanhaan.

hukkuneiden lasten lukumäärä oli 50-luvulla valtavan iso. Ei niitä lapsia kukaan vahtinut.

Jos 50 vuotta sitten perheetön nainen tuli raskaaksi avioliiton ulkopuolella oli tilanne täysi katastrofi. Todennäköisesti hän antoi lapsen adoptioon ja ihan siitä syystä ettei abortti ollut tunnettu tai yleinen siihen aikaan.

Sosialliset seuraukset tällaisesta tapahtumasta olivat megalomaaniset siihen verrattuna miten nykyään suhtaudutaan vahinkoraskauksiin. On aivan 100% varmaa että jos abortti olisi ollut siihen aikaan yleisesti mahdollinen nainen olisi sen tehnyt.



Koko vastakkainasettelu on jo alkujaan ihan perssiillään.

entisaikana oli aivan kamalaa monessa suhteessa ja hirveitä tunnevammoja ihmisillä. Tämän päivän ongelmakenttä on ihan erilainen kuin ennen. Mutta

kaikki kehitys ei ole hyvästä. Mun mielestä ihminen on monessa asiassa kehittymässä aivan surkeaan suuntaan; yliherkkä kontrollifriikki joka on kadottanut suhteensa niin luontoon kuin elämän hallitsemattomuuteen ja moniin muihinkin asioihin. Kyky hyväksyä elämä sellaisena kuin se on ja vastaanottaa se alkaa puuttua monelta ja tyystin. ja siinä mielessä ajattelen että se ettei kykene vastaanottamaan ei-toivottua lasta kun on kerran mahdoollisuus sekä taloudelliseen että henkiseen tukeen on usein itsekästä ja typerää ja epäinhimillinen pelkuri-ratkaisu. Koska ihminen todellakin kykenee ottamaan vastaan elämässä ei-toivottuja, ei-tilattuja- ei mittatailaussuunniteltuja asioista jos vain on arvot kohdallaan.

kun ei ole saatu sukupolvien ketjua katkaistua, niin onko tuo ihme kun on kaikenlaista synnytysmasennusta ym. mielenterveysongelmaa.



sillon näytti että jaksetaan, mutta todellisuudessa ei jaksettu. ja kun oli pakko jaksaa, niin sitä meidän sukupolvi nyt maksaa.

Meillä jokaisella on erilaiset voimavarat ja joskus se elämän kulku voi olla tuuristakin kiinni.

Ellen olisi kohdannut miestäni ja jos tukiverkkoni olisi pettänyt, niin voi olla, että minulla ja ei-toivotulla lapsella olisi paljon ankeampi elämä. Ankealla en tarkoita pelkästään materia-asioita, vaan koko elämän laatua.



Arvot voivat olla kohdallaan (ja monella varmasti onkin), mutta rajut elämänmuutokset (etenkin ei-toivotut) voivat vääristää elämää niin, että ei kykene toimimaan kuten oma arvomaailma sanoo.



Ja kaikilla ei nykymaailmassa todellakaan ole mahdollisuutta siihen henkiseen tukeen.

että sota-aikaan vanhuksetkin pärjäs kivasti pirtin nurkassa, nykyään täytyy olla tekohampaat, silmälasit, muovilonkat ja vesijumpat...

Jos perinteistä maatilaa ajatellaan niin tilalla yleensä asui vanhemmat tai appivanhemmat, Iso-vanhemmat ja joku naimattomista sisaruksista tai useampi sisarus.



Toinen on että silloin ei oltu totuttu hyvään ja kauniiseen. Elämä oli kovaa ja se oli normaalia. Itsensä paapominen oli syntiä ja kunnon ihminen teki työtä hautaan saakka. Nykyään meillä on varaa ajatella omaa napaa ja tehdä itsekkäistä syistä valintoja. Aikoinaan mentiin naimisiin nuorena koska niin kuului tehdä.



Ei voi edes verrata yhteiskunta ja sosiaalisetrakenteet ovat aivan toista kuin vanhempiemme ja siovanhempiemme nuoruudessa.