Eskaria takana 3 viikkoa ja poika EI TIEDÄ

ihmisistä ja toiset on sellasia hiljaisia vetäytyjiä. Mun isä ei esimerkiksi koskaan ole ollut kiinnostunut muista ihmisistä. Nyt dementikkona hän muistaa kyllä viikonpäivien nimet, mutta ei enää kenenkään ihmisen nimeä (esim. meidän lasten tai vaimonsa, kaukaisemmista sukulaisista puhumattakaan). Ajattelen, ettei hän ole koskaan ollutkaan kiinnostunut muista. Nyt se näkyy todella selkeästi.



Tämä ei nyt kyllä mitenkään kannustanut sua, mutta näin vain on. Ehkä voisit aktivoida poikaasi tutustumaan myös muihin lapsiin.

samanlainen. Muutaman nimen on vasta oppinut muistamaan, joskus ei ees muista mitä on tullut päivän aikana syötyä. On kyllä innoissaan uudesta eskarikaveristaan, joten ei kai muulla niin väliä

siellä eskarissa on valtavasti uutta joka päivälle muutenkin, oikeesti siirtyminen tarhasta eskariin on lapselle iso muutos, eli anna hänen rauhassa opetella. Myöhemmin nimet putkahtelevat pikkuhiljaa :)

Meillä on erittäin hyvämuistinen ja fiksu viisivuotias (siis neuvoalssa ja päivähoidossa sanoneet näin) ja hänellä vaihtui päiväkotiryhmässä puolet lapsista eli ryhmässä nyt 11 uutta lasta, eikä tyttöni kolmen viikon jälkeen muista uusista vielä kovinkaan monta nimeltä.

Mä olen neljä vuotta opiskellut saman ryhmän kanssa (lähemmäs 40 ryhmässä) ja vieläkin on välillä jonkun nimi vähän hakusessa. Huono nimimuisti on ja varsinkin jos niitä nimiä ei aktiivisesti käytä.

Läheisimmät opitaan nopeammin. EN minäkään nimiä hetkessä oppis. Samankokoisia ja -näköisiä lapsia, samanlaiset vaatteet huppareineen ja farkkuineen, kuka niitä erottaa...

Eskarissa tulee niin paljon uutta asiaa kerralla, että ei voi kuvitella, että kaikki asiat (esim. nimet) jäis heti mieleen. Lisäksi jos kaveeraa eniten parin tyypin kanssa, ei muiden nimet jää niin äkkiä päähän.



Kyllä se siitä! Jouluna on jo kaikki tutumpaa :)

Meillä poika aloitti koulun pienluokalla (10 oppilasta) eikä vielä keväällä muistanut kaikkien nimiä. Hitaus nimien oppimisessa voi olla ihan kiinnostuskysymys, mutta meillä tuli myöhemmin reilut vaikeudet kielissä eli uusien sanojen /nimien oppiminen vaikeaa.

mä olin aikoinaan PUOLI VUOTTA eskarissa 6-vuotiaana ja sinä aikana opin kahden lapsen nimet. Toinen oli luokan hienohelma Emilia. Toinen oli mun paras leikkikaveri, lapsi jota luulin lähes loppuun saakka pojaksi. Lopussa kuulin, että lapsen nimi olikin Anu, eli hän oli tyttö. Mutta ei mulla ollu mitään hätää siellä! Tosi paljon tykkäsin olla eskarissa ja ihan normaali ihminen musta on kasvanut, nykyään olen jopa sosiaalinen. :D