Lue keskustelun säännöt.
Äitiys ja ulkonäkö!
31.08.2009 |
Tulin ekan kerran äidiksi 28 v ja sen jälkeen 30 ja 32 v. Ulkonäköni oli aika kulahtanut silloin, kun lapset olivat pienempiä.
Minulla ei ollut aikaa tai intoa päivittää vaatekaappiani. Enkä ollut perillä siitä, että minkälaisia vaatteita edes olisi kannattanut ostaa, koska olin saanut 7 kg lisää elopainoakin.
Kulmakarvat rehottivat hoitamattomina ja samoin hiukset monesti takkuisina ja poninhännällä. Meikkasin harvoin.
Hampaat olivat kellastuneet ja vinot.
Nyt olen 40 v ja ulkonäköni on kohentunut. Olen kuin eri ihminen. Painan 5 kg vähemmän. Olen siis ihannepainoinen. Olen löytänyt taas itselleni sopivan väriset, kokoiset ja muotoiset vaatteet. Kulmat on aina nypitty, meikkaan, hiukset on leikattu kauniisti (edelleen pitkähköt, toisinkuin monilla samanikäisillä ystävilläni). Hampaat on oiottu ja valkaistu. Lihakset on vahvat, (mutta pienemmät kuin Madonnalla). Niin ja mies on pysynyt samana, mikä onkin helpottanut elämääni suuresti. Minulla on aikaa itselleni, syön hyvin, nukun tarpeeksi ja käytän tyyriitä ihonhoitotuotteita, koska olen havainnut niiden tehon. Talous on kunnossa ja perhe voi hyvin.
Kommentit (7)
Itse olen aina pyrkinyt pitämään huolta ulkonäöstäni, ovat lapset (3 kpl) olleet minkä ikäisiä tahansa. Suihkussa olen aina ehtinyt käydä, vaihtaa puhtaat vaatteet ja meikatakin hieman. Itselleni lihominen ei ole tuottanut lastenkaan jälkeen ongelmaa; painan nytkin tasan saman verran kuin aikana ennen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt taas aloittelemassa toista äitiyslomaa ja mulle on kyllä ihan itsestään selvää, että huolehdin voinnistani ja ulkonäöstäni vaikka lapset pieniä. Siis ihan tällaiset perusasiat: kammatut hiukset, istuvat vaatteet jne.
Ehkä olen pinnallinen, mutta minulla vaikuttaa kyllä ihan mielialaankin jos en huolehdi ulkonäöstäni ja kunnostani.
Toiset taas heittäytyvät siihen äitiyteen niin, että kaikki muu tuntuu turhalle.
En ole koskaan halunnut olla ylipainoinen, collareissa öaahustava rasvatukkamamma, joka on unohtanut itsensä ja omistautuu nyt täydellä intohimolla vain perheelleen. No thanks.
Perhe on arvojärjestyksessäni ykkösenä ja olen jopa kotiäiti, silti se ei mielestäni tarkoita sitä, että minun tulisi mörköytyä. Minulle tällaisista naisista/miehistä tulee ensimmäisenä mieleen, että ovat masentuneita tai eivät muuten vain arvosta itseään.
Minulla oli takkuinen, mutta puhdas tukka. Ei siis rasvainen. En halunnut leikata pitkää tukkaani lyhyemmäksi, mutta en jaksanut kammatakaan sitä, koska siihen olisi silloin mennyt vähäinen vapaa-aikani.
ap
Vai mikä tän kirjoituksen pointti oli?? Kissan oman hännän nosto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin tuntuu lohduttavalta ja realistiselta, kun joku toteaa ihan selvästi että pikkuisten äidillä ei aina ole joka hius ojennuksessa ja valokynät lärvissä, ja se on ok.
Se ei tarkoita että välittömästi
- mies jättää
- kaupassa kaikki ihmiset oksentavat kun kuljet kassalle
- lapset häpeävät kulahtanutta äitiä
- olet laiska paska.
Elämässä tulee erilaisia jaksoja ja stressiaiheita on pienten lasten äideillä niin paljon muutenkin että kannattaa olla tulevaisuuden suhteen ennemmin toiveikas kuin valmiiksi nujerrettu.
Minä taas jotenkin löysin tyylini esikoisen syntymän jälkeen. Ehkä muutto isolle paikkakunnalle vaikutti, oli enemmän valinnanvaraa ja halvempaa ostaa vaatteita yms.
Kroppakin on parempi, kun olen oppinut syömään ja liikkumaan tasapainoisemmin. Lapset sain 31- ja 34-vuotiaana, nyt 37.