Muutettiin uuteen taloon ja mies on sitä mieltä..

Me muutettiin kesän alussa ja meillä on käynyt joukko naapureita ja mekin olemme ihan varta vasten seinänaapureille esittäydytty.



Muistaakseni kyllä edellisessäkin paikassa oli tällaista.



Uskoisin, että rivarialueilla aika tavanomaista. Naapureiden kanssa ruukataan olla tekemisissä.



Näin siis Helsingissä.

Mun mielesstäni olisi ihan kiva, että uudet naapurit kävisivät esittäytymässä, vaikka itse en ole koskaan niin toiminut.

tuollainen ei todellakaan ole tapana pk-seudulla, eikä täällä puhuta "ruukaamisesta". Tottakai jutellaan jollain lasten leikkipaikalla, tai kun viedään roskat niin esitellään jne, mutta ei kyllä kukaan ovikelloja soittele. Koko ikäni olen asunut pk-seudulla eli jonkun verran on tästä kyllä kokemusta, nyt olen jo 40v :).

Me muutettiin kesän alussa ja meillä on käynyt joukko naapureita ja mekin olemme ihan varta vasten seinänaapureille esittäydytty. Muistaakseni kyllä edellisessäkin paikassa oli tällaista. Uskoisin, että rivarialueilla aika tavanomaista. Naapureiden kanssa ruukataan olla tekemisissä. Näin siis Helsingissä.

Tosin pihalla esittäydyttiin. Mutta nyt asutaan omakotitalossa ja tässä vieressä on myös omakotitaloja. Tuntuu jotenkin hölmöltä ajatukselta että lähtisin toisten pihoille itseäni esittelemään. Ja kun mietin niin en mä haluaisi oman oveni taakse ketään tuntematonta pällistelemään.

Toki mä tervehdin ja esittäydyn jos tossa tiellä vaikka tavataan, mutta en tosiaan lähde kenenkään ovien taakse.

ap

Ei edes tiedetty, että naapuriin oli tullut uudet asukkaat. Paukkasivat sitten vain yks kevätpäivä pihalle kottikärryn kanssa lantaa pyytämään. Mummo meni niin häkellyksiin, että sanoi vain niille, ettei meillä oo lantaa, kun ne on just ajettu pellolle. Varmaan jotenkin pelästyi niitä vieraita ihmisiä.



Meitä sitten vähän harmitti, että mummo ajoi ne niin tylysti pois. Kun kerran olivat niin rohkeita, että tulivat ihan pyytämään, niin olisihan sieltä aina sen verran löytynyt, joka päivähän sitä sontaa syntyy lisää.

Me aikanaan esittäydyttiin naapureille yhtiökokouksessa (pieni yhtiö)

esittäytyä pensasaidan yli tai postilaatikolla kun ekaa kertaa "satutaan" yhtä aikaa lähietäisyydelle. Ei siis mennä vartavasten ovikelloja soittelemaan, mutta pysähdytään kyllä esittäytymään kun satutaan vastakkain. Kulttuuriin kuuluu myös tervehtiminen aidan yli jos osutaan näköetäisyydelle.

Kyseessä kerrostalo Helsingissä. Minusta kuuluu hyviin tapoihin.



Ja ikää on muuten 23 vuotta.

mutta pihalla kyllä puolin ja toisin lähestytään. Muutimme juuri omakotitaloon ja kaikki 3 rajanaapuria (sivut + takapiha) plus kaksi tien toiselta puolelta plus kaksi 'yhden talon päästä' ovat asioikseen tulleet kättelemään ja jutustelemaan, kun ovat nähneet meidät pihalla. Ihanaa minusta!

Tai siis ei tarvitse olla sosiaalinen, jos ei halua. Aika moni EI halua tuntea naapureitaan ja sitä pitää kunnioittaa, vaikka ahtaasti lähekkäin asutaankin. Kyse siis on intiimin alueen ja kotirauhan kunnioittamisesta, joka kuuluu urbaaneihin tapoihin.



Minäkään en ole täällä stadissa ikuna törmännyt siihen, että kerrostalossa joku kävisi joka asunnossa esittelemässä itsensä. Ei ole sattunut edes seinänaapurien kesken (ja olen kyllä sosiaalinen, vaikka otsikostani ei kenties niin heti luulisi ;-))



Tapana on, että uusia naapureita tervehditään ulkona ja jos toinen näyttää siltä, että saattaisi pysähtyä juttelemaan (eikä esim. ole juoksemassa bussiin), sitten esittäydytään.



Talkoot ja taloyhtiön kokoukset ovat hyviä tilaisuuksia esittäytyä.

Noh toisaalta, jos haluaa hyvät välit naapureihin heti alusta alkaen, niin ei tuo nyt ihan älytön ajatus ole (vaikka en ole moiseen aiemmin törmännyt). Ainakin niiden rajanaapureiden luona voi käydä, mutta ei kyllä muiden. Minä olen asunut rivarissa puoli vuotta ja sen jälkeen siihen on muuttanut parit asukkaat. En ois kyllä yhtään oudoksunut jos joku ois tullut oven taakse esittelemään itsensä, paremminkin oisin ilahtunut kohteliaisuudesta. Naapurin täti tuli meidän oven taakse yks päivä kysymään miestäni, koska on taloyhtiön puheenjohtaja. Eikä esitellyt itseään ollenkaan. Tästä vaan piti päätellä, että taitavat olla ne uudet asukkaat. Tuntui tosi tylyltä. Ois pitäny kysyä, että "niin oletteko osakkaita vai miksi kyselet miestäni". Minusta ei ole yhtään huono ajatus, että miehesi tekee "naapurikierrokse" yksin. Jos se on hänelle tärkeä juttu, niin pitäähän se saada tehdä, mutta ei tuommoseen tarvi väkisen lähteä jos se ei tunnu luonnolliselta. En usko, että hänelle kukaan nauraisi.

Tai siis ei tarvitse olla sosiaalinen, jos ei halua. Aika moni EI halua tuntea naapureitaan ja sitä pitää kunnioittaa, vaikka ahtaasti lähekkäin asutaankin. Kyse siis on intiimin alueen ja kotirauhan kunnioittamisesta, joka kuuluu urbaaneihin tapoihin.

Minäkään en ole täällä stadissa ikuna törmännyt siihen, että kerrostalossa joku kävisi joka asunnossa esittelemässä itsensä. Ei ole sattunut edes seinänaapurien kesken (ja olen kyllä sosiaalinen, vaikka otsikostani ei kenties niin heti luulisi ;-))

Tapana on, että uusia naapureita tervehditään ulkona ja jos toinen näyttää siltä, että saattaisi pysähtyä juttelemaan (eikä esim. ole juoksemassa bussiin), sitten esittäydytään.

Talkoot ja taloyhtiön kokoukset ovat hyviä tilaisuuksia esittäytyä.

Ettei tuppauduta tutuksi väkisin vaan annetaan olla rauhassa jos toinen näyttää sitä tahtovan.

Pitäisi hyvin outona, jos joku tulisi varta vasten soittelemaan ovikelloa ja esittäytymään. Olen toki tavannut seinänaapurit rappukäytävässä ja ollaan esittäydytty mutta muuten ei olla tekemisissä. En todellakaan halua sosialisoitua naapureiden kanssa sen enempää, haluan pitää yksityisyyteni.



Ja tämä siis Helsingissä mutta kotoisin olen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

niin meidän naapuritalossa (okt) asuva nainen tuli soittamaan ovea ja toi meille itse leipomansa omenapiirakan. En ole ikinä tuollaiseen törmännyt kyllä aiemmin. Ja tämä siis Helsingissä pientaloalueella. Mutta ihan positiivinen juttu oli tietenkin, mutta ei tuollainen kyllä yleistä ole. Enkä itse sitä tekisi, edes menisi esittelemään.

Kyllä hyvä olisi esitellä itsensä.



Parempi konsti on kuitenkinh laitaa jokaisella lähellä asuvalle kutsukortti postilaatikkoon. Pyydätte esim. lauantai-iltapäivänä kaikki teille jäätelölle ja siinä samalla esittäydytte. Siis jos olette lapsiperhe, niin jätski on oiva tähän tilaisuuteen.



Paria erilaista jätskiä, pikkuleipiä, banskuja joita voi pilkkoa jäätelön päälle, strösseleitä, suklaahippuja ja paria erilaista kastiketta. Ei maksa paljon ja ei kestä kauaa. Tulee kuitenkin naapurit tutuiksi. Toimii! Kokeiltu on.