Jaksaisisnkohan yrittää vielä taistella?
Olen työtön ja lievästi masentunutkin ja velkainen.
Lapseni on isällään joka toinen viikko, perheessään on kaksi muutakin lasta ja toki äitipuoli.Meillä ei ole muita huollettavia.
Lapseni viihtyy sisarpuoliensa kanssa, mutta saa jatkuvaa arvostelua ja tiuskimista osakseen sekä isältään että äitipuolelta( ei osaa mitään ja on jatkuvassa tarkkailussa).
Meidän luona saa hellyyttä ja huomiota sekä normaalia touhuntaa. On ilmaissut jo haluavana asua mieluiten meidän luona.
Olen kuullut niin kammottavia esimerkkejä(kolmannelta, luotettavalta) taholta, miten lastani kohdellaan isänsä ja äitipuolensa taholta, että olen kohta valmis tappelemaan lapseni meille kokonaan. Mutta, miten jaksan?
Toistaiseksi lapsi menee isälleen mielellään, lähinnä sisarpuoliensa vuoksi, ja siksi olen antanut tilanteen jatkua näin.
Jos erotessamme olisin ollut vahva ja kunnossa, olisin taatusti tapellut itselleni huoltajuuden, isä on väkivaltainen narsisti. Mutta en silloin sitä jaksanut tehdä, olin niin voimaton ja paskana.
Kiitos jos jaksoit lukea, ja otan mielelläni vastaan kaikki kommentit.
Kommentit (27)
mutta jonkinlaiset välit siihen suuntaan, koska tiedän mihin isänsä kykenee kun vittuuntuu. ap
Mitä jos kuitenkin odottaisit, että olet itse hyvässä kunnossa ja mahdollisesti saanut sen työpaikankin. Ja alat vasta sitten vaihtamaan sitä tytön huoltajuussopimusta?
Kuinka vanha lapsi on? Voisiko tämä kolmas taho tehdä lapsen isästä lastensuojeluilmoitusta (täyttääkö kriteerit? uhkaako lapsen kasvua ja kehitystä? Selvä psyykkinen pahoinpitely riittää kyllä)?
Lapselle on parempi, että saa olla joka toinen viikko sinun luonasi, kun, että joutuu kokonaan isälleen, jos romahdat huoltajuustappelun aikana!
Lapsi on 7-vuotias ja pelkään, että itsetuntonsa romahtaa. Isällään kukaan ei ota syliin, ei saa huomiota vaan lähinnä pelkkää pilkkaa ja kyttäämistä sekä kummallisia rangaistuksia(ei esim uimahallissa uskaltanut hypätä kylmään altaasen, josta isänsä suuttui silmittömästi). Kun tulee meille , kiukuttelee ja näyttää tunteensa täysillä,joten kysyin tytöltä, miksi kiukuttelet koko ajan? Hän vastasi, että isällä ei saa kiukutella.) Tosin kaikki muukin tunteiden ilmaisu on kiellettyä, siitä suututaan välittömästi. Isä ei ole koskaan kestänyt minkäänlaista kritiikkiä ja on todellakin taipuvainen käyttäytymään itse kuin viisivuotias.Ap
Kertokaa nyt mulle jotain, jooko, olen täältä ennenkin voimia saanut, tosin myös haukkuja. ap
haluaisin neuvoa, mutta en osaa. Sinuna minä kysyisin neuvoa sosiaalipuolelta. Selvittäisin,minne pitäisi mennä juttelemaan ja kertoisin saman asian. Heidän tehtävänään on ajaa lapsen etua.
Mun tyttö on nyt 12-vuotias. Ei tahdo enää mennä isälleen koska kohtelu on juurikin vastaavaa kuin kerrot. Isällä ja uudella äitipuolella ei ole lapsia, pieni koira vain. Isä ei ole koskaan hellitellyt lapsiani, ei ottanut syliin tai kysellyt edes kuulumisia ja vointia. Raivoa ja rangaistuksia kyllä satelee, silloin kun jaksaa välittää jostain itselleen tärkeästä kuten hiekasta eteisen matolla tai sohvalle unohtuneesta pyyhkeestä.
Meillä on yhteishuoltajuus ja olen itsekin kerännyt voimia lähteäkseni taistelemaan sitä yksinhuoltajuudeksi sekä elatusmaksujen korottamiseksi. Alunperin elatusmaksutkin määräytyivät täysin ex-miehen tahdon mukaan. Oikein uhkasi lastenvalvojaa, että mikäli hänen ehdotukseen ei suostuta niin hän ei maksa mitään ja repii kaikki paperit eikä tapaa ikinä lapsiaan. Minä olin niin väsynyt että suostuin.
Nyt, 2 vuotta myöhemmin tunnen että jaksan taistella asian puolesta. Olen huomenna menossa oikeusaputoimistoon ja sieltä nostetaan kanne ex-miestä kohtaan. En tiedä miten todistaisin kaikki nämä henkisen väkivallan täyttävät esimerkit, mutta elariasiasta sentään on mustaa valkoisella lastenvalvojan luote.
Mielestäni lapsi voisi itse jo tuossa iässä valita meneekö isälleen vai ei. Välillä lapset liioittelevat isällään tapahtuneita juttuja ja uskon kyllä, että jos siellä oikeasti on ahdistavaa niin lapsi ei sinne halua. Minäkin tässä kuulostelen nyt miten kaksi muuta isällään tulevat jatkossa viihtymään. Varmaan sitten kun ovat 12 saavat hekin päättää missä haluavat olla.
Olen enemmän hajalla kuin haluan itselleni myöntää. ap
ja pyydät lasta kertomaan nämä asiat psykologille.
Kirjoittaa ehkä lausunnon tutkittuaan, että lapsen puheet ovat omakohtaisia, eikä äidin sepitelmiä.
Jotain faktaa tarvitset kuitenkin, jos yksinhuoltajuutta vaadit. ehkä sieltä perheneuvolasta tulisi muutakin apua neuvojen muodossa.
Älä vie häneltä sitä. Lapsi rakastaa varmasti isäänsä. Ja on hänellä sisarpuolet seuranaan. Eli jos katkaiset välit isään teet sen myös sisarpuoliin. Se kostautuu joskus sinulle. Koska lapsi saa varmasti tietää, että sinä olet katkaissut välit.
Ikävää on jos kohdelleen huonosti. Mutta muista että nuo ovat vain kuulo puhetta, et ole itse nähnyt. Lapsi menee mielellään eli ei ehkä itse koe asiaa niin pahana kuin sinä.
tietävän koko asiasta, enkä sekoittaa häntä tähän. Ehkä parempi vain odottaa. Tai sitten otan suoraan yhteyttä isään ensin ja kerron miten asiat tytön mielestä ovat. ap
Älä vie häneltä sitä. Lapsi rakastaa varmasti isäänsä. Ja on hänellä sisarpuolet seuranaan. Eli jos katkaiset välit isään teet sen myös sisarpuoliin. Se kostautuu joskus sinulle. Koska lapsi saa varmasti tietää, että sinä olet katkaissut välit. Ikävää on jos kohdelleen huonosti. Mutta muista että nuo ovat vain kuulo puhetta, et ole itse nähnyt. Lapsi menee mielellään eli ei ehkä itse koe asiaa niin pahana kuin sinä.
Isänsä on aina ollut tuollainen. ap
sano, että olen ymmärtänyt tytön puheista, että sinä sanot näin ja näin.
Muista, että et syytä, vaan kysyt asiasta. Ja anna konkreettisia esimerkkejä, sanontoja ja tilanteita. Älä puhu yleisellä tasolla.
sano, että olen ymmärtänyt tytön puheista, että sinä sanot näin ja näin. Muista, että et syytä, vaan kysyt asiasta. Ja anna konkreettisia esimerkkejä, sanontoja ja tilanteita. Älä puhu yleisellä tasolla.
Soitan lastenvalvojalle. Tiedän kyllä häviäväni taistelun ja todennäköisesti isä onnistuu nujertamaan minut paskaksi, mutta teen tämän vaikka se olisi viimeinen tekoni. ap
Tee se!
Muista, että lapsesi on sinulle tärkeä ja äitinä sinun tehtäväsi on suojella lastasi. Tee se, mitä sinun pitää tehdä. Jos isä alkaa haukkua, niin kohdista huomio lapseesi.
sääliksi. Nyt hän sitten tietää, että isä on sellainen kun on ja se sattuu minuun. Olen aina ollut ylikiltti ihminen ja vaikka hajoaisin palasiksi, lapseni kuitenkin tietää, että teen tämän kaiken hänen vuokseen. Itkettää. ap
Iso hali! Taistele! Muuta en nyt osaa sanoa.
Itse asiassa huoltajuusmuoto on Suomen sisällä eroperheissä aika muodollinen ja "turha" asia. Vaikuttaa lähinnä siihen, tarvitaanko molempien vanhempien allekirjoitus esim. kouluunilmoittautumispapereihin ja saako lapselle passin vain toisen vanhemman nimikirjoituksella.
Isällä on oikeus tapaamisiin lapsensa kanssa huoltajuusmuodosta riippumatta. Lisäksi, jos lapsi kuitenkin menee mieluusti isän luokse eikä näytä oirehtivan, täytyy minusta tapaamisten estäminen muutenkin kyseenalaistaa.
Mutta siis, kuten sanottu, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta estää tai poistaa tapaamisia, vaikka yksinhuoltajuuden saisitkin. Itse asiassa, vaikka lapsikaan ei tapaamisiin haluaisi mennä, vasta 12-vuotiaan omaa mielipidettä kuullaan. Eli ellei isän luona TODISTETTAVASTI tapahdu fyysistä tai psyykistä väkivaltaa lasta kohtaan tai/ja ellei lapsen hyvinvointi todistettavasti vaarannu tapaamisten aikana (esim. isän päihteiden käyttö, laiminlyönti tms.), ei sinun mielipiteelläsi tapaamisista valitettavasti ole mitään juridista arvoa.
yrittäisin ehkä kuitenkin taistella sen saamiseksi kuntoon kuin yksinhuoltajuuden puolesta.
Onko mahdollista keskustella äitipuolen kanssa?
Yksnhuoltajuus ei lopeta tapaamisia isän kanssa, eikä sinänsä muuta sitä, miten lasta siellä kohdellaan.