Miltä tuntuu olla poikkeuksellisen kaunis?

mutta kyllä se vaan oli ihanaa aikaa. Huomiota ja ihailua sai paljon osakseen ja valitettavasti oma identiteettikin pääsi kehittymään hiukan liian pinnalliseen suuntaan. Ulkonäöstä tuli liian iso osa minua, määrittelin itseäni ja arvoani liikaa sen kautta.



Nyt 3-kymppisenä iskee sitten päälle todellisuus siitä, että uusi sukupolvi saa miesten huomion (myös omani varmasti kokee BB-Kätlinit aika herkuiksi minuun verrattuna:)), raskaus muuttaa kroppaa ja kiloja on tullut, meikkiä tarvitaan peittämään myös väsymystä ja freesaamaan ilmettä -ei pelkästään korostamaan kauneutta!



Kauneus on katoavaista, oma henkinen kehittäminen kantaa pidemmälle ja pitää myös kauniina pidempään. Kypsä ihminen ei koe 3-kymppisenä yhtäkkiä "muuttuneensa rumaksi". Kauhea klisee, mutta kyllä se sisäinen kauneus on tärkeää. Minulla ei ole muuta kuin kadonnut ulkoinen :(

Lainattu-->"Mitä tulee ylimielisyyteen, voi siihen aina vedota, tai siihen, että jossakin ihmisessä vain on epämiellyttävä vibra. Silloin ei tarvitse tunnustaa itselleen saatika muille, että on itse saatanan kade ja epäluotettava kaveri."



Tämä on niin totta. Kauniista naisista etsitään aina vikoja suurennuslasin avulla ja kateelliset akat keksivät ties mitä juttuja ihan epätoivoon saakka ette heidän vain tarvitsisi myöntää kateellisuuttaan vaikka kateus paistaisi tuhannen kilometrin päähän ja kaikki ulkopuoliset sen näkisivät. Joskus pistää jopa naurattamaan tällainen.

Itseni mielestä minulla on liian pyöreä naama ja nykerönenä. Mutta nuorena moni kyllä sanoi, että minulla on upea vartalo ja olen todella kaunis.



Ei minusta minulle kukaan ole ollut kateellinen ja kavereita on ollut. Miehiä nyt yritti iskettää, mutta niin kai sitä yritti muitakin. Kuuluu normaaliin nuorten elämään.



Ehkä sitten en ollut tarpeeksi kaunis, että olisin herättänyt negatiivisia tunteita lähimmäisissäni.

nähdä nämä ketjuun vastanneet "kaunottaret".



Itselläni on kaksi tosi kaunista kaveria (siis ihan ammattimalleja) ja ei heille kukaan juuri mitään ehdottele. Pukeutuvat kyllä tosi tavallisesti esim. farkut - toppi- yhdistelmä baariin eli eivät käytä minihameita, verkkosukkia, pitkiä saappaita, avotoppeja tms. "halpojen" vaatteita.

Usein kyllä miehet tulevat sanomaan heille, että olet tosi kaunis tai juttelemaan ensin minulle sillä varjolla, että pääsevät heidän juttusilleen - mikä on tietysti minusta tosi ärsyttävää!

BB:ssä. Puoli porukkaa itkee Kätlinin vuoksi kateuttaan.



Mua pidettiin ylpeänä (olen myös ujohko). Ei tullut ikinä mitään ihme ehdotuksia, vaan lähestyminen oli jopa naurettavan kunnioittavaa.

joillain näillä wannabeekauniilla, että kaverit olisi kateellisia.

joillain näillä wannabeekauniilla, että kaverit olisi kateellisia.

Minua on vain aina epäilyttänyt ihmiset, jotka hokee, että kaikki on heille kateellisia kun he ovat niin loistavia ja ihania ja kauniita ja mahtavia.



Yleensä heille ei kukaan ole kateellinen, mutta kovasti he toivovat, että kaikki olisivat.



Itse asiassa ihmiset ovat hyvin vähän kateellisia toisille. Oikeasti aika moni keskittyy vain omaan elämäänsä, eikä jaksa korvaansa lotkauttaa kadehtimalla toista. Jos ei saa kavereita niin se ei ole välttämättä kateellisuutta. Voi katsoa peiliin ja miettiä, olisiko omassa käytöksessä vikaa.

siis samaa tasoa kuin esim. Aishwarya Rai? http://www.topnews.in/files/Aishwarya-Rai_2.jpg

itse uskon, että Johanna T. ja Henna K:n tyyliset vastaavat näihin kyselyihin.



Että, miehet tuijottavat ja kuolaavat ja naiset katsovat pahasti ja ovat kateellisia:) Kun se todellinen syy voi olla se purkista laitettu kummallisen kellertävä rusketus sekä minihame ja napatoppi viileässä syyssäässä!

itse sanoisin viehättävä ja nätti. Miehet ovat kuitenkin mua katsoneet, etenkin nuorempana. Itse en sitä edes huomannut, mutta äitini ja jotkut kaveritkin huomioivat sen. Yksi kaveri sanoi, että kun minä astun baariin, miehet "heräävät". Itse en tätäkään huomannut.



Nykyään, yli 3-kymppisenä useat ystäväni, työkaverit ja tutut huomioivat ulkonäköäni esim. sanoilla hehkeä, hehkuva. En tiedä, liittyykoö se kauneuteen mitenkään. Myös vaateitani (ihan halpiskamaa, H&M ym.) kehutaan paljon esim. töissä.



Koskaan en ole huomannut mitään kateutta tai negatiivista. Lähinnä ihastelua. Nyt vanhempana kiinnitän kuitenkin itse usein ulkonäkööni huomiota ja pidän sitä vähän liiankin keskeisenä asiana. Haluan näyttää hyvältä muiden silmissä. PItäisi vain olla välittämättä ja unohtaa koko asia, kun se kuitenkin on katoamassa. Ennen äitini kehui minua kauniiksi vähän väliä, mutta hänen kuoltuaan kuulen sitä suoraan kovin harvoin. Olisi kiva, jos esim. mies sanoisi kotona useammin (tosin kotioloissa en niin kaunis ehkä olekaan)...

Minulla on kaunis kasvojen luusto, olen pitkä ja hoikka. Suuret ruskeat silmät ja kaunismuotoinen suu, pieni ja siro nenä. En ole lähelläkään mitään Johanna Tukiaisen tyyliä, olen pikemminkin "harmaavarpunen" tyyliltäni mutta kasvoni ovat todella kauniit, vaikka nyt itse sanonkin. Olen sen kuullut lukemattomia kertoja (muiltakin kuin miehiltä baarissa) ja täytyy sanoa että joskus kun näen valokuvan itsestäni niin oikein hätkähdän että kuka tuo kaunotar on. En nimittäin tunne itseäni yhtään niin kauniiksi! Mutta joo, näin kun sanoo niin olen takuulla kaikkien mielestä täynnä itseäni ja kuvittelen itsestäni liikoja...



Itse asiassa baarissa monesti käy niin että miehet lähestyvät mieluummin sitä minun "vähemmän kaunista" kaveriani, joka siis hänkin on ihan nätti muttei mitenkään poikkeuksellisen. Minua tuijotetaan mutta harvoin kukaan tulee juttelemaan, jotain känniääliöitä lukuun ottamatta. Venäläiseksi tai virolaiseksi minua luullaan usein, ja ei, en pukeudu verkkosukkiksiin vaan yleensä farkkuihin ja trikoopaitaan.

Olen itse nyt miltei nelikymppinen, mutta varhaisesta teini-iästä asti tajusin, että miehet tuijottavat joka paikassa. En siis käyttänyt meikkiä juurikaan enkä pukeutunut huomiotaherättävästi.



Pian alkoivat mallitoimistot piirittää ja kivasti siitä ammatin saikin. En ole ikinä ajatellut, että olen jotenkin erityisen kaunis, mutta tajuan, että muut niin ajattelevat.



Paljon kateutta naisilta olen saanut ja samat ystävät ovat pysyneet, kun monia ärsytän tai pelotan. Miehet katselevat vieläkin paljon ja rikkaat miehet ovat paljon olleet perässä. Toisaalta monet miehet eivät uskalla lähestyä, katselevat vaan ujoina. Täytyy olla aika paljon rohkeutta, että viitsii kulkea naisen kanssa, jota muut miehet jatkuvasti tuijottavat.



Tajuan, että olen paljon ulkonäöllä saanut, mutta paljon se on myös vaikeuttanut asioita. Ihmiset todellakin ajattelevat (tai toivovat) että kauneus ja älykkyys eivät voi toteutua samassa ihmisessä. Miehet ovat myös aina kohdelleet minua kuin lasta, halunneet selittää, auttaa, imarrella jne. joka paikassa oli se kauppa, lentokenttä tai kone, punttisali jne.



Olen itse nyt naimisissa ja lapsia on ja onneksi ei ole suurempia ulkonäköpaineita. Kiva, että miehet alkavat vähän kuunnella mitä sanottavaakin minulla on. Tosin minulla on ihana mies, joka ennenkaikkea arvostaa minua omana itsenäni, enkä hänen kanssaan tunne paineita ulkonäön rapistumisen takia.

mutta vastaan silti.



Olen nainen johon miehet ovat kiinnittäneet aina huomiota, avoimesti tai vähemmän avoimesti, joka tapauksessa. Olen lähinnä söpö.



Nyt olen jo +30v., ja aika tekee tehtäväänsä kuten kaikille muillekin ulkonäköön katsomatta.



Naisista erittäin moni on suhtautunut minuun kateellisesti - liian moni. Olen ollut siihen hyvin pettynyt. Minulta meni 30 vuotta tajuta että kummallisessa / huonossa kohtelussani kyse on (useimmiten) ollut kateudesta viehättävämpää naista kohtaan. En sano että kaikki naiset ovat tällaisia vaan poikkeuksiakin löytyy jonkin verran. En myöskään kuvittele että kaikki inho minua kohtaan johtuisi jotenkin ulkonäöstäni.



Mutta tuntuu että jotta viehättävä ulkonäkö sulatettaisiin, pitäisi olla luonteeltaan hyvin rakastettava ja vieläpä jollain aivan tietyllä. vaatimattomalla ja kainolla tavalla. En ole osannut olla sellainen enkä ole halunnut teeskennellä. Siksi olen saanut usein todellakin myrkyllistä kohtelua ja pahanpuhumista osakseni.



Ja miehet muka ihastuvat "vain" ulkonäkööni. Mikäs sen loukkaavammin sanottu toiselle. Varsinkaan kun nämä sanojat eivät itse ole mitään ystävällisiä ja kohteliaita ihannenaisia, mitä tuo kommenttikin mielestäni heistä kertoo.

mutta kysyttiin etta olisinko mennyt yhteen mallitoimistoon (tama oli suomessa). en ottanut vakavasti. hammentavimpia tilanteita tuli kun muutin englantiin: tyypit halusi ottaa valokuvia niin etta olisin heidan kanssa samassa kuvassa (en ikina suostunut), tavaratalossa mies tuli vaan sanomaan, etta 'i think you're really beautiful', baareissa tietenkin paljon huomiota jotkut halusivat VAAN suudella kadelle. tosi outoa! ja tosiaan olen ihan ok, mutten mikaan missi.

Myönnän kyllä, että en valittaisi jos saisin heidän ulkonäkönsä, ja sinkkuaikoina harmitti kun saivat paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ja itse vaan katsoin vierestä. Selkäänpuukottamista tms. typerää ja ilkeää en kuitenkaan harrastanut, koska nämä kaverini ovat oikeasti myös tosi kivoja tyyppejä, kilttejä, avuliaita, iloisia jne. Ja kyllä sitä tuli vierestä nähtyä niitä ikävämpiäkin huomionantajia, silloin tietty olin onnellinen että itse en joutunut moista kokemaan.

monet naiset tulivat sanomaan, että olet tosi kaunis, ihan kuin malli tai missi. Sun kannattaisi alkaa malliksi.



Kaupungilla keskellä päivää miehiä on tullut selvinpäin keskustelemaan ja ihastelemaan. Keskellä päivää työkaverin kanssa kulkiessani ostoskeskuksessa kaverini sanoi, että ihmisten päät kääntyivät, kun kuljin ohi. Itse en huomannut.



Ei varmaan ole naista, joka on jokaikisen ihmisen mielestä jumalaisen kaunis. Olen kuullut yhdeltä mieheltä, että ystäväni on sanonut hänelle, että mitä miehet minussa näkevät. Oliko kateutta vai vaan ihmetellyt, miten muut näkevät minut eritavalla kuin hän.



Enkä ole Johanna T. -tyylinen :)