Mieheni on entinen koulukiusaaja,

Puolensa täytyy pitää, vaikka sitten fyysisesti!

Minä neuvon kyllä että Ei-sana on ainoa keino jolla saa puolustutua... ja nopeat jalat. Senjälkeen pyydetään apuun aikuisia, vanhempia tai opettajaa.

Puolensa täytyy pitää, vaikka sitten fyysisesti!

en ihmettele niitä koulukiusaajia enää, jos vanhemmat opettavat lapsilleen tuollaista.

älä ihmeessä anna miehesi opettaa tuollaisia omalle lapsellesi! Muka fiksu ja vastuuntuntoinen, pah! Sivistyneessä maailmassa asiat selvitetään puhumalla.

Kiusatuiksi valikoituvat juuri ne lapset, jotka eivät pidä puoliaan. Jo se, että lapsi sanoo reippaasti vastaan, auttaa todella paljon siinä ettei joudu kiusatuksi. Siihen riittää ihan perinteinen "ite olet" :D



Fyysiseen uhkaan mielestäni pitää reagoida fyysisesti, toki ensisijaisesti torjumalla. Kyllähän te tiedätte, miten lapset suhtautuvat lapseen, joka kääntää toisenkin posken.



Mutta pointtini on, että melkein koskaan fyysistä puolustautumista ei tarvita, jos sanoo reippaasti vastaan siinä vaiheessa, kun kiusaaja testaa ympäristöään verbaalisesti.

Oma poikani ei myöskään ole joukkupelien ystävä, eikä halua mitään tönimistä, painia tms.

Kiusaamisen kanssa ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa.

Tärkeää on tuo puolensa pitäminen - ei kuitenkaan lyömällä tai tappelemalla.

Jos lapsi on pieni, voitte vaikka kotona harjoitella vihaista EI-huutoa tms. Tai pelotus-irvistys-ilmeitä. Kuullostaa tyhmältä, mutta meillä nuo olivat ihan toimivia alle kouluiässä. Ja niiden myötä on koululaisellekin kasvanut selvä käsitys siitä, että hän ei anna muiden kiusata itseään = asenne, joka ennalta ehkäisee kiusatuksi tulemista.

niin ettei annettu tavaroitaan kun piti lähteä kotiin, myöhästyi kotiintuloajast tunnin kun i saanut pyöräänsä. sanoi kyllä topakasti vastaan, mtta ei tehonnut. Siinä vaiheessa mieheeni mielestä oisi pitänyt vaikka tönäistä kiusaaja pyörän päältä.



Ja joo, en jätä miestäni.....

Näkee sitten lapsen isäkin millaista on olla kiusattu.

Tuossa tilanteessa voi hyvin tönäistä kaverin pois pyörän päältä.

Ihan avuttomaksi ei kiusattukaan voi heittäytyä.



t. kiusattu

pikkupoikien maailmassa. Veljeäni ekalla kiusasi yksi ja sama tyyppi aina. Isä neuvoi kilttiä ja sopuisaa veljeäni teilaamaan sen tyypin lumihankeen ja työntämään lunta kauluksesta sisään. Veljeni sitten luonteensa vastaisesti teki sen ja siihen loppui se kiusaaminen. Olivat kavereita tuon pojan kanssa myöhemmin ja kävi meillä usein leikkimässäkin. Niin se vaan on, että poikien maailmassa täytyy osata pitää puolensa joskus. Ei tarvi hakata tai vahingoittaa, mutta näyttää vain, ettei aina ota tönimistä vastaan kiltisti.

Olisihan se upeaa ja mahtavaa, jos aina asiat selviäisivät keskustelemalla. Kukapa niin ei haluaisi?

Totuus on vain se, että etenkin poikien maailmassa homma ei toimi niin. Kyse ei ole siitä, että pojat kasvatettaisiin väkivaltaisiksi, vaan kyse on jo perustavanlaatuisesta erosta tyttöjen ja poikien välillä.

Yksilötason eroja on toki aina, mutta näin yleisesti ottaen.



Ei lasta tarvitse yllyttää hakkaamaan ja käyttämään silmitöntä väkivaltaa. Tönäisy ja kevyt puolensapitäminen on kaiken A ja O. Nämä eivät poissulje sitä, että asioista voi puhua ja että apuun voidaan hakea vanhemmat, opettaja tai muu aikuinen.

Minulla on poika, joka inhoaa tappelua ja lyömistä. On huono joukkuepeleissä. Tykkää käsitöistä ja askarteluista ja lukemisesta. Ja on tosi suosittu kaveripiirissä. Jopa koulun kuuluisat kiusaajat on hänelle kivoja.



Mutta asiasta toiseen. Toivottavasti ap.n mies tajuaa aikuisena, että moni aikuinen mies vihaa häntä niin, että on mielessään tappanut hänet monta kertaa ja jaksaa odottaa koko elämänsä, että hänelle kävisi huonosti ja voisi nauraa päälle.



Olen jutellut monen kiusatun kanssa ja suurin osa heistä on sanonut, että vihaa kiusaajiaan niin, että kostaa jos on mahdollista. Joku on kostanut niin, että on päässyt johtaja-asemaan ja ei ole ottanut kiusaajaa töihin tai erottanut hänet. Tai sitten on muuten vain pystynyt vaikuttamaan kiusaajan elämään niin, että on saanut tuhottua sen.



Tämä vain vinkiksi kiusaajalasten vanhemmillekin. Kannattaa miettiä, onko kiusaamisesta haittaa aikuisena. Voi saada itselleen todella pahoja vihamiehiä, jotka haittaavat loppuelämää.

ap.n mies ei suinkaan yllytä poikaa ryhtymään kiusaajaksi (jota sitten vihataan lopun elämää) VAAN hänellä voi olla käsitys siitä mikä kiusaamisen voisi lopettaa.

Ap.n mies varmaan miettii itseään siinä kiusaajana ja niitä tilanteita, kun joku hänen kiusaajistaan on pistänyt kampoihin ja antanut takaisin?

kiusaaja olisi luultavasti saanut aikaan havittelemansa tappelun.

Luullakseni moni kiusaaja oikein odottaa, että pääsee kunnolla nujakoimaan. Että sikäli ohje oli huono, mutta jos tönäisy olisi onnistunut, niin ihan hyvä.



Tuossa tilanteessa kuitenkin teidän tulisi olla pitämässä pojan puolta, toisin sanoen juttu kuuluu vanhempien ja opettajien hoidettavaksi. Ottakaa yhteyttä vaikka suoraan opettajaan ja kertokaa tilanteesta, ja vaatikaa kiusaajien puhuttelua. Omalla kohdallani pitkään jatkunut kiusaaminen loppui kuin seinään, kun pääkiusaaja joutui opettajan puhutteluun. Tuli itkettyä monet itkut ja saatua turpaankin pari kertaa sitä ennen.

Lapsena ei näe asioita niin kuin aikuisena. Kyllä on opettajien ja vanhempien yhteinen velvollisuus huolehtia, että koulukiusaus loppuu. Ei lapsi tajua kiusaamisen kokonaisvaltaisuutta.



Ehdottaisin ap:lle, että ottaa yhteyttä kouluun ja kiusaajien vanhempiin.

Meistä kumpikaan ei myöskään ole ollut kiusattu. Mua ala-asteella yritettiin,mutta panin hanttiin ja se loppui.

Nyt meillä on 8v. poika,jota viime vuonna kiusattiin koulussa.Kerroin ensin,että ole kuin et välittäisi/kuulisi. Mutta se ei auttanut.Seuraavaksi sanoin,että sano takas napakasti- kiusaajat voivat ihmetellä että mitäs nyt ? ja jättävät rauhaan. Se auttoi jonkin verran,mutta sitten alkoi myös töniminen... Siinä vaiheessa sanoin, että jos pelkkä karjasu ei riitä niin toista poskea et käännä vaan puolusta itseäsi! Tämä vuosi on alkanut hyvin. jotain pientä nahistelua on ollut,mutta nyt poika pitää puolensa ja hänet on jätetty rauhaan.

Olen painottanut sitä,että koskaan ei saa itse lyödä ketään, mutta itseään saa kyllä puolustaa. pitkään aikaan hän ei edes halunut sanoa vastaan kun semmonen huonon kielen käyttö sai hänet järkyttymään. Joo poika on "liiankin" herkkä. Onneksi nykyään osaa sanoa vastaan eikä ota potkuja. Opettajakin on sen huomannut ja kertonut,että pojasta on tullut reippaampi ja rohkeampi- silti siis on kiltti ja hiljainen edelleen.

(ei muuten tykkää meidän poikakaan futiksesta samasta syystä :D )

vastuun kiusatun harteille. "Kunpa minuakin olisi tönästy kun kiusasin muita, ihan varmasti olisin lopettanut siihen. Mutta kun kiusattu ei tönäissyt takaisin, omapa vikansa kun kiusattiin.....

ap.n mies ei suinkaan yllytä poikaa ryhtymään kiusaajaksi (jota sitten vihataan lopun elämää) VAAN hänellä voi olla käsitys siitä mikä kiusaamisen voisi lopettaa.

Ap.n mies varmaan miettii itseään siinä kiusaajana ja niitä tilanteita, kun joku hänen kiusaajistaan on pistänyt kampoihin ja antanut takaisin?

kuin että minä olen monta kertaa toivonut, että ne minua kiusanneet pojat ovat nyt aikuisina tyttöjen isiä ja joutuvat katsomaan vierestä, miten tyttäriensä luokan pojat kiusaavat heidän omia tyttäriään samalla tavalla kuin he minua.



Tiedän, että monet ajattelevat, että toiveeni on julmaa, mutta niin oli näiden poikien käytös minuakin, luokan nuorinta ja heikointa tyttöä kohtaan tavattoman julmaa.



Jos joku näistä nyt aikuisista miehistä tulisi pyytämään minulta anbteeksiantoa en taatusti antaisi.

Minä myös olen elävä esimerkki siitä, miten aikuisenakin vielä voi vihata koulukiusaajia. Eikä se kiusaaminen edes kohdistunut minuun henkilökohtaisesti kovinkaan usein. Silti inhoan sitä miestä tosissani. Luin uutisista jokin aika sitten, että tämä kiusaajamies oli voittanut ottelun, mutta hetken kuluttua tuomari olikin mitätöinyt voiton. Voi että olin vahingoniloinen. Tuo kiusaajatyyppi on siis ammattiurheilija nykyään. Kunpa tappaisi itsensä siellä matolla.

kuin että minä olen monta kertaa toivonut, että ne minua kiusanneet pojat ovat nyt aikuisina tyttöjen isiä ja joutuvat katsomaan vierestä, miten tyttäriensä luokan pojat kiusaavat heidän omia tyttäriään samalla tavalla kuin he minua.

Tiedän, että monet ajattelevat, että toiveeni on julmaa, mutta niin oli näiden poikien käytös minuakin, luokan nuorinta ja heikointa tyttöä kohtaan tavattoman julmaa.

Jos joku näistä nyt aikuisista miehistä tulisi pyytämään minulta anbteeksiantoa en taatusti antaisi.

on siihen, että isänsä on ollut koulukiusaaja..

Oletteko oikeasti kiusatut sitä mieltä, että syy on yksin kiusaajan? Joka kiusatessaan oli vasta lapsi.. Missä on aikuisten vastuu tapahtumista?