Lue keskustelun säännöt.
Minä aion oikeasti jättää perheeni. Asunto hankinnassa.
28.08.2009 |
Enkä taatusti jää selvittelemään asiaa sen paremmin.Vaikea päätös, mutta minun on vain päästävä pois. Mies, lapset, koko elämä ahdistaa eikä ole minua varten.
Älkääkä ehdottako masennushoitoa, en ole masentunut. En vain enää halua elää perhe-elämää.
Eli minä olen tällainen, joka vain häipyy ilman selittelyjä.
Lapsia on 3: 4 ja 8-vuotiaat pojat ja 11-vuotias tyttö. Ja minä olen äiti, en isä...
Kommentit (46)
tunnistan tunteen kyllä, mutta ikinä en tuota voisi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en sitä, että äiti hylkää lapsensa. Se on jotenkin luonnotonta, vaikkei tietystikään mahdotonta.
Mutta en sitä, että äiti hylkää lapsensa. Se on jotenkin luonnotonta, vaikkei tietystikään mahdotonta.
Mutta en sitä, että äiti hylkää lapsensa. Se on jotenkin luonnotonta, vaikkei tietystikään mahdotonta.
En ole mitään äitityyppiä. En jaksa olla heidän kanssaan, en ole koskaan jaksanut. En jaksa kiinnostua heidän puheistaan ja tekemisistään.
Perustin perheen suht nuorena, koska "niin piti tehdä".
Monta vuotta olen jo harkinnut lähtöä, heti kun kuopus täytti sen vuoden ettei enää ole fyysisesti niin riippuvainen minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isästä tulee etävanhempi, niin ap on elatusvastuussa. eri asia on, että jos ap tapaisi lapsiaan esim viikko-viikko systeemillä, niin silloin vanhemmat voisivat sopia, että elareita ei tarvitse maksaa. mutta silti usein tässä viikko-viikko systeemissäkin, elarit maksetaan. Elatusvelvollisuus ei poistu etävanhemmalta vaikka tapaisi lasta kuinka paljon.
niin et joudu maksamaan elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä masentuneelta, vaikka sen kielsitkin.
hyvä kun isä saa lapset, ainahan valitetaan että äiti saa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun perheesi ei kuitenkaan katoa minnekään, vaikka karkaisit kuinka kauas. He ovat olemassa ja kuljetat mukanasi syyllisyyttä lopun elämääsi.
Pitää olla varma siitä ettet tule katumapäälle, sillä todennäköisesti sinulla ei ole lähtemisen jälkeen mitään asiaa heidän elämäänsä. Pystytkö elämään sen kanssa, että joku toinen nainen täyttää sinun paikkasi ja kasvattaa lapsesi ominaan?
eikä tartte selitellä...
Mietippä sitä! Mutta käypä kokeilemassa, onko se ruoho vihreämpää aidan takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun perheesi ei kuitenkaan katoa minnekään, vaikka karkaisit kuinka kauas. He ovat olemassa ja kuljetat mukanasi syyllisyyttä lopun elämääsi. Pitää olla varma siitä ettet tule katumapäälle, sillä todennäköisesti sinulla ei ole lähtemisen jälkeen mitään asiaa heidän elämäänsä. Pystytkö elämään sen kanssa, että joku toinen nainen täyttää sinun paikkasi ja kasvattaa lapsesi ominaan?
Tällä hetkellä haluan vain eroon siitä kaikesta. Ja lapsille kai olisi parasta, että heillä olisi RAKASTAVA äitipuoli, kuin heihin kyllästynyt äiti, joka ei rakasta heidän isäänsä.
kun rikon lapseni perheen eroamalla hänen isästään ja pakotan hänet viikko ja viikko-systeemiin.
Kiitos ap:lle, tuli paljon parempi mieli, sillä rakastan lastani yli kaiken ja olen huolissani miten hän tästä selviää.
Ap, olet hirveä!
Kuulostat siltä, että olet levon ja oman ajan tarpeessa.
Mä en ikinä laittaisi lastani sellaiseen rumbaan vaikka vihaisin miestäni kuinka!
heillä on vain yksi ainoa äiti tässä elämässä, älä tee tuollaista tekoa heille, jooko. Erotkaa vaikka miehen kanssa, mutta älä jätä lapsiasi. He eivät ikinä voi sitä ymmärtää että mikä heissä oli vikana, ettet enää kestänyt heitä. Miksi et todellakin lähde vaikka lomalle kuukaudeksi jonnekin, että saat sitä omaa aikaa ja selvitettyä vähän asioita?
Eroa miehestäsi ja anna hänelle lähivanhemmuus ja huoltajuus. Sovi tapaamisoikeudet.
Reilua kaikille.
Itsepä olen lapset halunnut ja ainakin heitä varten pitää jaksaa olla saatavilla.