Ateisti äidin lapsi pyhäkouluun?

ole "kokea perinteistä suomalaista uskonnonharjoitusta", jotta "tuntee oman kulttuurinsa tavan toteuttaa samoja asioita" (kuin mitä muissa uskonnoissa ja kulttuureissa harjoitetaan). Pyhäkoulua käyvät ovat lapsia, jotka oppivat elämysten ja kokemusten, ei akateemisen neutraalin älyllistämisen kautta. Pyhäkoulu tehtävänä on vahvistaa lapsen omaa kristillistä uskoa, ei jotain abstraktia oman kulttuurin uskontoa. Perinteisellä hengellisellä kielellä sanottuna on kyse lapsen henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

Kaiken uskonnollisen kasvatuksen tuloksena on hyvässä tapauksessa kyky ymmärtää muita uskonnollisia ilmiöitä omien kokemusten perusteella, esim. tajuta pyhän merkitys itselle ja muille ihmisille riippumatta pyhän kohteesta. Pyhäkouluikäisille tätä kuitenkin opetetaan yleisenä toisten ihmisten kunnioittamisena.

Spidermanilla ja Jeesuksella on oma paikkansa lapsen elämässä, mutta aika latteaksi elämä menee, jos vanhemmalla on tarve laannuttaa ne samanlaisiksi tarinoiksi. Jeesus (kuten muslimien Muhammed) on historiallinen henkilö, joten Jeesuksen vertaaminen satuhahmoon on yhtä suurta yleissivistystä osoittavaa kuin verrata Urho Kaleva Kekkosta Aku Ankkaan.

Kerrotaan "totena" mutta en ikinä ole törmännyt siihen, että erityisesti korostettaisiin sitä, kuinka kaikki kerrottu on ihan varmasti totta. Siellä siis lauletaan, laitetaan kädet ristiin kun ohjaaja lausuu muutaman sanan rukouksen, kuunnellaan Raamatunkertomus ja askarrellaan ja leikitään. Mielestäni verrattavissa vaikkapa kirjaston satutuntiin, jossa on leikkilaulu, tarinankerrontaa ja askartelua. Eikä sielläkään erikseen toitoteta joka välissä, kuinka se jänis ei ihan oikeasti istunut maassa torkkuen eikä punahilkaakaan ihan oikeasti ollut, saati sutta sitä syömässä. Se, oppiiko lapsi pitämään pyhäkoulun opetuksia totena vai ei, riippuu vanhemmista. Jos lasta ei ohjaa uskomaan pyhäkoulun juttuihin faktoina, eivät ne häneen tartu. Toki, kuten minkä tahansa kiinnostavan kertomuksen kanssa, tietyt jutut pitää leikeissä käsitellä läpi. Välillä Spiderman pelastaa koko maailman ja toisinaan se onkin Jeesus, joka auttaa hädässä. Kun kummastakaan ei kehuta tai pidetä monen tunnin kielteisiä perhepalavereita, ne laantuvat ja jäävät tarinoiksi. Mielestäni pyhäkoulu antaa oivan mahdollisuuden kokea perinteistä suomalaista uskonnonharjoitusta. Virsimelodiat, rukous hiljaa kädet ristissä sekä Raamatun keskeisten kertomusten tunteminen auttavat vanhempana ymmärtämään toisia kulttuureja. Muslimien tapa rukoilla otsa maassa, hindulainen temppelikulttuuri tai vaikkapa afro-amerikkalainen gospelkuoro saavat uusia sävyjä, kun tuntee oman kulttuurinsa tavan toteuttaa samoja asioita. Vertaamalla asiaa toiseen sitä on helpompi alkaa ymmärtää. Ja, tuon kirkostaeroamiskeskustelun innoittamana, myös länsimaiden taidehistoriaa on helpompi ymmärtää kun on jokin käsitys Raamatun keskeisistä kertomuksista.

Jeesus (kuten muslimien Muhammed) on historiallinen henkilö, joten Jeesuksen vertaaminen satuhahmoon on yhtä suurta yleissivistystä osoittavaa kuin verrata Urho Kaleva Kekkosta Aku Ankkaan.

Siksi en ole sanonut lapselle kristittyjen jumalan olevan satuolento (Jeesuksesta ei ole tullut vielä juttua), vaan "jumala on sellainen asia mihin toiset uskovat ja toiset eivät, äiti ei usko, mummu uskoo ja sinä saat itse päättää mitä asiasta ajattelet kun siltä tuntuu".

Historiantutkimuksen kriteereillä voi sanoa, ettei Jeesuksen elämästä ole minkäänlaisia aikalaistodisteita ja vaikka olisikin, se ei tee Jeesuksen uskonnollisesta merkityksestä faktaa.



Jeesuksesta tiedetään, että hänen ihmekykyihinsä on satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen uskottu ja niitä on kirjoitettu evankeliumeihin, mutta minkäänlaisia historiantutkimuksen kannalta relevantteja todisteita hänen elämästään tai ihmeteoista saati neitseellisestä syntymästä tai ylösnousemuksesta ei ole. Siksikin Jeesusta voi lapselle verrata myyttien hahmoihin kuten Väinömöiseen tai Zeukseen.

Sehän on sen tarkoitus. Jos haluat kulttuuriin tutustumista tehdä, niin se kannattaa hoitaa muin keinoin. Lapsi menee todellakin sekaisin jos sinä kotona selität, että pyhäkoulussa opetettu onkin jotain satua.

Riippuu varmaan pyhäkoulun ohjaajasta, millaista opetus on. Oletusarvoisesti Raamatun kertomukset ja kristinuskon asiat kerrotaan siellä täysin tosina, kirkon toimintaahan tuo on! Anna lapsen itse tehdä johtopäätökset.

mutta en ikinä ole törmännyt siihen, että erityisesti korostettaisiin sitä, kuinka kaikki kerrottu on ihan varmasti totta. Siellä siis lauletaan, laitetaan kädet ristiin kun ohjaaja lausuu muutaman sanan rukouksen, kuunnellaan Raamatunkertomus ja askarrellaan ja leikitään.



Mielestäni verrattavissa vaikkapa kirjaston satutuntiin, jossa on leikkilaulu, tarinankerrontaa ja askartelua. Eikä sielläkään erikseen toitoteta joka välissä, kuinka se jänis ei ihan oikeasti istunut maassa torkkuen eikä punahilkaakaan ihan oikeasti ollut, saati sutta sitä syömässä.



Se, oppiiko lapsi pitämään pyhäkoulun opetuksia totena vai ei, riippuu vanhemmista. Jos lasta ei ohjaa uskomaan pyhäkoulun juttuihin faktoina, eivät ne häneen tartu. Toki, kuten minkä tahansa kiinnostavan kertomuksen kanssa, tietyt jutut pitää leikeissä käsitellä läpi. Välillä Spiderman pelastaa koko maailman ja toisinaan se onkin Jeesus, joka auttaa hädässä. Kun kummastakaan ei kehuta tai pidetä monen tunnin kielteisiä perhepalavereita, ne laantuvat ja jäävät tarinoiksi.



Mielestäni pyhäkoulu antaa oivan mahdollisuuden kokea perinteistä suomalaista uskonnonharjoitusta. Virsimelodiat, rukous hiljaa kädet ristissä sekä Raamatun keskeisten kertomusten tunteminen auttavat vanhempana ymmärtämään toisia kulttuureja. Muslimien tapa rukoilla otsa maassa, hindulainen temppelikulttuuri tai vaikkapa afro-amerikkalainen gospelkuoro saavat uusia sävyjä, kun tuntee oman kulttuurinsa tavan toteuttaa samoja asioita. Vertaamalla asiaa toiseen sitä on helpompi alkaa ymmärtää. Ja, tuon kirkostaeroamiskeskustelun innoittamana, myös länsimaiden taidehistoriaa on helpompi ymmärtää kun on jokin käsitys Raamatun keskeisistä kertomuksista.

ei riipu vanhemmista



tunnen entisiä katollisia jotka nyt harjoittavat jotain muuta uskontoa



olen jopa kuullut ateistien lapsista jotka ovat nyt Jumalaan uskovia



tunnen yhden entisen jehovan



kaikkea tapahtuu, lapset itse päättävät



mielestäni nykyinen pyhäkoulu on aika paljon askartelua, käydään vanhan testamentin tarinat läpi.



lapset näyttävät pitäävän

Askartelevat lampaita, opettelevat kivoja lauluja ja kuuntelevat satuja. Suosittelen, jos siellä on kavereita!



Eri juttu sitten, jos vetäjissä on sellaisia pelottelijoita, jotka kertovat lapselle, että äiti ja isä kuolee ja joutuu tulimereen. Mutta ei normiuskis niin psyko ole.



T: toinen ateisti, hyviä kokemuksia

lapsentajuisesti ja tunnustuksellisesti.

Voit myös lainata kirjastosta lapsille tarkoitettuja kuvaraamattuja. Kun luet itse tarinat lapsille, voitte heti keskustella, jos jotkin tarinat jäävät mietityttämään.

Lapselleni on tarjottu mahdollisuutta käydä pyhäkoulua. Kertokaa ateistille mitä pyhäkoulussa tehdään? Kerrotaanko siellä jumalasta ainoana totuutena ja voiko sen kaiken sitten selittää lapselle että se on satua siinä missä Tuhkimokin. Haluaisin antaa lapselle mahdollisuuden tutustua myös tuohon uskonnolliseen kulttuuriin. Kannattaako edes enää harkita tuota, kun itse en usko kritillisiin oppeihin.

että voit jäädä seuraamaan pyhäkoulua ja tehdä johtopäätöksiä sen jälkeen.



Muuten en ymmärrä, miksi viedä lapsi pyhäkouluun, jos itsellä on kuitenkin tarve kumota kaikki se, mihin pyhäkoulussa uskotaan. Mielestäni aika repivää ja hämmentävää lapselle. Entä jos antaisit lapsen itse pohtia asioita ja keskustelisit hänen kanssaan avoimesti? Mitä tarkoittaa totuus, mitä tarkoittaa uskoa johonkin, mistä asioista ylipäätään voimme olla varmoja elämässä ja mistä emme?

Siellä kerrotaan Jumalasta totuutena, sillä se on totuus. Totuus ei muutu vaikka et siihen uskoisi.

Kirjastoon vain :) Jaakko Heinimäen Suomen lasten Raamattu on melkoisen hyvä opus - hauskakin :D