Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Teinin viiltely

Vierailija
27.08.2009 |

Epäilen, että tyttäreni 14v on alkanut viillellä itseään. Millä helvetillä tuon erittäin typerän tavan saa loppumaan??



Tänään aion tarkistaa käsivarret, hän on aina pitkähihainen päällä... Kuulemma haluaa viilleellä koska minä olen niin paska.. tämä paskuus tuli nyt ilmi kun jätin hänet kotiarestiin koulusta myöhästelyjen takia ja valehtelun takia myös.



kertokaa mulle siis miten sen saa loppumaan??!!

Kommentit (46)

Vierailija
1/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

millä saat tyttäresi voimaan paremmin. Jostakinhan tuollainen oireilu johtuu! Yritä saada tytär keskustelemaan. Voi kyllä olla vaikeaa, joten yritä saada näytettyä lapselle kuinka paljon hänestä välität. Huomiota, hellyyttä, läheisyyttä... mahdollisimman paljon positiivisia asioita. Kehu tyärtä aina kun on vähänkin syytä. Ole kiinnostunut silloin, kun hän puhuu sinulle (mutta älä utele).



Tsemppiä!

Vierailija
2/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä mietit kyllä nyt ihan vääriä asioita ensinnäkin. Tuo viiltely ei ole sun tyttäresi ongelma. Viiltely on oire jostain paljon pahemmasta ongelmasta, joka piilee pinnan alla. Jos et itse osaa puhua tyttäresi kanssa, vie hänet ammattiauttajalle. Ole hetken aikaa epäitsekäs ja ajattele vain tyttäresi parasta. Hanki hänelle keskusteluapua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä mietit kyllä nyt ihan vääriä asioita ensinnäkin. Tuo viiltely ei ole sun tyttäresi ongelma. Viiltely on OIRE jostain paljon pahemmasta ongelmasta, joka piilee pinnan alla. Jos et itse osaa puhua tyttäresi kanssa, vie hänet ammattiauttajalle. Ole hetken aikaa epäitsekäs ja ajattele vain tyttäresi parasta. Hanki hänelle keskusteluapua.

Vierailija
4/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta minusta tuo tapa on todella typerää, en näe mitään järjen hiventä siinä.

Yritän olla epäitsekäs, tytär ei juuri omista asioistaan puhu, ei vaikka kuinka antaisin aikaa tai maanittelisin. Hän on vaiheessa: äiti on paska ja veemäinen, koska asetan rajoja ja vaadin pysymään niiden sisällä. Kaverit taas tietää kaikesta kaiken.



Esim. nyt tytär yskii keuhkonsa pihalle, näyttää sairaalle muuttei ole kuumetta, sanoin hänelle että pitää jäädä lepäämään. Ei koulu on tärkeämpi kuin oma terveys.. mutta jos en pyytäisi lepäämään paskat koulusta..



Minne ammattiauttajalle siis otan yhteyttä??

Vierailija
5/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katso oman kotikuntasi terveyspalveluista, voin etsiä jos sanot mikä kotikuntasi on.



äiti jolla samanikäinen tytär ja käy terapiassa

Vierailija
6/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nuorten psykiatrian poliklinikalle? perheneuvolaan?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

yritän keskustella, toivon etten löydä käsistä viiltelyn merkkejä, mutta varaan ajan ammattiauttajalle.



kiitos neuvoistanne

Vierailija
8/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan äärimmäisen psyykkisen tuskan ilmaus ja tyttäresi tarvitsee apua. Tyttärestäsi tuntuu niin pahalta, että haavan aiheuttaman kipu tuntuu siihen verrattuna hyvältä. Mieti, miltä silloin täytyy ihmisestä tuntua! Kannattaa toimia heti, koska mitä aikaisemmin puututaan, sitä parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensin nyt odotan tytön kotiin ja tietysti katson niitä käsivarsia.



Tiedän että se on merkki ahdistuksesta ja monesta muusta, mutta haluan todellakin auttaa tytärtäni.



Asumme siis Helsingissä, kiva jos sinä joku viitsisit katsoa mulle minne otan sitten yhteyttä.

Vierailija
12/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä viiltelin itseäni teininä. On todella vaikea selittää viiltelyä, varsinkaan teini-ikäisenä, mutta ei sitä tehdä vain äidin kiusaksi. Minua loukkasi teininä se, että vanhempani pitivät viiltelyä vain typeränä tapana ja huomionhakuna. Haaveilin myös itsemurhasta, mutta sekin oli typerää esittämistä. Minuun ei suhtauduttu ihmisenä vaan pelkkänä räkänokkateininä.

Sanoisin, että viiltely on keino hallita tuskaa. Kun olin todella ahdistunut selittämättömällä tavalla, viiltely jotenkin katkaisi henkisen tuskan. Se muutti tuskan muotoa siedettävämmäksi. Viilellessä myös näin, että uskallan tuhota itseäni, ja se rauhoitti. Uskaltaisin ehkä tappaa itseni, minulle jää ikuiset arvet mutta en välitä, ym. Tuska muuttuu viillellessä konkreettisemmaksi ikään kuin sen piirtäisi.

Älä välitä siitä, että teinisi syyttää sinua. Tuskin hän itsekään ymmärtää, mitä hänen sisimmässään tapahtuu. Sinua on helppo syyttää, koska olet äiti. Samalla tyttösi testaa sinua, ymmärrätkö häntä.

Keskity nyt tärkeimpään- tyttärelle hyvä olo. Itsekunnioitus ja itsenä ja elämän rakastaminen kuntoon. Pitää hoitaa tautia eikä oireita. Oireilu loppuu sitten itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/46 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

viiltely on joillakin tapa saada helpotusta tuskaan josta ei tahdo tai halua puhua.

ikäähän minulla on nytten 15 vuotta joten tiedän mitä se on jokaisella joka "viiltelee" on jokin oma syy siihen joillakin se on masennus toisilla jokin muu. syystä ei aina tahdota puhua koska se saattaisi häiritä elämääsi liika (kokemusta on) älä tunge tytärtäsi millekkään kallon runkkaajalla (psykiatri/psykologi) vasten tahtoa se ei auta ketään ja vain pahentaa asiaa .

Vierailija
14/46 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä tytön isä on? Isän huomio ja keskusteluyhteys on kova juttu tuon ikäisen elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/46 |
29.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.08.2009 klo 11:52"]

Minä viiltelin itseäni teininä. On todella vaikea selittää viiltelyä, varsinkaan teini-ikäisenä, mutta ei sitä tehdä vain äidin kiusaksi. Minua loukkasi teininä se, että vanhempani pitivät viiltelyä vain typeränä tapana ja huomionhakuna. Haaveilin myös itsemurhasta, mutta sekin oli typerää esittämistä. Minuun ei suhtauduttu ihmisenä vaan pelkkänä räkänokkateininä.
Sanoisin, että viiltely on keino hallita tuskaa. Kun olin todella ahdistunut selittämättömällä tavalla, viiltely jotenkin katkaisi henkisen tuskan. Se muutti tuskan muotoa siedettävämmäksi. Viilellessä myös näin, että uskallan tuhota itseäni, ja se rauhoitti. Uskaltaisin ehkä tappaa itseni, minulle jää ikuiset arvet mutta en välitä, ym. Tuska muuttuu viillellessä konkreettisemmaksi ikään kuin sen piirtäisi.
Älä välitä siitä, että teinisi syyttää sinua. Tuskin hän itsekään ymmärtää, mitä hänen sisimmässään tapahtuu. Sinua on helppo syyttää, koska olet äiti. Samalla tyttösi testaa sinua, ymmärrätkö häntä.
Keskity nyt tärkeimpään- tyttärelle hyvä olo. Itsekunnioitus ja itsenä ja elämän rakastaminen kuntoon. Pitää hoitaa tautia eikä oireita. Oireilu loppuu sitten itsestään.

[/quote]

 

 

Kiitos kiitos ja kiitos ymmärryksestä !!! Käyn itse kyseisen ongelman takia Tutkimus-, Arviointi- ja Kriisipoliklinikalla Matinkylässä. Äitini mielestä koko juttu on typerää ja isäni on täysin kuutamolla. Ikää minulla on 14 vuotta ja tapa alkoi 12 vuotiaana. Haluaisin että ihmiset (mukaan lukien äitini) tajuaisivat ettei itsetuhoisuus ole tyhmä tapa hakea huomiota vaan tapa lievittää henkistä tuskaa tekemällä siitä fyysistä.

Vierailija
17/46 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ite 11 ja kerran oon viiltäny. En uskalla puhuu kellekkään ja toivon et saisin täältä apua

Vierailija
18/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteys koulukuraattoriin ja -terveydenhoitajaan, ette selviä omin voimin.

Vierailija
19/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on hirveä hätä tyttärestäni, en ymmärrä miksi näin tapahtuu. Syytän itseäni epäonnistumisesta, mietin usein että viekö pienemmät sisarukset liikaa aikaani. Mutta tytär ei halua tehdä mitään minun kanssa, ei huvita eikä kiinnosta. Muistan kyllä hyvin omasta nuoruudestani ettei äidin kanssa voinut lähteä mihinkään.. en vaan halunnut itselleni samaa.



Mietin monesti mitä olen tehnyt väärin kasvatuksessa, olenko liian tiukka, asetanko liikaa rajoja. Mutta minä en voi sietää valehtelua, en huutamista (meillä saa kyllä huutaa jos päähän ottaa, saa paiskoa oviakin) sekä välinpitämättömyys nostaa karvat pystyyn. Eikö tytär osaa juuri sohaista juuri noita kohtia minusta.



Tällä hetkellä tunnen itseni neuvottamaksi, avuttomaksi ja niin mitättömäksi..

Vierailija
20/46 |
27.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomasin kerran ihan vahingossa viiltelyjälkiä tytön käsissä. Otin yhteyttä terveyskeskukseen ja sitä kautta päästiin eteenpäin. Tyttö kävi psykologin kanssa juttusilla. Myös masennustesti tehtiin ja ilmeni että ei ole masentunut, enkä minäkään sellaista ollut huomannut.



En jaksa sen enempää kirjoittaa kuin että, tuli ilmi että se on joku ihme tyhmä tyttöjen "muotijuttu", siis että munkin tyttö vaan halusi kokeilla sitä kun muutkin teki niin. Meillä se sitten kyllä loppui ja uskon vilpittömästi edelleen että tyttö vaan halusi kokeilla. Hölmä murrosikäinen.



Sen sanon että kannattaa heti alkuunsa puuttua asiaan, eihän sitä koskaan tiedä vaikka taustalla olisi vakavampaa. Tsemppiä!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi yksi