3-kympin kriisiäkö?

haluat testata vieläkö kelpaat. Omaa kasvua, pyristelet vielä sitä vastaan että olet kasvamassa aikuiseksi, isäksi. Toiset antavat periksi, toiset pitävät kiinni siitä mitä on jo saatu. Parasta kaikille osapuolille opetella hyväksymään fakta, että elämä on mennyt eteenpäin teiniajoista.

vaikka olen nainen, ikää sen 31.



Joku kumma juttu on noissa parikymppisissä miehissä, atleettisissa kolleissa, täynnä ärsyttävää(kin) itsetuntoa, käyttäytyvät kuin omistaisivat koko maailman - kuitenkin samalla hellyttäviä ja suloisia. Kyllä tosiaan pistävät hyrräämään. Olo on kuin milläkin irstaalla namutädillä, kun joku tällainen sankari tulee vaikka bussissa istumaan eteen, se ruskettunut, paljas, kimmoisa niska siinä ihan kosketusetäisyydellä, miten hienoa olisi kumartua vähän eteenpäin ja painaa kuuma suudelma siihen ja vietellä ja viedä kotiin... Niin että tämmöiset ajatukset lähtevät rullaamaan päässä! :D



Tosin itsehän olen sinkku enkä pahan näköinenkään ja ehkä sitten mahd. yhteisten intressien vuoksi olen poiminut kiinnostuneita katseitakin (no okei, joku 20 on vähän liian nuori, 23 ei enää...), ehkä mä joku kerta vielä vienkin... ;)



No jaa, enpä tiedä. Kyllä tämä oma ikäluokka on kuitenkin toistaiseksi ollut aikamoista herkkua, kypsiä, määrätietoisia ja taitavia miehiä. :)



Eli sallitaanpa hyvä ap itsellemme nämä ajatukset, eiköhän ole ihan luonnollista. :) Eikä oletettavasti liity vaimosi pettämiseen.