Meidän hoikat lapset saavat herkkuja joka päivä!

Karkkipäivä ei ole mikään maailman loistavin idea. Hampaita ei suklaapala pilaa sen enempää kuin appelsiini, jos sen syö muun aterian yhteydessä.



Meillä tarjolla on jälkiruokaa ja joskus saattaa olla jopa iltapalalla samalla tarjolla niin jälkiruoat kuin muu ruoka. Kukin syö, niin paljon kuin omaan masuun sopii. Ero on vain, että jälkiruokaa ei saa santsata.



Pituus-painokäyrillä ollaan 0-käyrällä.

saavat ainakin 3 kertaa enemmän herkkuja joka päivä kuin teidän lapset yhteensä.

ap

Kyllä täälä syödään herkkuja viikollakin. On kuulemma havaittu aikanaan itelläkin pohjatonta makeannälkää vaikka koko lapsuus meni -1 käyrillä. Ajanmittaan se tasoittuu jos ei tarvitse syömisiä esim. painon takia rajoittaa. Ja hampaistakin huolehditaan. Ei muuten hermo kestäisi jos JOKA IKINEN päivä joutuis kieltään MONEEN kertaan herkut.

ap

ihan jo siitä syystä, että sokeri pistää ennestäänkin villit lapset ihan kierroksille! Toisekseen haluan säästää hedän hampaitaan. Painoa en ole tulltu ajateleeksi, sillä me vanhemmat olemme molemmat hoikkia/normaalipainoisia, tuskin näillä ruokailutottumuksilla lapsistakaan mitään lihavia tulee :) Saavat lapsena pulskia ollakin jos ovat ollakseen :)

Onko AP:llä käynyt mielessä, että jos itse olet lihava tai lihavuuteen taipuvainen, niin luultavasti myös lapsillasi on tuo samainen geeni. Se tarkoittaa sitä, että epäterveellisillä ruokailutottumuksilla lapsista tulee luultavasti isona lihavia koska omaavat sen geenin ja koska syövät appelsiinin sijasta suklaan ja herkuttelevat päivittäin. Ei pienten lasten koko anna vielä mtään viitettä tulevasta!

Joo aina voidaan vedota niihin ruokailutottumuksiin ja aina voi myös käydä niin että iskee masennus ja lihoo 30kg, Nuorena tai teininäkin, eikä siinä edes perheen ruokailutottumukset vaikuta/auta.



Kyllä sen huomaa jos kakara syö ittensä epäterveellisen näköseks tai kokoseks, tai jos ne herkut ottaa liian ison osan elämästä tai hampaat syöpyy suusta. Meillä ei taatusti huomata edes hampaista että kuinka paljon herkuttelee.



Eikä tullut herkuista pakkomiellettä itsellekään vaikka niistä ei pahemmin lapsena pidätelty.



Turhaa jossittelua. Toiset lapset vaan syö ja haluaa enemmän makeeta/herkkuja. Meillä samassa perheessä poikien makeennälkä oli aivan erilainen, heille se vaan ei maistunu. Ja tää tättähäärä sai syödä heijänkin annokset.

-1 käyrällä mentiin, ensimmäinen reikä hampaassa 17-vuotiaana ja nyt melkein ikäloppuna (:)) kolme reikää ollu, painoindeksi ihanteellinen.



KUKIN TYYLILLÄÄN!!!!

Niin tai näin, meijän vanhempien vaan on pidettävä huoli ettei niitä reikiä tuu liian helposti (hampaittenpesua) eikä lapset herkkujen takia "kasva" liikaa.

pävittäin, vaikka pysyisikin normaalipainoisena. Miksi opettaa lapsi saamaan joka ruokailun jälkeen jotain herkkua? Täysin normaalipainoisellakin aikuisella voi olla kolesterolit taivaissa ja kehittää sokeritaudin.



Itse lopetimme vuosi sitten herkkujen syömisen arkisin, kun ehkä jopa laihanpuoleinen 4-vuotias totesi, että ottaisi mielellään lisää ruokaa, mutta kun pelottaa, ettei jälkkäriksi sovittu jäätelö enää mahdukaan mahaan. Eli mieluummin syötän lapseni kylläiseksi terveellisellä ruualla ja herkut saa jäädä viikonloppuihin ja lomille.

Miksi ihmeessä niitä herkkuja pitää lapsille syöttää?



Olen oikeastaan aika tyytyväinen ettei oma lapseni edes kaipaa herkkuja tai karkkeja, jälkiruokia meillä ei ole kuin aivan poikkeustilanteissa ja silloinkin se on jotakin hyvää hedelmistä tai marjoista. Ja -10 painokäyrällä ja +10 pituuskäyrällä mennään - vaikka sekään ei ole itseisarvo minulle. Tärkeintä on se että syö terveellisesti, puhdasta ja mahdollisimman lisäaineetonta ruokaa.

oletteko ikinä kuulleet geeneistä? se on se asia, joka suurimmaksi osaksi sanelee lihavuuden, niin aikuisilla kuin lapsilla. meillä tytöillä painon ja pituuden suhde on -6 ja toisella -3 ja syövät kuin hevoset. saattavat vetää sitä ruokaa ähkyyn asti ja sen jälkeen vielä jälkkärit päälle eikä näy missään. natustaisivat koko ajan jotain jos vain antaisin mutta pakko sen verran ajatella niitä hampaitakin että ei koko ajan ole happohyökkäys päällä.

kyllä pitkiä. Toinen laiha kuin luuviulu ja toinen selvästi ronskimman kokoinen. Samaa ruokaa, samanlaisia annoksia menee. Että kyllä lapsen koossa on muustakin kyse kuin ruokatottumuksista.

oletteko ikinä kuulleet geeneistä? se on se asia, joka suurimmaksi osaksi sanelee lihavuuden, niin aikuisilla kuin lapsilla. meillä tytöillä painon ja pituuden suhde on -6 ja toisella -3 ja syövät kuin hevoset. saattavat vetää sitä ruokaa ähkyyn asti ja sen jälkeen vielä jälkkärit päälle eikä näy missään. natustaisivat koko ajan jotain jos vain antaisin mutta pakko sen verran ajatella niitä hampaitakin että ei koko ajan ole happohyökkäys päällä.

kutsut ketään dilleksi. Sait itsesi kyllä vaikuttamaan yhdeltä :)

kasvava lapsi ei saa herkkuja joka päivä, eikä edes jälkkäriä ole aina tarjolla. Ylenmääräinen sokeri ei ole hyväksi kenelläkään, eikä kovat rasvat. Kerran viikossa on karkkipäivä.

Meillä 2 teiniä joista toinen alipainoinen, toinen normaalipainoinen painoindeksin mukaan kyllä vaikka selvää läskiä on paljon. Ja tämä laiha syö herkkuja vähintään yhtä paljon!

suhtautuminen syömiseen on parasta, myös lapsille. Eli herkkuja saa syödä. Kun mikään ei oli kiellettyä, ei himokaan synny suureksi ja välttää ahmimisen. Silloin lapsi saataa syödä vaikkapa puolet kakkupalasta, koska ei jaksa enempää. Sellainen lapsi taas jolla on tiukka ruokavalio ahmii koko palan ja ottaa toisen palan!!

ja se ei silti tarkoita että joku normaali ihminen voisi käydä joka päivä hesessä ja kotipizzassa ja syödä iltapalaksi sipsejä. kyllä sellainen lihottaa kenet vaan. mutta joillain ihmisillä nyt sattuu olemaan parempi perusaineenvaihdunta kuin toisilla eli voivat syödä enemmän ruokaa ja enemmän herkkuja kuin toinen, lihavampi ihminen.

ja tuo todisti että aivan täysi dille ainakin ap on jos oikein tieten tahtoen antaa lapselleen vähemmän ruokaa jotta voisi antaa herkkuja vielä lisäksi. ruokaahan kuuluu syödä vatsa täyteen ja sitten sen jälkeen syödä jälkiruokaa JOS vielä mahtuu/tekee mieli. en minä ainakaan ikinä sano lapsilleni että "älä nyt syö sitä terveellistä ruokaa vatsaasi täyteen että äiti saa antaa sinulle karkkia, pullaa ja mehua"

oletteko ikinä kuulleet geeneistä? se on se asia, joka suurimmaksi osaksi sanelee lihavuuden, niin aikuisilla kuin lapsilla. meillä tytöillä painon ja pituuden suhde on -6 ja toisella -3 ja syövät kuin hevoset. saattavat vetää sitä ruokaa ähkyyn asti ja sen jälkeen vielä jälkkärit päälle eikä näy missään. natustaisivat koko ajan jotain jos vain antaisin mutta pakko sen verran ajatella niitä hampaitakin että ei koko ajan ole happohyökkäys päällä.

kutsut ketään dilleksi. Sait itsesi kyllä vaikuttamaan yhdeltä :)

vetelemään herkkuja päivittäin. Sitä ne tulee varmaan tekemään sitten loppuikänsä. Kyllä mä miettisin enemmän sitä mahdollista tulevaa lihavauutta ja diabetestä kuin sitä lapset ovat hoikkia NYT.

koko perhe hoikkia ja terveitä. Ja olemme huomanneet lapsen kaveripiirissä tämän, että ne lapset, joilla on kotona tiukka kuri herkkujen suhteen, ahmivat niitä meillä käydessään aivan tolkuttomia määriä, kun taas oma lapsemme tyytyy siihen tikkariin, suklaapatukkaan tai muutamaan karkkiin, eikä vingu lisää. Itsekin syön päivittäin herkkuja, lähinnä karkkia, mutta vain muutaman, eli en vedä koko pussillista kerralla, niin kuin nämä herkuttelupäiviään rajoittavat usein tuntuvat tekevän. En myöskään kyttää ruokatarvikkeiden tuoteselosteita, vaan uskon, että sopivan monipuolinen ruokavalio riittää pitää ihmisen terveenä, jolloin niitä kovia rasvojakaan ei tarvitse hysteerisesti välttää.

Jos jotain inhoan, niin tiukkapipoista suhtautumista ruokaan, siitä EI VOI koitua mitään hyvää. Jos ruumiillisesti oletkin terve kytätessäsi ruuan terveellisyyttä, niin henkisesti varmaan onkin sen enemmän ongelmia. Näin voi ainakin näistä kärttyisistä av-mammoista päätellä, jotka uskovat myyttiin sokerihumalasta, eivätkä sen takia anna lapsilleen herkkuja. Relatkaa vähän, niin jaksatte kasvattaakin niitä lapsianne, eikä tarvitse enää syyttää sokeria lasten huonosta käyttäytymisestä!

suhtautuminen syömiseen on parasta, myös lapsille. Eli herkkuja saa syödä. Kun mikään ei oli kiellettyä, ei himokaan synny suureksi ja välttää ahmimisen. Silloin lapsi saataa syödä vaikkapa puolet kakkupalasta, koska ei jaksa enempää. Sellainen lapsi taas jolla on tiukka ruokavalio ahmii koko palan ja ottaa toisen palan!!

niin paljon kuin haluavat. Aloitetaan sellaisesta annoksesta, joka on meidän aikuisten mielestä pienin määrä mikä tulisi syödä eli ei suuri annos. Jos haluavat, saavat syödä lisää. Joskus joutuu kontrolloimaan, lähinnä sitä, mitä lapsi söisi pöydästä (että ottaa monipuolisesti) ja koululaisten on otettava reilusti salaattiakin (pienemmille riittää maistaminen). Jälkiruokaa meillä on harvoin.



Minä arvelen pulleilla lapsilla olevan ongelmana aivan sama kuin pulleilla aikuisillakin; syödään oikean ruoan lisäksi välipaloina epäterveellisiä herkkuja. Lapseni popsisivat kaikissa väleissä keksejä, karkkeja ym., jos saisivat. Mutta siinä asiassa yritän pysyä, yleisesti, tiukkana. Joskus toki saa herkutella.