Miten selittäisitte lapselle arvet?

että jos lapselle tai nuorelle selitän, että olen itse leikellyt itseäni, kun oli huono olo, niin raukka saa jonkin kieroutuneen käsityksen siitä, että se onkin tapa koettaa ratkaista huonoa oloa... Enemmänkin voisin omasta kokemuksesta todistaa sitä, että tapa ei ainakaan siihen huonoon oloon auta...



ap

että älä ainakaan valehtele! Koska siitä kun jäät kiinni niin mitään selityksiä ei lapsesi enää kuuntele. Ja varmaan kuitenkin haluat että hän kuulee sinulta totuuden eikä jotain kauhukertomuksia esim isommilta kavereilta?

-6

Luultavasti on edessä jo kuitenkin aika aikaisessa vaiheessa jonkin asteisia keskusteluja siitä, että ihmiseen voi sattua ja se voi olla sairas "päässäkin", eikä vain fyysisesti, kun lähipiirissä on pysyvästi mielisairas (mutta rakas ja osa perhepiiriä) ihminenkin.



ap

Minä en oikein osaa kai hävetä omiani, kun olen niin kasvanut niitten kanssa, ja ne tuntuu olevan osa minua. Vähän niinkuin jos olisin ollut vakavassa onnettomuudessa, ja selvinnyt siitä, olisi arvet muistutus tuosta ajasta ja selviytymisestä... Niin nyt nämä arvet muistuttavat huonosta ajasta, mutta tavallaan myös siitä, kuinka sekin aika ja siitä yli pääseminen on osa minua.



Ei niin, ei ole kivaa huomata T-paitasillaan ollessa jonkun tuijottavan...



ap

Kun kuitenkin olet ajoissa jo alkanut pohtia miten toimit. Ja onneksi se ei kuitenkaan kai ihan huomisen murhe ole.

-6

ja kyllä on käyty läpi joka ikinen arpi, jonka omistan. oikein mässäilee kaikilla jutuilla ja haluaa kuulla ne uudestaan ja uudestaan.



sektioarvet ja muut leikkausarvet ovat ykkösenä, auton alle jäämisestä tulleet arvet heti seuraavaksi parhaita...

mulla on laparoskopia-arpi, sappileikkauksen pienet arvet, sektioarpi, selässä 2 isoa arpea tulleet myös pahassa auto-onnettomuudessa, jossa meinasin halvaantua.

Kaikki kysellään moneen kertaan ja olen selittänyt mitä ovat tyyliin laparoskopia -> äiti ja isi kovasti toivoi vauvaa, ja kun sua ei ruvennut tulemaan, äiti kävi tutkimuksissa ja siellä tuli nämä.

ja kyllä on käyty läpi joka ikinen arpi, jonka omistan. oikein mässäilee kaikilla jutuilla ja haluaa kuulla ne uudestaan ja uudestaan.

sektioarvet ja muut leikkausarvet ovat ykkösenä, auton alle jäämisestä tulleet arvet heti seuraavaksi parhaita...

sanot että siihen on sattunut ja sitten vaihdat puheenaihetta sujuvasti.



jollekin 2kymppiselle lapselle ehkä voit kertoa asian oikean laidan.

Aikuisena voitte sitten puhua asioista syvällisemmin, jos lapsi vielä silloinkin kyselee.

Mun isällä oli aika hurja nuoruus ja sen yläkropassa on jälkiä useammasta puukotuksesta sekä vanha ampumahaava. Pienenä aina ihmettelin arpia ja isä sanoi juosseensa risuaitaa päin, noinkin hölmö selitys upposi tosi pitkään joten älä huoli ap.

Kaikkeä ääliömäistä täällä lukeekin. Ai että vasta kaksikymppiselle tuleekin mieleen, ettei äidin arvet olekaan villikissasta lähtöisin. Onko omassa järjessänne vikaa kun uskotte tuollaisen selityksen menevän läpi?

mutta luultavasti lapsesi viimeistään alakoulussa asian oikean laidan tajuaa. Siihen asti voit sanoa just että olit sairaana ja ne tuli siitä. Etpä ainakaan valehtele. Sitten kun lapsi tosiaan tajuaa et mistä ne on tullut, mutta ei varsinaisesti että miksi, olet kyllä vaikean paikan edessä. Et oikein voi sanoa vain että teit niin koska oli paha olla, tuskin haluat että lapsi käyttää samaa ratkaisua. Onneksi sulla ilmeisesti aikaa miettiä miten asian kerrot, sillä kerrottava se on, lapset kun ei ole tyhmiä ja tosiaan viimeistään koulussa näistäkin asioista kuulee.

Oon itse muuten jo niin tottunut näihin arpiin, etten ajattele niitä tai peittele tai kiinnitä huomiota, mutta yhtäkkiä vaan rupesi ajatteluttamaan tuo lapsi...



ap

Mä vihaan valehtelua. Voisiko sen selittää jotenkin niin, että pieni ei ymmärtäisi kokonaan, mutta ei olisi kovin ristiriidassa todellisuuden kanssa? Esim. sanoa, että tulivat silloin kun äiti oli sairas?

hävettää niin noi arvet...