Nautitko töistäsi vai lasketko minuutteja?
Tulipa vaan mieleeni tuosta yhdestä ketjusta jossa joku laski minuutteja töissä että koska pääsee kotiin ja kuulemma äitiyslomalla aika hurahtaa...
Että nautitteko työstänne niin että päivä huomaamatta hurahtaa ohi ja huomaatte että on kotiinlähdön aika? Vai kyttäättekö kelloa vähän väliä että mitä se on ja koska pääsee pois.
Ja mitä teet työksesi?
Itse opiskelen vielä ja sairaanhoitaja tulee minusta tässä piakkoin. Opiskellessa tulee kyllä kelloa kytättyä välillä tosi ahkeraan mutta työharjoittelussa ja kesätöissä työvuorot hurahtaa ohi huomaamatta kun on kivaa.
Kommentit (21)
Olen töissä perintätoimistossa ja arvaatte vaan millaisia puheluita 99,9% on :( Av-mammat vinkuu koroista ja syyttää koko yhteiskuntaa, mutta itsessä ei ole koskaan mitään vikaa vaikka laskut perinnässä. Ja mun vikahan se sitten tietenkin on, että rahat on käytetty muuhun kuin laskujen maksuun.
Mä voisin julkaista kaikki kirosanat kattavan sanakirjan joulumarkkinoille. Olen kuullut ne kaikki.
Oi löytyisipä uusi työpaikka! Haku päällä koko ajan.
Varsinkin klo 3-5 on paha väli kun mitään ei yleensä tapahdu vaan kaikki potilaat nukkuu. Päivävuoroissa aika kiitää joutuisammin. Sh olen.
Jotta lasten päivähoitopäivät saadaan pidettyä 8 tunnissa, molempien täytyy laskea minuutteja.
Töissä viihtyisin kauemminkin, mutta en pysty olemaan. Sama miehellä.
Jokainen päivä erilainen päiväkodissa.
Varsinkin 16-17 välillä aika kulkee tuskaisen hitaasti.
Olen kiinteistöassistentti isännöitsijätoimistossa ja aika hurahtaa, kun on paljon tekemistä. Monta kertaa tuskaisena katson kelloa, kun se on jo liian paljon ja vaikka mitä pitäisi ehtiä tekemään. Monesti pitää jäädä tekemään virallisen ajan jälkeen.
Toista oli silloin, kun olin ravintolassa: minuutit mateli, eikä valomerkin aika tullut koskaan. Mutta nyt olen unelmatyössäni!
mutta aika kuluu aivan liian nopeaan töissä. Ei siis oikein ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi ja sitten täytyy raahata töitä kotiin.
Se on tuskallista, kun ei koskaan tiedä, monelta päivä loppuu. Se voi olla mitä tahansa neljän ja viiden välillä ja kyllä neljän jälkeen aika kuluu hitaasti kelloa vilkuillen. Olen pph.
ongelma niin silloin tekisi mieli häipyä heti.
Olen töissä koulussa, ja jokainen päivä on niin erilainen, että hyvä kun ehtii sinne ja taas huomaa päivän loppuneen. Kotona taas minuutit kuluu äärimmäisen hitaasti... Joka minuutti tappelua lapsen kanssa.
nykyisessä työssä aika kuluu siivillä :) Onneksi näin, sillä aloitin hommat vajaa kuukausi sitten.
PPH, jos päivä loppuu 16-17 ei tuo epämääräsyyde haarukka kovin pahalta vaikuta.
ja odotan aina innolla töihinmenoa jos esim 3-4 vapaapäivää ollut. Kätilönä toimin. Mies sanoi aikoinaan 10v sitten kun sanoin et tykkään niin mennä töihin että "katsotaan 10v päästä". He. Edelleen samat fiilikset.
Olen koulunkäyntiavustaja ja jokainen päivä on erilainen. Lapsien riemu on tarttuvaa ja uutta oppii joka päivä.
pidän työstäni. Päivät ovat työntäyteisiä ja joskus on juostava kilpaa kellon kanssa- aika tosiaan tuntuu kiitävän. Olen sairaanhoitaja.
Ja aloitin työssäni vasta kuukausi sitten :(
koulunkäyntiohjaaja. Nautin työstäni ja päivien erilaisuudesta. Päivät hurahtavat nopeasti ja joka aamu on mukava lähteä töihin!
Pidän työstäni, enkä laske minuutteja. Into piukeana paahdan töissä jo seitsemätttä vuotta eikä vielä kertaakaan ole oikeasti tylsistynyt! Ja sairaanhoitaja olen.
kotoa soitetaan ja kysytään jokos tulisit kotiin alkaa ruoka olla valmista.. eli taidan viihtyä.
En edes laske aikaa minkä vietän siellä. Olen sen aikaa kun huvittaa. Joskus jään töiden jälkeen kahville ja toisinaan tulen aikaisemmin ja lopetan myöhemmin. Tänään menin kipeänä töihin kun mulla on vaan tavallinen flunssa eikä mitään tarttuvaa. Töissä on sairastaminenkin mukavampaa. On kavereita ja tekemistä eikä tarvitse notkua kotona.
Nautin toki työstäni. Tänään on tullut työskenneltyä n. 10 tuntia, suurimman osan ajasta etätyönä kotona. Huomisen koitan pitää n. 8:ssa tunnissa, keskiviikkona hurahtaa kolmetoista tuntia plakkariin koska matkustamiseen kuluu paljon aikaa, torstaina menee taas kymmenisen tuntia ja perjantain yritän typistää 6 tuntiin.
Olen myyntityössä ja työskentelen tavoitteesta käsin, en kellokortin kera. Silti en muuhun vaihtaisi.
välillä olen hermoraunio ja lasken minuutteja siihen, että mies tulee töistä ja saan hetken hengähtää.
T: Kotiäiti