hyvät ihmiset, auttakaa eskarilaisen uniongelman kanssa
Meillä on nyt syksyllä 6 täyttävä tyttö, joka siirtynyt nukkumaan pikkuveljensä kanssa lasten huoneeseen nukkumaan meidän makuuhuoneesta nyt keväällä. Siirtyminen sujui hyvin sekä 3 että 5 vuotiaalta.
Nyt, kuitenkin jo noin 2-3 kk ajan meidän 5 vuotias on alkanut jännittää, pelätä ja jopa panikoida iltaa ja nukkumaan menoa. Hän jännittää ilmeisesti sitä, ettei saa unta... ja pelkää että me muut nukahdamme ennen häntä. Toisinaan hän puhuu, ettei saa unta kun on pimeää (mutta minkäänlaiset valojärjestelyt eivät ole auttaneet), toisinaan hän puhuu, että ei voi nukkua kun rakastaa meitä niin paljon ja huone on toisella puolen taloa...
Tilanne alkaa olla KAAOOTTINEN!!!!!! Eilenkin nukahtamiseen meni tunti, mikä oli siis nopea nukahtaminen, mutta sitten hän heräsi kello 12 ja oli hereillä vielä puoli 4 yöllä.. tämä ravaa meidän huoneen väliä ja itkee paniikissa..a minä vien tai ajan hänet omaan huoneeseensa ja taas tullaan.. tai itkeä ulvotaan ja melkein oksennusta kakotaan sängyssä.. Siis apua..kyyneleet valuu itseltäkin joka yö ja nytkin tätä kirjoittaessa...
Miehen kanssa ollaan ihan väsähtäneitä, meillä kun on vielä 6 kuinenkin valvottamassa näiden kahden lisäksi.
Olemme perheenä paljon yhdessä, lapsi on ollut kotihoidossa ja mainio nukkuja ihan muutaman viikon ikäisestä... Mikä ihme nyt iskenyt. Eska´rin aloitukseen en usko liittyvän, koska aloitti tämän jo kesällä ennen kuin edes eskarista on ollut puhettakaan ja viihtyy eskarissa.
Voi auttakaa.. yön tuntena tuntuu maailma hajoavan.. Nytkin meillä hereillä ollaan ja tihkutetaan. halatu on ja juteltu, komennettu ja käsketty tiukastikin.. onko mitään neuvoja tai edes kokemuksia?? Neuvolassa puhuminen on meillä ihan turhaa.
Kommentit (17)
Tuossa iässä tapahtuu paljon...
Minun mielipiteeni on, ettei nukahtamisella eikä nukkumisella kiusata joten itse ottaisin lapsen/lapset takaisin makkariin. Kamalaahan se on jos yöllä täytyy pelätä! Raukkaparka:-(
Meillä on 5- ja 7-vuotiaat, jotka ovat melkein aina nukkuneet joko meidän makuuhuoneessamme tai jopa sängyssämme. Nyt juuri kokeillaan, onnistuisi lastenhuoneessa nukkuminen, mutta paineita ei oteta. Uni on tärkeää ja vanhemmista erossa ehtii nukkumaan vielä monta vuosikymmentä.
Nukkuu myös pikkusiskon kanssa samassa huoneessa, välillä hyvin, välillä jompikumpi heräilee ja kaipaa äitiä tai isää. Meillä patja lastenhuoneessa johon jompikumpi vanhemmista siirtyy tarvittaessa yöllä, hyvin toimii!
Ehkä kaipaankin rohkaisua siihen että voidaan ottaa omaan huoneeseemme. Ajateltiin miehen kanssa että jos ostaisi yhden varapatjan sängyn alle niin saisi sitten tulla siihen yöllä.. mutta nämä ovat juuri niitä juttuja, joihin osa taas sanoisi että ei kun jämptisti vaan käännytetään lapsi takaisin omaamme.. koitettu sitä siis on mutta itkukurkussa on itselläkin.. ja ei ole toiminut. kiitos.
ap
siskoni nukkuminen oli tuollaista juuri kouluikäisenä, kaikki illat AITOA pelkoa, ei se pieni tyttö sitä esitä, häntä oikeasti pelottaa. ja toivoo että te uskoisitte sen. Meillä siskoni vietiin terapiaan yms.. mutta perus juttu vaan oli tunnepuolella hylkääminen. Meidän perheeseemme oli tullut vauva ja siskoni jäi ilman tarvitsemaansa huomiota, tämä näkyi mm.univaikeuksina. monien vuosien jälkeenkin, kun mietimme niitä hirveitä itkun ja pelon öitä, siskoni (30v) toteaa, että kumpa olisi silloin saanut nukkua lähellä äitiä ja isää, se olisi auttanut, ei olisi tarvittu terapiaa yms. ihan yksinkertainen lähellä oleminen olisi auttanut.
kyllä se lapsi ehtii yksin nukkua monet monet vuodet. nyt ottakaa teidän lähelle, sitä pieni ihminen nyt taitaa tarvita.
tsemppiä!
esikoinen nukkui 6kk ikäisestä 4v asti yksin omassa huoneessaan. Jostain syystä 4v päätti tulla meidän makkariin ja edelleen nukkuu meidän sängyssä (nyt 5v)! 1,5v pikkuveljensä nukkuu itsekseen omassa huoneessaan.
Uskon näiden perushyvin nukkuvien kohdalla olevan kyse jostain vaiheesta/tarpeesta ja saa tuo esikoinenkin vielä nukkua tuossa meidän kanssa!
Sinuna ottaisi takaisin makkariin ja lakkaisin tappelemasta ja itkemästä. On niitä tähdellisempiäkin asioita minkä vuoksi kyyneleitä vuodattaa. Näin siis jos TEITÄ EI HAITTAA/HÄIRITSE, että hän nukkuu samassa huoneessa! Miksi pitäisi väkisin siirtää? Kenelle se kuuluu kuka teillä missäkin nukkuu? Kunhan olette itse tyytyväisiä!!
Ottakaa takaisin teidän makkariin. Meillä nyt ekaluokkalainen ja eskarilainen alkoivat kesällä nukkua omissa huoneissaan. Tähän asti meidän sängyssä, josta välillä kannettiin omiin sänkyihin ja taas hetken päästä tulivat aina takaisin. Mutta nyt kesällä aika oli kypsä ja totesivat itsekin, erttä ei me enään mahduta neljä isoa samaan kapeeseen (160cm) sänkyyn. Jossain vaiheessa meinattiin vaihtaa 2 m sänkyys, mutta ei onneksi vaihdettu. Aika meni nopeasti kuitenkin. Nyt 3. lapsen la lähenee ja jännittää josko isot alkavat tulla takaisin meidän sänkyyn. Kuitenkin uni on tärkeää, mutta perusturvallisuus tärkeämpää.
Pelkäsin jo saavani kamalan viestiryöpyn siitä, että meillä on näin vanha vielä saanut kevääseen asti nukkua perhehuoneessa... Siis koskaan aiemmin meillä ei ole ollut minkäänlaisia uniongelmia ja olenkin aina mainostanut kaikille niistä valittaville samassa huoneessa nukkumisen helppoutta ja mainioita unia. Sitten kun päätimme laittaa lapset omaan huoneeseen niin muutaman kuukauden kuluttua olemme ihan liemessä...
kannoimme juuri lapset meidän makkariin.
ap
samassa makuuhuoneessa ja minun puolestani saa nukkua vaikka aikuseksi saakka, ajatteli muut mitä tykkäävät.
Tosin nyt viimeyön, ensikertaa, halusi nukkua omassa huoneessaan rakkaiden lelujensa kanssa, jotta voi alkaa HETI aamusta leikkimään. Oli kuulemma niin kivaa, että aikoo jatkossakin nukkua aika usein itsekseen.
lapsi tarvitsee turvaa ja on kurjaa jos pelkää ja unet häiriintyy. Voi tulla pitkäksi ajaksi ongelmaa jos muutosta ei tehdä välittömästi.
Pelko ja kiukuttelu on eri asia ja siksi olet saanut tämänkaltaisia vastauksia kuin omani on.
varmaan hyvin pienestä asti isoveljeni kanssa samassa huoneessa ja 6-vuotiaasta asti omassa. Kuitenkin juuri tuolloin eskari-ikäisenä tuli kausi, jolloin illalla pelotti niin kamalasti, etten kyennyt nukkumaan yksin. Pelot olivat aika absurdeja, muistan pelänneeni tulipaloa (olin haistavinani savua), tulvaa, luurankoja, itikoita (oli kesä ja sain niistä isoja paukamia)... Monesta eri pelosta vaan tuli sellainen yksi iso möykky. Liittyneeköhän jotenkin ikäkauteen.
Nukuin sitten vanhempien makkarissa patjalla jonkin aikaa ja pelkotilat häipyivät ja musta tuli reipas yksin omassa huoneessaan nukkuva ekaluokkalainen. Vanhempien seuraa siis suosittelen minäkin!
uusi pikkusisarus, eskarin alku jne..
Sitten vielä muutos nukkumispaikkaan, ei siihen enempää tarvita, että lapsella tulee ikävä äisin ja isän lähelle.
Meilläkin oli eskarilaisella vaihe viime vuonna (nyt siis meni kouluun), että kömpi meidän sänkyyn nukkumaan keskellä yötä, tuota jatkui tovin aikaa, vaikka on nukkunut pikkuveljensä kanssa muuten samassa huoneessa jo reilun pari vuotta. Talven ajan hipsi siis suunnilleen joka yö meidän sänkyyn, keväällä alkoi taas nukkua koko yön omassaan.
Että meilläkin oli siis eskarilaisella noita ihmeellisiä pelkoja! Kertoi, että pelkää talon syttyvän tuleen, tai koko talon romahtavan yhtäkkiä ym. kaikkea ihan hullua!
Taisi sattua teillä tuo omaan huoneeseen siirto yritys vähän huonoon aikaan, kokeilette myöhemmin uudelleen! Tsemppiä!
jopa kuolemista ja vastaavaa ja vanhemmistaan erossa nukkuminen voi pahentaa. Jos on ihan hysteerinen niin ottaisin viereen nukkumaan ja suunnittelisin lapsen kanssa omaan huoneeseen siirtymistä seuraavaksi yöksi. Opettaisin lapselle että oma huone on turvallinen. Äiti tai isä voi odottaa sängyn vierellä että lapsi nukahtaa ja pikkuhiljaa oven ulkopuolella. Jos tarvii niin ekoina öinä toinen vanhemmista voisi nukkua lapsen sängyn vieressä lattialla patjalla. Näin lapsi oppii että oma huone voi olla turvallinen, ei tarvii pyrkiä aikuisten huoneeseen.
Tämä on ollut omana "linjanani". Lapset nukkuvat välillä omissa huoneissa omassa sängyssä, jos on paljon asioita mielessä niin sovitaan että saavat nukahtaa vanhempien sänkyyn ja sieltä ennalta sovitusti siirretään omiin sänkyihinsä, näin eivät säikähdä lkun heräävät omissa sänkyissään. Välillä tulevat yöllä meidän sänkyyn. Nyt on sellainen vaihe että nukkuvat hyvin omissa sängyissään.
ja kun ongelmia tuli, lasta komennettiin ehkä liiankin tiukasti vaan takaisin omaan sänkyyn. Se ei toiminut vaan tilanne paheni.
Sitten tajusimme mistä kiikastaa. Lapsi ei uhmaa eikä käy valtataistelua vaan on aidosti hädissään. Juttelimme asiallisesti ja rauhoittavasti lapselle siitä, miten tärkeää on että jokainen saa nukkua hyvät yöunet. Jos omassa sängyssä alkaa pelottaa, ei saa jäädä sinne huutamaan vaan AINA voi tulla isän ja äidin huoneeseen. Tätä kerrottiin moneen kertaan.
Ja yllätys: pelkkä tieto siitä että SAA tulla jos pelottaa, auttoi meidän eskarilaista. Itse asiassa nukkuu nykyään tosi hyvin eikä herääkään enää tullakseen meidän huoneeseen yöllä.
Voi kuinka kivasti keskustelua on tullut ja hyvään sävyyn..
Viimeyönä meillä oli mies yövuorossa ja tytön hätäillessä nukkumistaan otin hänet meidän sänkyyn ja kannoin vielä pikkuveljensäkin mukaan koska tytöllä oli hätä ettei veikka jää yksin nukkumaan omaan huoneeseen. Itku loppui kuin seinään ja unikin tuli 10 minuutissa kun siliteltiin ja rauhoiteltiin. Sitten 5 aikaan siirsin pikkuveljen jo omaan sänkyynsä ja ylläri ylläri, meidän tyttö sanoi menevänsä sinne myös ettei veikan taas tarvitse mennä yksin ja että isälle on tilaa kun tulee töistä. Viiden aikaan oli vielä pimeää, mutta tyttö jatkoi uniaan hyvin! Eli tosiaankin tieto siitä että saa tulla voi riittää. Nyt olemme siis päättäneet että saavat tulla meidän huoneeseen aina kun haluavat, katsotaan miten alkaa sujumaan..
Kummallista kyllä se siirtyminen keväällä omaan huoneeseen sujui niin mallikkaasti ja omasta tahdosta, mutta jokin tässä ikävaiheessa nyt ilmeisesti monen kokemuksen mukaan on. Mutta näin meillä nyt.. Kiitos vielä lämpimästä taustatuesta!
ap
Itse varmaan siirtäisin sängyt takaisin ja koittaisin parin kuukauden päästä uudelleen. Jaksamista teille.