Ihmisillä on nykyisin vanhemmuus hukassa
Tätä palstaa lueskellessa käsitys siitä vain vahvistuu.
Lapsia ei haluta hoitaa itse, vaan se on yhteiskunnan velvollisuus tarjota hoito lapsellle, jonka vanhempi/vanhemmat on kotona, esim. työttömänä tai uuden vauvan kanssa.
Lapset joko hemmotellaan piloille ja tehdään heistä kotien pikkuhitlereitä, tai "jätetään heitteille" oman onnensa nojaan kun on muita ongelmia elämässä.
Menojalka vipattaa ja halutaan sitä "omaa aikaa", jotta jaksaa lasten kanssa rankkaa arkea.
Lapset viedään pariviikkoisesta alkaen isovanhemmille hoitoon, kun on tärkeämpiä menoja.
En voi ymmärtää tätä meininkiä...
Kommentit (31)
Vanhemmat yrittävät olla enempilapsen kavereita kuin vanhempia. un vanhemmuus ei ole enää hauskaa, lapsi lykätään jonkun toisen syliin. Mä en voi myöskään käsittää, ymmärtää tai mitenkään tajuta tätä touhua.
en minä tunne yhtään tuollaista perhettä, mutta voihan niitäkin olla.Jokainen kuitenkin huolehtikoon omasta perheestään ja asioistaan parhaansa mukaan. Vaikeapa se on puuttua muiden tapaan elää.
Vanhemmat ovat heti väsyneitä ihan pienemmästäkin ja tosi rasittuneita.Omaa aikaa pitäisi olla vaikka kuinka paljon viikossa mutta eihän se nyt ole perheellisellä mahdollista.Aina ollaan kärkkymässä lapsille hoitajaa kun pitää päästä sinne ja tänne.
kirjoittelevat jotkut uskovaiset suurperheiden äidit, jotka ovat niin kiinni siinä omassa katastrofissaan. Mies ei osallistu arkeen ollenkaan, on koko ajan töissä. Isovanhemmat eivät auta, kun ovat juuri saaneet ne 15 omaa lasta pois jaloista, eikä todellakaan kiinnosta enää lastenhoito.
Vähemmästäkin katkeroituu.
kuin aiempinakaan aikoina. Joka aikakaudella lapset pyritään hoitamaan sen tiedon pohjalta mikä kasvatuksesta siihen mennessä on. Ja niillä resursseilla mennään mitkä on saatu.
Luonnollisestikaan kaikilla perheillä ei koskaan mene hyvin. Mutta yhtä lailla niitä perheitä on ollut aina.
tai sitten se, että ap:llä on vain huonoja vanhempia tuttavinaan. Minä kun en tunne yhtäkään ap:n kuvaamaa perhettä. Mutta tunnen monta pätkätyöläistä, jotka ovat välillä työttöminä. Välillä kuukauden, välillä päivän.
kirjoittelevat jotkut uskovaiset suurperheiden äidit, jotka ovat niin kiinni siinä omassa katastrofissaan. Mies ei osallistu arkeen ollenkaan, on koko ajan töissä. Isovanhemmat eivät auta, kun ovat juuri saaneet ne 15 omaa lasta pois jaloista, eikä todellakaan kiinnosta enää lastenhoito.
Vähemmästäkin katkeroituu.
voi yhä paremmin. Mutta valitettavasti ne, jotka eivät voi hyvin, voivat sitten koko ajan huonommin ja huonommin. Näiden tutkimustulosten valossa, ei kuitenkaan voi sanoa, että suurimmalla osalla on vanhemmuus hukassa.
että kaikki pitää hoitaa aina yksin. Lapset hoitaa yksin, sairaudet yksin, koululäksyt yksin, opiskelu yksin. Vanhukset yksin. Jos auttaisimme enemmän toisiamme, voisimme kaikki paremmin.
Mutta kun sitten se vanhemmuus olisi hukassa, jos lapset saavat nauttia mummolassa olosta...
niistä muualta kuin tällä palstalla, meillä päin on ihan normaalia se, että lapsia on monta, ja jos ollaan kotona, kaikki hoidetaan itse.
virikelasta?
syöpä, vauvan juoksuttaminen sairaalassa hoitojen takia pari kertaa viikossa tms. Tai sitten pätkätyöläisyys. Mutta meidän alueella onkin puistotätitoimintaa, sitä ei valitettavasti kaikkialla ole. Ja, minä olen luonteeltani kohtalaisen avoin ja suvaitsevainen, siksi vieraammatkin kertovat minulle, miksi lapsensa ovat hoidossa. Ei tarvitse kuulemma pelätä, että tuomitsisin heidät huonoiksi virikeäideiksi. Tätä suosittelen niillekin, joita virikeäitiys häiritsee... Taustoja löytyy takaa, mutta harvemmin niitä kaikille kerrotaan.
Ja kyllä, omat lapseni ovat olleet kotona joko äidin tai hui kauhistus, isän hoidossa kolmivuotiaiksi asti.
virikelasta?
lapsia kyllä hemmotellaan, muttei pilalle, lähinnä hellyydellä ja rakkaudella. Ollaan paljon yhdessä ja tehdään asioita. Arjessa on säännöt ja rajat, kuitenkin osaan tarvittaessa joustaa näistä. Silti haluan joskus omaa aikaa, käydä ystävän kanssa syömässä/leffassa/baarissa ja lapset ovat ihan hyvässä hoidossa myös miehen kanssa. Ja jokusen kerran vuodessa käymme mies miehen kanssa viettyämässä yhteistä viikonloppua jolloin lapset serkuillaan tai mummin luona ja hyvin viihtyvät. Mitä et tässä ymmärrä?
ehkä ne on kaikki siellä kehä kolmosen sisällä..
Nyt vasta vanhemmuus on löytymässä. Taisi olla Cacciatore. Nyt ollaan tiedostamassa vanhemmuus ennen lapset ovat vain olleet siinä sivussa. Vielä 60-luvulla vielä lapsi ei saanut näkyä eikä kuulua. Olla vain nätti ja hiljaa kun oli aikuisia.
70-luvulla korostettiin äidin riippumattomuutta lapsista. Mm. imetysajat olivat todella lyhyet tästä johtuen. Oli hienoa kun lähti aikaisin töihin, äitiysloma oli vielä 1974 vuoden alussa vain 2kk.
Nykyään isät ovat tulleet mukaan vahvasti lastenhoitoon. Jotain ylilyöntejä kuten curling-vanhemmuus on tullut, mutta seuraava sukupolvi on jo varmasti paljon parempi kuin me.
että kaikki pitää hoitaa aina yksin. Lapset hoitaa yksin, sairaudet yksin, koululäksyt yksin, opiskelu yksin. Vanhukset yksin. Jos auttaisimme enemmän toisiamme, voisimme kaikki paremmin. Mutta kun sitten se vanhemmuus olisi hukassa, jos lapset saavat nauttia mummolassa olosta...
Mutta kyllä se totta on, että tilanne koko ajan pahenee. Yhä enemmän väsyneitä vanhempia ja huonosti voivia lapsia. Se näkyy kyllä esim päivähoidossa. Lapset ovat nykyisin aiva erilaisia kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Mistä asia sitten johtuu? Onko nykymeno niin hektistä.
viime vuosina ollut kodinhoitajien toimien lakkauttaminen. Perhetyöntekijän toimenkuva ei riitä paikkaamaan puutetta. Väsynyt äiti ei tarvitse rupatteluseuraa vaan konkreettista apua kotitöihin ja lastenhoitoon. Ennen oli ihan tavallista, että varattiin jo etukäteen kodinhoitaja pariksi viikoksi uuden vauvan tullessa taloon.
Netistä ja ystäviltä opetellaan piiruntarkasti mitä saa tehdä ja mitä ei. Mitä ja milloin lapsi saa syödä ja millaisia vaippoja käyttää. Milloin laosen pitää nukkua, milloin saa nukkua ja milloin lapsi pitää tempaista ylös sikeästä unesta.
Lapsen tarpeiden kuunteleminen ja oma vanhemmuus hukkuu ihan täysin ja omien aivojen käyttö unohtuu.
Tämä on mielestäni paljon tärkeämpää kuin lasten hoitaminen orjantappurakruunu päässä 24/7.
ei tietenkään kaikilla. Ei minulla tullut ketjun aloittajasta mikään uskovaisen suurperheen äiti mieleen, enkä sitä ole itsekään. Meillä on yksi lapsi ja seuraava hommataan vasta jonkin vuoden kuluttua, jottei tarvitse valittaa vanhemmuuden raskautta. Yhden pienen kanssa tämä ei ole raskasta.
Kyllä minä ymmärrän vanhempien vapaaillat joskus, mutta en käsitä sitä ihan pienten vauvojen vanhemmilla tai muutenkaan mikäli vapaailtoja tarvitaan jatkuvasti. No, meillä ei tosin isovanhemmat tai sisarukset asukaan lähellä, lähin edellämainituista asuu 550 km:n päässä, joten näihin paikkoihin ei lasta saada hoitoon, mutta muille tutuille kyllä, mikäli hoitopaikkaa tarvitaan.
Olemme saaneet viettää "omaa aikaa" tarpeeksi nuoruudessa, nyt on rauhallisemman perhe-elämän vuoro. Eikä tämä tunnu ollenkaan liian rankalta kestettäväksi. Jokainen tehköön vain niin monta lasta kuin jaksaa (puolisonsa kanssa) hoitaa.
Tuntuu, että asioissa ei osata käyttää yhtään maalaisjärkeä.
Vanhemmat yrittävät olla lapsilleen kavereita, eivätkä vanhempia.
Lapsille ei opeteta käytöstapoja, eikä aseteta rajoja. Lapset saavat riekkua miten haluavat, kenenkään aikuisen siihen puuttumatta.