TÄmä raskaana oleminen on kurjaa :(
Kok ajan on paha olo, väsyttää, pyörryttää, oksettaa...
Eli on olo kuin olisit sairas, mutta kaikki olettavat sinun siitä huolimatta toimivan kuin olisit elämäsi kunnossa. EI meinaa jaksaa. Miksi ryhdyinkään tähän?
Kommentit (12)
MInähän en edes oksenna.
Ja että saisin olla onnellinen kun toiset ottais ilosta kiljuen kaikki vaivat jos vaan onnistuisivat raskaaksi tulemaan.
Silti mieli on maassa ja kaikki tuntuu synkältä ja toivottomalta.
Itse kärsin raskauden puoliväliin asti pahoinvoinnista ja sitten iski kamalat kivut sekä supistukset ja loppuraskaudesta verenpaine heitteli ja päätä särki. Mutta heti synnytyksen jälkeen olin sitä mieltä, että kyllä kannatti kärsiä.
valehtelematta 14 h vuorokaudessa. Ja ne muut kymmenen tuntia olin väsynyt. Onneksi oli kesäloma, ja lomautuksistakin oli tuolloin hyötyä. Mies teki kaikki kotityöt, ihan kaikki.
Minullakin alkoi kuudennen rv jälkeen parin kuukauden pituinen pahoinvointi ja väsymysjakso... :(
Sitä keskivaiheen "mukavuutta" ei kestänyt kuin pari viikkoa. Mutta täytyy olla kiitollinen ettei sentään tarvitse sairaalassa maata.
Jos väsyttää niin tarkistuta hb ja syö esim. rautalääkettä jos sille on tarvetta.
Kyllä muuten jonkun verran piristää... minäkin vasta viidettä odottaessa kokeilin. :-)
Tuntuu etten malttaisi odottaa pikkuista syliini. Kyllä sitä mieluusti ison mahan vaihtaa ihanaan nyyttiin. :)
raskaana oleminen on todella kurjaa.
Vauvan tulo on ihana asia ja erittäin toivottu mutta tämä raskaana oleminen ei vain sovi minulle.
ensin oli pahoinvointi, siitä kun selvisi alkoi supistelut ja nyt sitten jatkuvaa kovaa supistelua ja vuodelepoa.
Ja lisäksi paisun kuin elefantti vaikka ruokavalio ihan kunnossa ja sokerit myös.
odotan todella että viikot tulee täyteen ja saan oman pienen kullan syliini.
tämä jää viimeiseksi tod.näk viimeiseksi raskaudeksi. Nyt toka kerta ja yhtä kamalaa oli viimeksikin. onneksi palkinto on todellakin kaiken tämän arvoinen.
Harmittaa vaan kun kaikki tuntuu ajattelevan niin että jos sanoo että ei nauti raskaana olemisesta niin se tarkoittaa ettei lapsi ole toivottu.
Mikä siis ei todellakaan itsellä pidä paikkaansa.
Lapsen liikkeet tuntuu ihanalta ja olen todella onnellinen pienestä, mutta en silti nauti tästä omasta olotilastani yhtään.
Ja kahden aiemman raskauden kokemuksella tiedän sanoa ainakin omalle kohdalleni, että milliäkään ei helpota ennen kuin synnytyksessä. Sit sentään onneksi palautuu normaali olotila.
Minä synnyttäisin mieluummin 9 kertaa kuin olisin 9 kuukautta raskaana. Mutta eipä tässä ole valinnan mahdollisuutta.
kuinka ihmeessä meinaatte sitten jaksaa?? Se nyytti voi huutaa kuulkaas yölläkin!
Voi jumaliste, tää porukka oli sentään talvisodassakin =DD Koittakaa nyt akat keksiä joku oikee syy vinkua!
Musta oli ihanaa olla raskaana. Kyllä muakin yökötti tietyn aikaa, yrjöilin aamupalat pitkin tienposkia töihin mennessä jne.. kolotti sieltä sun täältä ja väsytti. Tuli r-diabeteskin. Mutta rakastin silti olla raskaana.
Mulla on kolme lasta ja enempää ei tarkoituksella ainakaan tule. Mutta raskautta kaipaan silti... ja vauvatkin on ihania.. =0) (eli...???)
että synnytyksen jälkeen helpottaa. Kyllä sitä normaalitilassa jaksaa koliikit ja kaikki, mutta tää 9 kuukauden vatsatauti ei naurata.
Mun mieletsä se pikkuvavua-aika oli niiiin helppoa yövalvomisineen ja iltahuutoineen raskausaikaan verrattuna. Ensin 3 kk pahoinvointia ja väsyä 24/7 sit ku muka piti alkaa joku hehkee keskiraskaus iskiki melkeen 4 kk:n järkyttävä pääkipu joka jyskytti yötä päivää ihan joka ikinen päivä + karsee koko vartalon ihottuma. Loppu raskaus oli ihan kohtalainen ku ihan vaan oli hankala liikkua ja närästeli ja semmosta pikkusta. Sit se järkyttävä synnytys, minkä ajattelu saa 2 vuoden jälkeenkin palan kurkkuun.
No nyt oon pistäny itteni tähän samaan liemeen uudelleen (rv 11) ja kauhulla odotan sitä pääkipukautta. Synnytystä en uskalla edes ajatella. Mutta pakko kai tää on kärsiä, jotta saa taas ihanan nyytin sylkkyynsä.
Ihmisiä on todella varmaan kahdenlaisia, niitä jotka kukostavat raskaudessa ja niitä jotka eivät. Mä olen voinut kummatkin raskaudet surkeasti ja sairaalareissujakin on takana. Mä synnyttäisin paljon mieluummin vaikka kerran kuussa ilman kivunlievitystä kuin olisin kuukauden pidempään raskaana.
Ja siis pitkä lapsettomuuskin takana, mutta raskaudet olen voinut surkeasti.
Vauva-arjenkin tiedän. Jaksan erittäin hyvin valvoa, kun ruoka pysyy keskimäärin sisällä.
muutuakaan taas vaikeaksi sitten loppuraskaudessa. äkkiä se vaan unohtuu kun on ohi.
t: samassa venessä. tämä kolmas saa kyllä jäädä viimeiseksi.