Kateellinen hyvätulosille tutuille
Nuori aikuinen nainen olen, ja nyt siinä elämäni vakavassa suhteessa, jossa myös lapset tehdään. Olen tosi tyytyväinen parisuhteeseeni ja tiedän että voin tässä olla onnellinen (vrt. aiemmat suhteet).
No ei tässäkään paketissa kaikki oo unelmaa. Miehellä velkaa, joita maksellaan vielä vuosia. Tästä syystä ei omaisuuttakaan. Ite oottelen tässä valmistumista, sitten voin kivan palkan saada (keskiansio omaan alan naisilla 3500e/kk) JOS pääsen alan hommiin. Mies tienaa 3000e/kk.
Lapset ja talot on alkanut kiinnostaa. Tuttuja ja niiden elintasoa käy kyllä kateeksi välillä ja mietin että saadaanko me ikinä mitään sellasta.
Toisaalta, en ole koskaan ollut näin onnellinen - ellen nyt saa tästä raha-asiasta itelleni pakkomiellettä.
Life ain't fair. Miksei kaikki voi mennä putkeen.
Kommentit (15)
ja kun olet sitä maksellut siirryt seuraavaan. Kaikkea ei valitettavasti saa heti.
"Meillä" on asuntolainaa 100 000€, siis miehellä yksin. Ihan hänen nimissään on laina ja asunto. Tuloja lainaa ottaessa oli alle 3000€.
Ja sitten oikeasti yhdessä meillä on 30 000e mökkilainaa. Minä en ole edes töissä, vaan opiskelija.
Että etköhän se sinäkin saa ihan soppelin lainan kunhan menet töihin.
olipa yllätys ettei kukaan käskenyt jättää sellasta miestä, jolla ei edes luottotietoja ole! Viis rakkaudesta!
Tämä voi kuulostaa kyllä saivartelulta, mutta totuushan on se, että ihan turhaan olet kateellinen hyvätuloisille. Kateellinen pitäisi olla niille, jotka ovat noilla tuloilla pärjänneet mainiosti. Teidän tulot kun eivät ole mitenkään surkeat, vain taloudenhoito on ollut surkeaa. Ja taloudenhoitoa voi opiskella, joten mikään pysyvä tuo teidän tilanne ei ole, jos vaan päätätte niin! Moni tienaa puolet tuosta, mitä te voitte tienata, joten esim sellaisessa tilanteessa on ihan eri tilanne.
Sanoin tienaavani 3500e/kk sitten KUN valmistun, JOS saan oman alan töitä. Miehen taloudenhoito on ollut huonoa, siihen on syynä monia vuosia vanhat jutut, jolloin me emme ole toisiamme tunteneetkaan, ja johon ei voi enää mitenkään vaikuttaa. Eipä ole myöskään miehen tulot olleet tuolloin yhtä suuret kun nyt.
Itse asiani aina olen hoitanut, mutta kuulun ehdottomasti siihen joukkoon, joka saa kadotettua suuretkin rahat.
Nyt tässä sitten taloudenhoitoa opettelen, tai siis säästäväisyyttä. Eikä o herkkua ei.
Sehän on teilläkin ihan siitä kiinni, että mihin tahdotte rahanne käyttää. Jos sulla raha polttaa näpeisssä, niin ei niitä talorahoja mistään teille kerrykään. Pitää vaan opetella säästämään.
Eli älä ole kateellinen hyvätuloisille. Vaan ole kateellinen niille, jotka ovat saaneet jo lapsuudenkodistaan säästäväisen kasvatuksen. Sillä sitä pärjätään. Nyt sä rukka joudut opettelemaan sen taidon vasta aikuisena, mikä muilla on ollut hanskassa koko ikänsä.
ihmetteli kun vieraissa paikoissa mua toruttiin siitä, kun jätin valot päälle joka huoneeseen. Isä ei tiedä tänä päivänäkään, mitä maitotölkki maksaa. ikinä en ole mitään säästänyt etukäteen, jälkikäteen kyllä. Ja vihaan elämääni persaukisena. Noh, valmistumista odotellessa... Vaikka, eipähän sekään odottamalla koita se päivä. Onneks sentään en ole laiska.
tiedustelisin, että paljon menee rahaa ruokaan minkäki kokosilla perheillä. Meillä kahdella aikuisella menee 400e. Ja tässä on jo mukana miehen selvästi parempi rahankäyttö ruokakaupassa, itse en sellaisesta tajuu mitään.
itsellä keliakia ja laktoosi-intoleranssi, joten joudun ostamaan kalliimpia tuotteita max 220 euroa kuussa ruokiin. Ja tähän kuuluu, sipsit, ym herkut vessapaperit.
Meillä ei ole noin paljon, mutta silti joka kuukausi jää säästöön, vaikka lapsia kolme. Toki kysyy kärsivällisyyttä odottaa, kunnes pääsette maksamaan omaa kotia.
Palkkaa tunnut saavat tuplasti kuin minä yh.
esim 150-200 tonnia omiin nimiin lainaa? En kai sentään??!