Onko teistä kukaan oikeasti sanonut tutulle äidille
jonkun asian joka pännii? Miten kävi, loukkaantuiko vastapuoli?
Nimittäin kun kaverini lapsi on kohtuu usein meillä ja joka jumalan kerta ruoan kärttäminen alkaa jo ovella. Ottaa todella paljon päähän, kun lapsi kulkee perässä ja hokee että saadaanko syödä sitä ja tätä ja tota ja anna omenaa ja me otetaan banaania ja ja. Hermot! Kärsivällisesti olen koettanut selittää, että meillä on ruoka-ajat silloin ja tuolloin ja ruoka-aikojen välillä ei syödä mitään. Ja voisitko syödä kunnolla ennen kuin tulet meille niin ettei heti ole nälkä. Mutta ei vaan mene perille ja tänään jo tosissani mietin, etten jaksa tuota lasta enää ottaa meille, mikä olisi sääli koska lapset on hyviä kavereita. Ja perhe ei ole mikään sosiaalitapaus, joten ei se siitäkään johdu että lapsi joutuisi kotonaan nälkää näkemään. Se on kai vaan jonkinlainen tapa.
Vai onko niin että olen vaan tyhmä kun oletan että lapset on ruokittu kotona ennen kuin ne tuodaan kylään? Sovin mielestäni kylä-aikoja niin, että on selvää missä syödään. Jos lapsi tulee aamupäiväillä, niin sovin kymmeneksi, jolloin MIELESTÄNI pitäisi olla selvää, että aamupala on syöty eikä heti saman tiesn tarvi ruveta kärttämään jotain syötävää. Ruokaa tarjoan joskus 11 aikoihin.
Niin että miten tästä nyt sanoisi ettei kaveri loukkaannu?
Kommentit (14)
Kylmän rauhallisesti vaan sanot lapselle, että ruokatarjoilu on silloin ja silloin, tai jos et halua tarjota hänelle ruokaa, ilmoitat että nyt varmaan Janican äitillä onkin kanssa ruoka valmiina, kotiin mars mars! Kyllä lapsi pian äkkää, mikä on meininki ja tankkaa kotonaan eikä enää kysele banaania, kun oppii, että muruakaan ei tipu.
Meidän naapurin lapset on just tuollaisia, ja tiedän että heille annetaan ruokaa juuri ennen meille tuloa. Äitiään nimittäin tämä tapa hieman nolottaa :) Mä sanon vaan ettei nyt ole ruokaa tarjolla, menepä nyt leikkimään siitä.
(jollon lapsella voi ollakin nälkä jo 10 maissa). pyydä vaikka jo klo 9 -10 leikkimään, lähetät sit kotiin syömään!
että vanhemmat ruokkii lapsensa ennen kyläilyä niin ettei tarvi heti ruveta kärttämään. Niin minä ainakin itse teen aina, jollei ole sovittu että lapsi syö siellä. Ja kaverin lapsi on siis meillä tuntikausia, tyyliin 5 tuntia, ja ihan mielelläni ruokin, mutta en millään jaksaisi kuunnella tuota raivostuttavaa kärttämistä. ap
Mä sanon vaan ettei nyt ole ruokaa tarjolla, menepä nyt leikkimään siitä.
Tänään 20 kertaa, vähintään. ap
mutta jos kärttäminen jatkuu niin sitten olen sanonut että sun täytyy varmaan mennä kotiin syömään sitten, soitetaanpas äiti hakemaan. Sillä ne yleensä sitten hiljenevät. T: 4
Jos mä olisin tuon lapsen äiti, niin takuulla haluaisin tietää, että hän käyttäytyy kylässä tuolla lailla. Kuka vanhempi ei haluaisi tietää?
Minusta olisi hyvin toivottavaa, että sanoisit vaikka että "meillä oli lapsen kanssa hiukan erimielisyyttä, kun hän kärtti välipalaa koko ajan. Vastasin vain, että meillä syödään ruoka-aikana. Oliko oikea vastaus vai miten haluat jatkossa sanottavan?"
Jos oma lapsesi tekisi kylässä jotain ärsyttävää ja kiellettyä, niin etkö haluaisi tietää siitä?
Syökös tuo teidän Maija ennen ku tulee tänne?? On aina nälkä heti ku tulee tms. Jotenkin ystävällisen kysyväisesti. Tietääkö edes äiti että "kerjää" ruokaa heti.
lapsi on teillä 5h tulee kello 10 ja tarjoat hänelle ruoan (jos on sovittu) ? oletat että kello 9.30 on syötetty ettei ole nälkäinen?
ehkä kylässä on vaan kivempi syödä?
Jos mä olisin tuon lapsen äiti, niin takuulla haluaisin tietää, että hän käyttäytyy kylässä tuolla lailla.
Mutta kun ei koskaan tiedä miten ihmiset mihinkin reagoi ja osaanko itse sanoa asian sopivasti. Tykkään tuosta äidistä ja lapsikin on muuten herttainen mutta järki lähtee tässä asiassa. Muissa asioissa se kyllä uskoo ihan hyvin kun kielletään, mutta tässä ei sitten millään.
Miettiessäni asiaa sain sen ajatuksen että laitan kaikki pois näkösältä, esim. hedelmät ja kaapinovet kiinni ettei pillimehut pilkota jne. Jospa se auttaisi. ap
mutta ensisijaisesti minusta kannattaa kertoa lapselle, miten teillä asiat tehdään ja mitkä ovat säännöt. Ei siellä kotona mitään välttämättä ole väärin tehty, lapset vain ovat lapsia eivätkä välttämättä automaattisesti ymmärrä, miten kylässä käyttäydytään.
Kyllä meidänkin lapset tuntuvat odottavan, että kun kylään mennään, niin siellä on suht' nopeasti herkkuja tarjolla - siitä huolimatta että on kotona juuri syöty eikä taatusti ole nälkä ja sekin on ehkä etukäteen kerrottu, että tällä reissulla ei ruokaa ole luvassa heti tai ehkä ollenkaan tai että syödään herkkujen sijasta oikeaa ruokaa tms.
Lapset nyt vain jotenkin kuvittelevat, että kun kylässä YLEENSÄ on herkkuja tarjolla, niin se on jotenkin normaalia ja sitä voi odottaa, siitä huolimatta että asia on heidän kanssaan moneen kertaan käyty läpi.
Eräs hankalimmista tilanteista meillä oli kerran yhden tutun lapsen synttärit, jonne menimme ja jossa ei ollutkaan kakkua tarjolla ollenkaan. Meidän lapsiltamme menivät ihan pasmat sekaisin, kun he eivät olleet koskaan aiemmin olleet synttäreillä, joissa ei olisi ollut kakkua - meillä kun kakku on aina synttäreiden tärkein ohjelmanumero. Sitten ihmeteltiin, että eivätkös nämä olekaan synttärit ja miks me tuotiin lahja kun ei ole kakkua? Poiskaan ei lapsia meinannut saada millään "kun ei olla vielä syöty kakkuakaan".
Voithan pukea asian tosiaan niin, että jos teillä tulee kotona puhetta, niin tulin sanoneeksi aika tiukasti, että ei välipaloja ennen ruokailua ja lapsi oli siitä vähän eri mieltä.
Oma kokemus on se, että ihmiset eivät tosielämässä loukkaannu tuollaisista asioista, vaan nimenomaan haluavat tietää, että miten vierailut sujuivat. AV:llahan tietysti kaikki vetävät herneen nenään jos mistäkin.
Mä en usko, että kyse on nälästä, vaan ehkä heillä kotona on tapana sujautella makupaloja tai syödä välipaloja koko ajan. Teillä on teidän säännöt. Lapsi ei voi oppia muuta, jos et ota itse sitä vanhempien kanssa puheeksi.
8
ruokapöydän vieressä norkoaminen. Ruokin toki lasten kauempaa tulleet kaverit, mutta naapurustossa asuvia en ala ruokkimaan. Pikkuhiljaa oppivat, ettei meillä saa ruokaa, ja lopettavat kerjäämisen. Toki jos lettuja paistan, tai omat lapset saa karkkia, niitä saa myös kaverit, mutta ruokaa en anna ellei ole toisin sovittu.
Mua kyllä hävettäis maailman eniten, jos omat lapseni norkoisivat toisten ruokapöydässä, puhumattakaan, että ruinaisivat herkkuja kylässä, kuten meillä monet.
Meillä oli kaverin lapsen kanssa ongelma, että lapsi alkoi haukkumaan esikoistani ja terrorisoi kaikkien muiden leikkiä. Tämä lapsi on nuorempi kuin omat lapseni. Omani oli opetettu ettei haukuta ja kaikkien kanssa leikitään. Sanoin sit lapsille, ettei tämän kanssa tarvitse leikkiä. Ja sanoin kaverilleni, että lapsensa haukkuu naapurin tyttöä todella törkeästi ja omaani lihavaksi, vaikkei siis ole lihava. Otin asian puheeksi ns. sivulauseessa, et haukkuu naapurin tyttöä ja meidänkin. Kaveri oli pitänyt puhuttelun, ja ei hauku enää meidän lasta, mutta naapurin samanikäistä tyttöä edelleen. Omani olen opettanut huomauttamaan tuosta haukkumisesta eivätkä enää leiki kiusaajien tai haukkujien kanssa.
(jollon lapsella voi ollakin nälkä jo 10 maissa).
pyydä vaikka jo klo 9 -10 leikkimään, lähetät sit kotiin syömään!