Lue keskustelun säännöt.
Olen niin turhautunut! :( En jaksa enää yhtään sekopäistä hihhuliuskovaista, en yhtään
22.08.2009 |
perusluterilaista muka-armahtavaa, hengellisellä jäykkyydellä päällystettyä tapakristittyä, en yhtään itseään täynnä olevaa vapaa-ajattelijanpaskiaista enkä estyneisyyteensä tukehtuvaa vakaumuksellista ateistia.
10 vuotta olen etsinyt omaa paikkaani (kristin)uskovaisuuden ja uskonnottomuuden välimaastossa. Ja lopputulos on tämä. Mitä jää jäljelle?
Juu ei, miksikään rättipääksi tai lehmiä kumartelevaksi kummajaiseksi en ala.
Kommentit (7)
Se, että sinä olet turhautunut eikä sinulla ole omaa suuntaumista ei tarkoita sitä että muilla menisi yhtä "huonosti". Sillä aikaa, kun muut elävät elämäänsä onnellisena ja asiat omassa päässä hyvin tai edes joten kuten järjestäytyneenä, sinä murehdit miten muut elävät. Miksi? älä suotta "taistele" muiden elämänkatsomusta- ja tapaa vastaan, se on aivan turhaa, väsyt vain.
Silloin joskus, eikä tästä ole vielä kauakaan, ihmettelin mitä mulla ei ole, jota joillain muilla ihmisillä näytti olevan. Se oli jotain ihanaa, kiinnostavaa, hienoa. Totesin tilani rehellisesti, katsoin peiliin, ja kyllä, tutkin itseäni. Se on välttämätöntä jos haluaa kasvaa henkisesti. Se vaatii ihan vähän työtä, mutta on hyvin, hyvin palkitsevaa.
Kaikkea hyvää sulle!
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavaa, mutta totta. Vaikka lähimmäisenrakkauden pitäisi kukoistaa uskovien keskuudessa, usein asia on juuri päinvastoin. Piru on puuhakas seurakunnan sabotoija.
Olen kristitty, uskon Jeesukseen ja olen opetellut katsomaan Jeesukseen,en ihmisiin tai istituutioon. Armo tulee Jumalalta, ei ihmisiltä.
Sanoihan jeesuskin, että ei ole tullut tänne terveitä parantamaan, vaan sairaita. Ihmiset ovat sellaisia ja se pitää vain hyväksyä. Itselle riittävät sakramentit, en edes yritä saada kirkosta mitään yhteisön tukea.
Minä kyllä olen monesti saanut tukeakin, kunhan noudatan periaatetta, että kaikkea en kaikille kerro. Ja valitettavasti toimii myös toisinpäin, en varmaankaan voisi toimia tukea fundamentalistikristityille. Toivon, että kasvan ja vuosien päästä kykenen tähänkin, edes hieman paremmin.
Sanoihan jeesuskin, että ei ole tullut tänne terveitä parantamaan, vaan sairaita. Ihmiset ovat sellaisia ja se pitää vain hyväksyä. Itselle riittävät sakramentit, en edes yritä saada kirkosta mitään yhteisön tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoihan jeesuskin, että ei ole tullut tänne terveitä parantamaan, vaan sairaita. Ihmiset ovat sellaisia ja se pitää vain hyväksyä. Itselle riittävät sakramentit, en edes yritä saada kirkosta mitään yhteisön tukea.
Minua taas sakramentit ahdistavat. Minusta armolle asetetaan ehtoja, jos se pitää "noutaa" kasteelta tai ehtoolliselta.
Oman käsitykseni mukaan Jumalan rakkaus ja armo on saatavilla aina ja kaikkialla eikä se ole riippuvainen jostain kirkon suorittamista toimituksista.
Olettaen siis, että Jumalan ylipäätään on.
ap
Olin erittäin pettynyt luettuani äskettäin erään luterilaisuuden perusteita käsittelevän kirjan, ja luterilaisuushan mainostaa kovasti itseään armollisena kirkkona.
Kirjasta paistoi räikeästi läpi viesti: armo kuuluu sinulle, kunhan uskot ja toimit niin kuin lutteri ja katekismus sanoo. Kaikkea muuta kuin ilmaista, kaikille tarjolla olevaa armoa.
ap