Olen niin pahoillani poikani puolesta

..."sinähän teet niinkuin se täti käskee ja siinä ei voi tehdä väärin eli ihan vaan vastaat kun sinusta oikealta tuntuu".



Tarkoittaako muuten "herkästi loukkaantuva" sitä että lasta ei koskaan voi käskeä kotona mihinkään koska hän loukkaantuu? Toivottavasti näin ei ole. Teidän vanhempien ei kuulu olla lapsenne kavereita vaan vanhempia jotka valmentavat häntä kohtaamaan maailman (mukaan lukien "tädin" joka tekee kuulotestin). Jos ette nyt saa lasta tekemään niin kuin haluatte niin ei se onnistu 15v iässäkään.

mitään ei voinut tehdä jos ei aivan varmasti tienyt että osaa oikein. Varsinkin piirtäminen oli kauhistus varsinkin kun pari vuotta vanhempi sisko tietenkin osasi paremmin.



Jospa selität pojalle että saatte ravata tutkimuksissa maailman tappiin jos hän ei painele nappulaa.

Ja helpommalla pääsee jos heti tottelee.



Sanotte ettei testissä voi vastata väärin (koska eihän se ole väärin vastaamista jos ei vaan kuule). Se saattaa helpottaa.

jos kotona asiat sujuu



Tunnen tytön joka ei suostunut neuvolassa tekemään mitään vielä eskari-ikäsenäkään kun oli äidin kanssa ja sitten isä käytti ja hommat onnistui



tyttö oli tottunut tukeutumaan äitiin joka aina pelastaa tilanteista



tyttö on erittäin lahjakas ja pärjää hyvin nyt koululaisena



Voi olla että vuoden päästä on rohkeutta tullut lisää ja lapsi tekee pyydetyt asiat, voit toki valmistella lasta puhumalla hänelle että kannattaa tehdä yhteistyötä jne

Häntä ei vaan yksinkertaisesti moiset kiinnostaneet. Vähän vajaa 5-vuotiaana yht'äkkiä innostui piirtämisestä ja askartelusta ja nyt ei muuta tekisikään =)



Vaikeaa oli myös kuulon tutkiminen. JOtenkin vissiin jännitti tilannetta koska huomasi ilmeestä, että kuuli, mutta ei kuitenkaan ilmaissut muuten kuulleensa.

joutuuhan siinä olemaan tekemisissä aivan vieraan ihmisen kanssa



Osa lapsista on tosi reippaita ja kaikkeen valmiita niin kuin omani mutta ymmärrän hyvin että luonteita on erilaisia.

Meillä vaan oli paljon lepsumpi neuvolakäynti.



Meilläkin siis poika täytti kesällä 4v. Ei osaa leikata saksilla (yrittää niin että toinen käsi pitää toisesta kahtavasta ja toinen toisesta, silti paperi luiskahtaa välistä...), piirtää osaa jos tahtoo, hieman, pääjalkaisia jne. Kuulotesti oli meilläkin turhan haastava, mutta kun ei osannut sitä vempainta käyttää niin täti testas sillä töötillä ja hyvin kuuli. Ei tarvita kontrolleja.

Ja yleensä jopa tottelee ihan hyvin. Saattaa loukkaantua esim. siitä, ettei saanut juuri sitä lelua, minkä olisi halunnut, koska sisarus leikkii sillä jne. Periksi ei anneta pojalle yhtään sen enempää kuin muillekaan, mutta silti loukkaantuu heti, jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi. Samoin edellisen neuvolan jälkeen melkein itkua väänsi, että hän on ihan tyhmä eikä siihen paljon lohdutuksen auttaneet. Unohtui kuitenkin ajan myötä.



Sitä hiukan ihmettelin, kun neuvolan täti ei tykkää pojan vilkkaasta mielikuvituksesta, aivan kuin se olisi oire jostakin. Sanoi edellisellä kerralla, että liian hyvä mielikuvitus ja nyt sanoi, että tuottaa puhetta paljon, mutta kuinka paljon siitä sitten ymmärtää. Minä taas ajattelen, että pakosti ymmärtää melko hyvin, kun pystyy jälkikäteen muistelemaan juttuja ja yhdistelemään niitä ja kertomaan tarinoita. Ei kai sellaista tekisi, jos ei muiden tai omaa puhettaan ymmärtäisi. Samoin leikkii sisarusten kanssa ja keksii heidän kanssaan juonellisia leikkejä, kai nekin jonkin asteista ymmärrystä vaatii. Pelkään vain, että tässä itse ylireagoin ja en siksi huomaa pojan ongelmia..



Toisaalta pelkään sitä, että mitä enemmän poikaa tutkaillaan sen oloisena, että jotain vikaa täytyy olla sitä enemmän poika käyttäytyy sen mukaan, koska pitää itseään ihan tyhmänä..



ap

jota taitaa vähän ollakin. Ainakin meidän 4v olisi joutunut vähintään kehitysvammalaitokseen tuollaisesta neuvolasta.



Poika ei sanonut eikä tehnyt yhtään mitään neuvolassa istua tapitti tuolissa kun idiootti pieni hymy huulilla, pois lähtiessä totesi ettei täti sanonut hänelle päivää vain äidille ja tuntemattomille hän ei saa puhua.

Oli vastaavanlaisesti: ei tykännyt piirtää ja saksilla leikkasi heikonlaisesti, näkötesti ei onnistunut. Neuvolassa huolissaan vast.laisesti , päiväkodissa ja kotona ei. Neuvolan lääkäri testasi erikseen tarkemmin - ei havainnut mitään. Kiinnostui kuusi-vuotiaana piirtämisestä ja askartelusta nykerrellen päivittäin itsekseen. Nyt koululaisena ei mitään ns. ongelmia.

eikä oikein niitä täytä. Etsii mielellään kontakteja oman ikäisistä ei ole pakko liikkeitä eikä mitään pakkomielteisiä kiinnostuksen kohteita. Ei ehkä muutenkaan sovi poika tuohon diagnoosiin...



No toivon mukaan saan pian kuulla tuleeko jatkotutkimuksia ja jos tulee niin minkälaisia.



Kiitos kaikille ihanasta vertaistuesta kuitenkin. Se ei poissulje sitä, etteikö pojalla voisi olla jotain häiriötäkin, mutta ainakin jotenkin levollisimmin mielin odotan jatkoa.



Edelleen tuntuu kyllä pahalta, mutta uskon, että kaikki kyllä selviää aikanaan. Nyt vain melkein itkettää koko tilanne, kun oma poika on niin rakas eikä haluaisi uskoa, että on jotain häikkää.



ap

jota taitaa vähän ollakin. Ainakin meidän 4v olisi joutunut vähintään kehitysvammalaitokseen tuollaisesta neuvolasta.

Poika ei sanonut eikä tehnyt yhtään mitään neuvolassa istua tapitti tuolissa kun idiootti pieni hymy huulilla, pois lähtiessä totesi ettei täti sanonut hänelle päivää vain äidille ja tuntemattomille hän ei saa puhua.