Hyviä puolia siitä, että on ainoa lapsi?! Surukseni

että säästyy koko elämän jatkuvilta sisaruusriidoilta, jos välit ovatkin huonot. Tällä palstalla kirjoitellaan käsittämättömän paljon omista siskoista ja veljistä, miehen siskoista ja veljistä ja jatkuvista selvittämättömistä riidoista näiden välillä. Ei se sisaruus tunnu aina onnea olevan...

usein älykkäämpiä, koska aikuiset keskustelevat heidän kanssaan enemmän ja äo kohenee seuran myötä.



Ainoa lapsi ei myöskään tule koskaan itkemään sitä traumaa, että olisi jäänyt toisen sisaruksen varjoon ja että häntä ei olisi huomattu.



Ainoalle lapselle on enemmän aikaa, joten pystyt paremmin koulimaan hänestä sellaisen kuin haluat.



Ainoa lapsi saa myös harrastaa enemmän ja haluamaansa, koska raha riittää ja roudaajia riittää.

ja on todella tasapainoinen, sosiaalinen ja fiksu

Paremmin varaa harrastuksiin, matkusteluun, asumiseen

Mutta kun olen seurannut äitini ja hänen sisarustensa ja sisaruspuoltensa polemiikkia yhden siskon kuoleman aiheuttaman työtaakan takia, niin olen iloinen siitä, että olen ainoa.

Näyttää sisarukset olevan ihan erilaisia. Lapsuudenkokemuksetkin ovat erilaisia, riippuen siitä kuka oli äidin tai äitipuolen lapsi, lemmikkejä ja inhokkeja. Järjenjuoksu ja moraalikäsityksetkin ovat ihan eri sfääreissä. Että voi olla _tyhmiä_ ihmisiä! Joo, ystävänsä voi valita, mutta sukuaan ei.

tasapainoisin ja elämäänsä tyytyväisin on perheensä ainoa lapsi (eihän tosin voi tietää, mikä johtuu mistäkin).

ja on todella tasapainoinen, sosiaalinen ja fiksu

on saanut vanhemmiltaan tarpeeksi aikaa. Onhan matemaattinen fakta, että mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän kukin lapsi saa sitä henkilökohtaista huomiointia, varsinkin, jos yksi lapsista on hankala ja syö vanhempien mehut.

tasapainoisin ja elämäänsä tyytyväisin on perheensä ainoa lapsi (eihän tosin voi tietää, mikä johtuu mistäkin).

ja on todella tasapainoinen, sosiaalinen ja fiksu

Muksuna ainoa hyöty oli että olin suvun silmäterä ja aina kun sai rahaa niin summa oli isompi kuin jos sisaruksia olisi ollut viisi käsi ojossa.



Ainokaisena olisin halunnut sisaruksia. Leikin usein yksin kun samassa talossa ei ollut muita lapsia. Kesälomat vietin yksin kun maalla elettiin ihan korvessa. Ei mun vanhemmista ainakaan ollut leikkimään lapsen tavoin. Plussana tietysti mielikuvitus kehittyi ja osaan viihdyttää kekseliäästi itseäni ja taas miinuksena olen erittäin taipuvainen eskapeismiin temmeltäen täysin pään sisäisessä maailmassani.



Nyt kun katson oma tyttäriäni ja kuinka läheinen suhde heillä on todella harmittaa että olen jäänyt siitä paitsi. Tuo turvaa ajatella että ovat huolehtimassa toisistaan sitten kun minusta ei siihen enää ole. vanhempana on helppo vaikuttaa sisarusten väleihin. Aina olen painottanut että siskosta pitää pitää huolta kun se on ainoa sisko. Niin tytöt tekevätkin. Pipit phalletaan puolin ja toisin ja aina pihassa yms katsovat toistensa perään. Toki tappelevat kuin villikissat välillä sekin kuuluu asiaan mutta eivät kanna mitään mustasukkaisia kaunoja kun olempia huomioi samalla tavalla.

kaivaneet lisää lapsia perheeseen. Sen lisäksi hyviä asioita meidän elämässämme tällaisenaan on ainakin seuraavat:



- lapsi on onnellisenoloinen ja empaattinen. Ja jaksettu kasvattaa hyvin ja aikaa antaen.

- lapsella on onnelliset ja jaksavat vanhemmat, jotka nauttivat perheen lisäksi omista intohimoistaan.

- meillä on paljon aikaa lapsellemme - myös siksi, että yksi lapsi kustantaa rahallisesti vähemmän ja meillä varaa tehdä vähemmän töitä.

- elämämme on rauhallista ja kireetöntä.

- olemme todella tiivis ja läheinen kolmikko.

- matkustelu ja perusasioiden hoito on helppoa.

- ei tule sisaruskateutta ja vanhemmille paineita kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Eikä tarvitse toimia erotuomarina.

- Lapsen kaverisuhteisiin tulee panostettua enemmän kuin siinä tapauksessa tulisi, jos lapsia olisi useampi. Sisarusta ei voi valita, mutta ystävänsä voi. Ja kaikki sisarukset eivät tule hienosti toimeen keskenään.



Ainakin nuo tuli äkkiseltään mieleen. Ja koskevat vain minun kokemustani meidän perheestä. Yllämainitut hyvät puolet voivat toki toteutua isommissakin perheissä. Kurjaa, että toiveenne ei ehkä toteudu, mutta elämä voi olla antoisaa kolmisinkin.



Positiivista mieltä! :)

"olemme todella tiivis ja läheinen kolmikko"

- jää paitsi ah niin ihanista sisarusriidoista

- ei tarvitse olla "se iso" jonka pitää jo ymmärtää/osata kaikki itse kun pikkusisarusta hyysätään

- saa enemmän huomiota vanhemmilta

- vanhemmilla on luultavasti varaa tarjota enemmän maallista mammonaa lapselleen (oli se matkustamista, muita elämyksiä tai ihan konkreettista rahallista avustusta)

- ei joudu toimimaan lapsenvahtina pakosta - jos haluaa toimia niin siitä saa yleensä edes jonkinlaisen korvauksen (kun toimii sukulaislasten tmv lapsenvahtina)

- vanhempien ei tarvitse ottaa huomioon sitä että perheessä on pienempikin lapsi -> ts. voidaan tehdä juttuja tämän ainokaisen kehitysvaiheen mukaan, ei sen missä vaiheessa sisarus on

- kaverisuhteista tulee yleensä syvemmät koska ei ole sitä siskoa joka olisi "sydänystävä"

- kun vanhemmat kuolevat ei tule repivää riitaa siitä: a)kuka kesämökin saa, b)myydäänkö se vanhempien asunto nyt vai heti, c)saiko sisarus enemmän perintöä kuin itse koska se ja se vuonna kuokka ja kirves oli takuulla ennakkoperintöä...siinähän sitten riitelevät aikuisvuotensa näistä...

olen aina ollut sosiaalinen ja saanut helposti uusia kavereita. minäkin olen seurannut äitini sisarussuhteita kauhulla, ovat joutuneet turvautumaan terapiaankin.



kaikki kulminoitui isoisäni kuolemaan, siitä alkoi perintöriidat ja myös kiistely ja syyttely todella vanhoista asioista, kuka sai eniten vanhemmilta huomiota ja miksi. äitini ei ole enää sisarustensa kanssa väleissä ja voin ihan suoraan sanoa että sisarussuhteet ovat vieneet myös äitini työkyvyn, valitettavasti. tämä nyt esimerkkinä sille jonka mielestä on lohdullista että sisarukset sitten huolehtivat toisistaan kun vanhemmat eivät siihen enää kykene..

jo tuli parempi mieli :) ap

Että ei se elämä ainokaisella ihan pilalle mene vaikka ei sisarusta tulisikaan :) Onneksi lapsellamme on paljon ikäisiä leikkikavereita pihapiirissä ja suvussa serkkuja. Vaikka eivät ne tietenkään sisaruksia ole mutta jostain suhteista voi hyvinkin kasvaa yhtä syviä ja läpi elämän kantavia ihmissuhteita.

ja kovasti kaipasin sisaruksia. Itselleni oli myös tärkeää saada enemmän kuin yksi lapsi (loput tulivatkin sitten hoitojen avulla).



MUTTA minä kärsin sisarusten puutteesta lähinnä siksi ,ettei ympäristössä ollut muita kavereita tai kaverisuhteet aina vaihtuivat. Huolehtikaa siitä ,että lapsellasi on pysyviä kaverisuhteita serkuista, kavereiden lapsista tai muista joiden kanssa olette paljon tekemisissä. Lapset voivat yökyläillä ja viettää juhlapyhiä yhdessä.



Omat lapseni osaavat luetella varmaan sata hyvää puolta ainoana lapsena olemisesta.

olen minäkin ja hyviä puolia on paljon, usko pois!



Lapsena kaipasin kovin sisaruksia mutta moni asia on korvannut puutteen hyvinkin.

_ minulla on erittäin tiivis ja hyvä yhteys vanhempiini ja se näkyy nyt omaan lapseeni myös koska isovanhemmilla on aina aikaa hänelle

- olen hyvin sosiaalinen koska kun seuraa ei ollut oli opittava sellaista löytämään

- vanhempien aika, kannustus ja panostaminen on johtanut siihen että olen pärjännyt erittäin hyvin opinnoissa ja työelämässä

- koska minun ei ole koskaan tarvinnut jakaa tai tapella tavaroista olen hyvin antelias ystäville ja perheelle, annan aina minkä vaan voin (esim vauvantarvikkeita, vaatteita ja aikaa ilman että pyydän rahaa tai vastapalveluksia)



Huonoja puolia on se että kun vanhemmat vanhenevat niin en voi jakaa sitä henkistä taakkaa oikein keneenkään kanssa. Mutta siksi meillä onkin ystävien kanssa perustettu "Ainoat ry". ;)

Ei se lapsiluku tai sisaruus ole mikään autuaaksi tekevä asia!

hyvä tai huono, ei lapsilukukaan. Mutta minä en voi yhtyä siihen, että ainoat lapset viettäisivät laadukkaampaa kotiaikaa kuin ne, joilla on sisaruksia. Minulla on kaveripiirissä monta yksilapsista perhettä, tarkoituksella sellaisiksi halunneita ja sitä ettei ole sisaruksia leikkikavereiksi korvataan KAIKISSA näissä perheissä sillä, että lapsi (ihan jo pari- kolmevuotiaasta) katsoo paljon telkkaria, dvd:tä ja pelaa pleikkaria eli juttuja, joissa vanhemmat pääsee helpolla. Eikä suinkaan niin, että vanhemmat käyttäisivät lapsen kanssa olemiseen enemmän aikaa kuin esim. me kolmen lapsemme kanssa.

meillä on vain yksi lapsi ja monet ystäväni ovat sanoneet että kyllä se on niin helpotus kun on lapsella sisaruksia niin he viettävät niin paljon aikaa keskenään ja vanhemmat pääsevät tässä mielessä helpommalla. ja yhtälailla pleikkaa keskenään paukuttelevat nämä sisaruksetkin..