Musta on kyllä karmivaa että lapset opetetaan ateisteiksi.

Mikäli koulu sellaisia tarjoaisi. Toisaalta valtaosa varmaan käy niillä uskonnontunneilla niin musta ois ihan ok jos lapsi haluais sinne vaan, koska siellä on kaikki kaverit.

Eihän sitä uskontoa ole kuin tunti-pari viikossa ja niillä tunneilla ei ole tarkoitus olla kavereiden kanssa vaan opiskella. Ja jos sun lapsi lähinnä haluaa olla tunneillakin kavereiden kanssa niin viikkoon jää vaikka kuinka monta muuta tuntia.

Moraalia voin opettaa toisaalta myös siteeraamalla Jeesusta, tuota mainiota kommunistis-anarkistista filosofia - muiden filosofien ohella.

opiskella kun siellä oli joitain tuttuja naamoja ja ihmisiä kenen vieressä oli miellyttävä istua :D. Ja edelleenkin se ois sen lapsen valinta, kumpi enemmän kiinnostaa!

Tiede ja uskonnollinen usko vastaavat eri kysymyksiin tai tarkastelevat samaa todellisuutta eri näkökulmista.

Minusta tietäminen ja tutkiminen ovat äärettömän kiehtovia inhimillisiä ilmiöitä, mutta eivät ne anna minulle vastauksia eksistentiaalisiin kysymyksiini.

Itse opetan lapseni uskomaan tieteisiin, en uskomuksiin

karmivat ap:tä!! :-)



On se niin hauskaa, että omat, henkilökohtaiset valinnat, jotka eivät millään tavoin liity muihin ihmisiin ja heidän ratkaisuihinsa, saattavat karmia tällaisia herkkiä henkilöitä!

No kyllä mun mielestä on ennemminkin avarakatseista kuin karmivaa antaa lapselle (sitten isompana/aikuisena) vapaus valita mitä itse haluaa eikä tuputtaa omia uskomuksiaan. Meillä ainakin keskustellaan kaikista uskonnoista tasapuolisesti ja samanarvoisina eikä nosteta yhtä ylitse muiden eikä myöskään väheksytä uskovien mielipiteitä.

Jos näin on niin sääli.

Ensinnäkään ei ole olemassa sellaista asiaa kuin täydellinen objektiivisuus suhteessa elämänkatsomukseen. Kyllä te kaikki tahtomattannekin siirrätte lapsillenne tietynlaisen uskomus- ja arvojärjestelmän, vaikka luulette olevanne täysin vapaita ajattelemaan itsenäisesti ja ohjaamaan lapsianne siihen.



Toisekseen minusta ei PIDÄKÄÄN pyrkiä em. objektiivisuuteen. Parempi olisi selvittää itselleen, mitä ajattelee ja mihin uskoo, ja sitten välittää tämä arvomaailma lapsilleen. Lapset tarvitsevat juuret, joilta ponnistaa elämään. Eikä vahvakaan elämänkatsomus tarkoita, etteikö voisi samalla opettaa kunnioitusta ja avarakatseisuutta toisin ajattelevia kohtaan.

oli upeaa eilisessä vanhempainillassa, kun yksi vanhempi joutui lähtemään aikaisemmin ja sanoi opelle, että xx valitsi sitten uskonnon opetuksen, eli ei tule aamulla ET-tunnille.



Eli lapsi sai oman tilanteensa mukaan valita.



Itse olen kai ns. tapakristitty ja lapset ovat uskontotunnilla. En ollut edes ajatellut, että ET:n voi valita vaikka tavallaan uskoisi. Saattaisi olla, että olisin puhunut lapsillemme enemmän ET:n puolesta jos olisin enemmän tiennyt.

johon en itsekään oikeasti usko, en ainakaan niinkuin ko. uskonnon (eli evlut kirkon) viralliset opit kertovat. Vaikka siis kirkkoon kuulunkin ihan perinnesyistä, niinkuin todellisuudessa varmaan 90% suomalaisista muutenkin.

Siihen kuuluu tieto uskonnoista, mutta ei niihin uskominen. Sitä en tiedä mitä lapsesta tulee.

jos vanhemmat ja lapsi kuuluvat evlut kirkkoon, uskonto on ns. pakollinen aine, eli et voi valita ET:a?

mihin ja miten uskovat. Olen ateisti, mutta lapseni ovat käyneet vaihdellen uskontotunneilla ja et:ssä. Olen opettanut heidät realisteiksi ja jos se aiheuttaa sen etteivät usko sellaiseen mitä eivät näe ja koe niin hyvä niin. Loppuihan usko joulupukkiinkin jo alakouluikäisenä. Mua taas inhottaa se että vanhemmat tuputtavat omaa uskoaan lapsilleen ainoana totuutena! Antakaa tekin heidän valita!

ja uskonnottomalla kasvatuksella pyritään arvovapaaseen kasvatukseen. Näinhän ei ole, uskonnoton siirtää arvojaan lapselleen mutta ei uskontoa. Arvot ja uskonto on eri asioita. Arvoja voi mainiosti opettaa ymppäämättä uskontoa mukaan.

oli upeaa eilisessä vanhempainillassa, kun yksi vanhempi joutui lähtemään aikaisemmin ja sanoi opelle, että xx valitsi sitten uskonnon opetuksen, eli ei tule aamulla ET-tunnille. Eli lapsi sai oman tilanteensa mukaan valita. Itse olen kai ns. tapakristitty ja lapset ovat uskontotunnilla. En ollut edes ajatellut, että ET:n voi valita vaikka tavallaan uskoisi. Saattaisi olla, että olisin puhunut lapsillemme enemmän ET:n puolesta jos olisin enemmän tiennyt.

Emme kuulu kirkkoon, mutta olin nuoremman ilmoittanut uskonnonopetukseen isomman sisaruksensa tapaan, koska uskon sen yleissivistävyyteen kulttuurissamme. Lapsi kuitenkin itse halusi et-opetukseen ja joo, kaveri vaikutti tähän, kun lapsi sai tietää, että tällainen vaihtoehto on. Olen siis se äiti, joka vanhempainillassa ilmoitti opelle (tosin kahden kesken), että lapseni lopettaa uskonnon opiskelun.

Luulisin kuitenkin, että tämä valinnanmahdollisuus on vain meillä, jotka eivät ev.lut. -seurakuntaan kuulu. Ja seurakuntaan kuuluvat menevät uskonnonopetukseen automaattisesti, kai. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Ja ap:lle ja muille kauhistelijoille vielä: meillä ei kuitenkaan 'arvotonta' lasta kasvateta, vaan kristinuskon etiikasta useimmat perheemme arvot löytyvät kuitenkin. Se usko vain puuttuu.

Et-opetukseen. Ainoastaan uskontokuntiin kuulumattomille se on mahdollista. Jos ei kuulu kirkkoon, voi valita osallistuuko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen.

Uskovaiset aina luulevat, että uskonnottomuus on arvovapaata ja uskonnottomalla kasvatuksella pyritään arvovapaaseen kasvatukseen. Näinhän ei ole, uskonnoton siirtää arvojaan lapselleen mutta ei uskontoa. Arvot ja uskonto on eri asioita. Arvoja voi mainiosti opettaa ymppäämättä uskontoa mukaan.

on oikeus valita mihinkä uskoo. Koitin miehelleni puhua, että oltais pidetty esikoiselle vaan nimi juhla. Osallistuis koulussa uskonnon tunneille (kun se kuitenkin on yleissivistävää) ja sitten sais valita meneekö rippileirille ja kastetaanko vanhemmalla iällä!

on alistaa ne muslimeiksi

Minulle ei opetettu lapsena mitään uskontojuttuja ennen koulun uskontotunteja enkä ole siitä koskaan kärsinyt.