6-vuotiaan pelkotilat, isä kysyy
Antakaapa avuttomalle isälle vähän apua: 6-vuotias esikoinen on alkanut kärsimään pelkotiloista. Hänellä pitää olla koko ajan katse- tms. kontakti aikuiseen ja yksin ei jää hetkeksikään. Välillä saa hirmuisia kiljuntakohtauksia kun luulee jääneensä yksin. Aiemmin keväällä oli hyvin itsenäinen ja olisi halunnut mm. lähteä käymään yksin kaupassa.
Onko tämä normaalia lapsen kehitystä? Mitä voin tehdä?
Kommentit (10)
Lapset vaistoaa hyvin aikuistenkin pelot, vaikkei niistä puhutakaan heille.
Ei lähde enää eskariinkaa. Muuten on tosi reipas ja oma alotteinen. Mut vieraitten joukkoon ei jää,
5,5-vuotias alkoi yhtenä päivänä ilman näkyvää syytä pelätä yksin omassa kodissa alakertaan jäämistä tai edes siellä käymistä. Ja pelkäsi myös päivällä jolloin valoisaa. Täytti juuri 6 ja pelkää edelleen. Huutaa säikähtäneenä jos luulee olevansa siellä yksin, mutta toisaalta myös 3-vuotias pikkusisko kelpaa seuraksi :) . Olen selittänyt ettei siellä mitään ole, pitänyt valoja, mennyt mukaan ja yrittänyt houkutella jäämään. Nämä kaikki vaivihkaa ei pakottamalla, mutta eipä tunnu tilanne muuttuvan. uskon, että vain aika auttaa. En ole huolissani, uskon olevan normaalia. Myös joitakin muita satunnaisia pelkotiloja on, joskaan ei näin sinnikkäitä tai isoja. Mielikuvitus kehittyy tässä iässä ja olen kuullut tutuilla olevan samansuuntaisia juttuja. Huoli pois, mutta älä vähättele pelkoa. Toki sitä ei pidä jäädä vatvomaankaan, silloin varmaan lisääntyy entisestään..
K-15 tai K-18 filmiä joka järkyttänyt perusturvallisuutta?
Me saimme jonkun suomalaisen kirjailijan viisikko-tyyppisen kirjan jouluksi. Siinä oli kuvattu tekstissä hiisi (ei siis ollut kuvia) tai jotain muita peikkomaisia olioita, ja tätä kirjaa kun oli luettu muutaman sivun päivävauhtia 8-v poikamme on saanut ikäviä pahoja unia.
Oli ikäänkuin hoksannut, että maailmassa kaikki ei ole puuha-peteä ja legoja... pistimme kirjan pois, ja pahat unet ovat häipyneet.
MLL:n sivuilta löydät lisää tietoa.
6–7-vuotias lapsi
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
Sosiaalisten taitojen kehitys
Oppiminen ja älyllinen kehitys
Fyysinen kehitys
Liikunnallinen kehitys, käden ja silmän yhteistyö
Tiivistelmä 6–7-vuotiaan kehityksestä
Lähteet
Sitaatit tekstin lomassa ovat MLL:n Joka kodin konstit -projektin kehittämistyössä mukana olleiden vanhempien ajatuksia.
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esim. maistella rohkeasti uusia ruokia.
Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.
6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.
Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin.
Lapsen kehitys voi vaikuttaa taantuneelta. Tämä voi hämmentää vanhempaa: ”Kohtahan sinun pitäisi olla kypsä kouluun! Mitä tästä mahtaa tulla?” Useimmista esikoululaisista sukeutuu kuitenkin kelpo koululaisia. Lapsen uskoa omaan selviämiseen ja pärjäämiseen kannattaa tukea. Koulusta ja siellä selviämisestä ei pidä tehdä peikkoa.
Hyviä koululaistaitoja, esim. wc:ssä käyntiä, käsien pesua, kenkien pukemista, askartelua ja piirtämistä, voi harjoitella arjessa ilman, että niistä tehdään suurta numeroa. Keskittymistä ja vuoron odottamista voi harjoitella lautapelien avulla. On tarpeen myös malttaa kuunnella muita ja osata ilmaista itseään puheella.
Arjen iloa
”Lapset ovat välittömiä ja rehellisiä, heidän kanssaan pystyy keskustelemaan asioista ja tekemään kaikenlaisia asioita yhdessä. He ovat kiinnostuneita kaikista asioista ja se pitää omankin kiinnostuksen asioihin yllä. On kiva käydä lasten kanssa erilaisissa kerhoissa ja vanhin kun on eskarissa, on hetki päivästä vähän jo rauhallisempaa. On ihanaa askarrella, peuhata, laskea mäkeä, laittaa ruokaa yhdessä, pelata pelejä, olla vaan ja jutella. On ihanaa, kun ei tarvitse kokoajan olla ihan varpaillaan, kun kukaan ei ole enää aivan avuton ja kaikki ovat juuri nyt vielä kotona yhdessä.”
Nostetaanpas tämä päivän keskusteluun. Meillä samat ongelmat 5-vuotiaan kanssa
pieniä "psykooseja", rankka ikävaihe 6v näyttää olevan, meillä on välillä 6v "kova jätkä" ja välillä itkee aivan "vähästä".
Meillä eskarilainen: välillä karjuu pikku jutuista pahemmin kuin 2,5 v pikkusisko konsanaan ja välillä on niin isoa että, välillä pelkää hölmöjä; erityisesti sitä, että minulle käy jotain. Itse olen yrittänyt olla menemättä näihin pelkoihin mukaan ja joskus olen ihan suoraan sanonutkin, että nyt olet hupsu kun tuollaista pelkäät, ei noin käy. Esim. kun tyttö alkoi höpöttää, että ei uskalla mennä puistoon kun siellä voi olla susia.
Mikäli ei mene ohi muutamassa kuukaudessa, kannattaa hakeutua esim. perheneuvolan psykologin juttusille. Kannattaa pyrkiä rohkaisemaan lasta kuitenkaan vähättelemättä hänen pelkojaan. Tuon ikäisen kanssa voinee jo jutella asiasta, pyrkiä sanoittamaan lapsen pelko, jos hän ei osaa sitä itse tehdä. Onko lapsi kotihoidossa?