Koira vai ei???

Muuten olet myymässä koiraasi vuoden päästä Apulassa, kun sille tulee murrosikä!

enkä ymmärrä tuota, että jos täytyy miettiä, niin vastaus on ei? Eikö jokainen vastuullinen ihminen edes hetken mieti?



Itse olen päätynyt siihen tulokseen, että sitten kun viimeinenkin lapsi menee kouluun, eli ketään ei tarvi kuskata mihinkään aamulla, niin meille se koira hankitaan.

koiran laitto, koska lapset ovat nyt kaikki kouluikäisiä ja sen verran isoja, etteivät enää "työllistä" meitä vanhempia pikkulasten tapaan. Toki vanhemmuus on ja pysyy, mutta nyt olisi aikaa koiravauvalle, kun ei ole ihmisvauvoja enää talossa. ;D Miettimisessä ei ole mitään vikaa. Päin vastoin itse näkisin asian niin, että ne jotka asiaa kunnolla harkitsevat, tarjoavat varmasti koiralle sitten hyvän kodin, koska ovat asian loppuun saakka kaikilta kanteilta miettineet. Mutta päätös on tehtävä itse...

Jos ovat vielä puettavia tai muuten iässä, jossa kuullun ymmärtäminen on hakusessa, niin ehdottomasti ei. Jos lapset on jo isompia, niin mikä ettei. Silloin koirakin jo kuuntelee heitä, eikä esimerkiksi yritä karata joka kerran kun lapset menee ja tulee, mitähän ne tekee koko ajan.;)



Koira on tietenkin tosi kiva kaveri, mut sisäkoira ON työläs, varsinkin jos sen turkki ja käpälät tuo paljon kuraa sisälle. Kannattaa muistaa, että tuon ihanuuden tassut pitää kurasäillä pestä neljästi päivässä (ja sen jälkeen pestä kylppäri kurasta), saat imuroida päivittäin, pestä matot muutaman kerran vuodessa ja uusia lapsien pehmoleluvarastoa kiihtyvällä tahdilla. Mut jos sulla on aikaa ylimääräiselle taloustyölle ja pitkä pinna, niin siitä vaan pentua valitsemaan!

Koira tuli ensin, ja lapset sitten. Koira on meille rakas perheenjäsen, mutta kyllähän lenkit 3-4 x /pv välillä vetää jaksamisen ja hermot tiukalle. Esim. nyt jää lapsen harrastus aloittamatta, koska emme iltapäivisin ehdi tulla kotiin, syödä ja käyttää koiraa ennen harrastuksen alkamista.

Sitten ne plussat: aina on joku kotona odottamassa, lapset oppivat olemaan eläimen kanssa, ulkoiltua tulee säännöllisesti, koira on hyvää seuraa, on tuonut uusia ystäviä jne.



Niin, ja varmistathan, että koiralle on olemassa varalenkittäjiä ja hyviä hoitopaikkoja! Muuten jää lomareissut tekemättä. Myös esim. työmatkat aiheuttavat erityisjärjestelyitä, kun koira pitää lenkittää vielä lasten ollessa jo nukkumassa.

Etenkin kun sitä ei teillä otettaisi mistään hetken mielijohteesta vaan ihan oikeasti pohditaan asioita monelta kantilta.



Meilläkin koira oli ensin ja lapsi tuli sitten. Pikkuvauva aika oli välillä raskasta, etenkin kun mies oli välillä työmatkoilla ja mulle jäi koiranulkoiluttaminen vauvan kanssa. Meidän koiran koulutus on vähän "kesken" ja se on vähän turhan utelias muita koiria kohtaan, joten lenkkeily vaunujen kanssa oli välillä tuskaa.



Nyt kun lapsi on isompi, tosin toinen on tuloillaan, koirakin menee jo paremmin. Välillä on tosin itse todella väsynyt, mutta eihän se koira sitä ymmärrä vaan lenkille se on vietävä säässä kuin säässä ja väsyneenäkin.



Mun mielestä koira ei tule mitenkään kalliiksi (riippuu tietysti rodusta). Mutta meillä ei ole trimmattava koira ja se on ollut terve, joten eläinlääkäri käyntejäkään ei ole ollut rokotusten lisäksi.



Ja lomamatkat järjestyy kun on hyvä hoitopaikka. Paitsi, että on todella paukkuarka, joten ei puhettakaan että juhlittais esim. uutena vuotena jossain vaan kotona ollaan koiran seurana, saa toki rauhoittavia silloin.



Mutta pääsääntöisesti ollaan tyytyväisiä koiran omistajia.

hienosti on mennyt ja koirasta on iloa lapsille sekä lapsista koiralle. Kyllä suosittelen :)

ja mieti asiaa. JOs ensi kesänä olet edelleen samaamieltä että haluat koiran niin ota se. Vuoden ajan voit vielä miettiä erilaisia tilanteita käytännössä miten koiran kanssa selviäisitte.



Meillä on iso koira mutta ei lapsia, suunnitelmissa kyllä. Koirasta on tosi paljon iloa ja seuraa. On mukava tulla kotiin kun aina on yksi joka odottaa ilolla.



Mutta aina on myös mietittävä milloin koira on käynyt ulkona, se ei voi olla tuntikausia yksin, voiko koiran ottaa mukaan vai saadaanko hoitaja. Joitain hauskoja reissuja kavereiden kanssa on jäänyt käymättä koiran takia, mikä silloin on harmittanut mutta ei nyt silleensä jälkikäteen.

Juuri erilaisia näkökulmia hainkin. Asiaa on mietitty jo vuosi enemmän ja vähemmän tosissaan. Täysin vaivattomasti ja huolettomasti pidettävää koiraa (tai lemmikkiä) tuskin on olemassakaan, mutta eihän sitä lemmikkiä siksi oteta, että laskeskellaan sitä vaivan määrää, vaan täytyy olla aito halu huolehtia lemmikistä ja intoa sen kanssa puuhasteluun. Loma-aikojen hoitokysymykset ovat se viimeinen kynnyskysymys, mutta sukulaisista löytyi onneksi halukkaita auttajia ja "koiranlainaajia". Allergiatestit on jossain vaiheessa koko perheemme jäsenille tehty, muista syistä tosin (ruoka-aineallergiaepäilyjen yhteydessä) ja yleistestit ovat kaikilla olleet negaa, joten kai siihen voi sitten luottaa, että allergiaa ei ole. Tai sitten sen pitää olla jo todella huonoa tuuria. Nimittäin yhdestä koirasta olen joutunut lapsena itse katkerasti luopumaan (ei allergian johdosta vaan muusta syystä) ja sitä kokemusta en lapsilleni haluaisi.