G: Kipu kaverina

että fyysinen passivoituminen vain ja ainoastaan pahentaa sekä fyysisiä että psyykkisiä oireitasi?

niska-hartia- ja päänsäryistä. Mutta sitten sain ne hallintaan ja kokonaan pois fysioterapialla, jatkuvilla venytyksillä, lihasjumpalla ja patjojen ja tyynyjen uusimisella.

Olen kärsinyt jatkuvista kivuista ja mielenterveys alkaa mennä.

Kipu onkin siitä jännä juttu, että sitä ei ymmärrä jos ei itse sitä koe. Se on yksilöllinen, pahimmillaan niin lamaavan kokonaisvaltainen, ei näy päälle, eikä tartu. Kipupotilaan on vaikea saada sympatiaa/ymmärrystä ympäristöstä. Ja kun kipu on niin s**tanallinen, että pienikin hievahdus iskee silmät puskemaan vettä, niin ei siinä fyysinen aktiivisuus ole ensimmäisenä mielessä. Ne on ne hyvät päivät kun sitten liikutaan.

Ja ainoastaan sillä, että en heittäydy fyysisesti passiiviseksi pärjään tässä maailmassa. On sitä kipua tai ei, liikkeellä on pysyttävä!



Olen myös työskennellyt terveydenhuoltoalan ammattilaisena kipupotilaiden kanssa ja täytyy sanoa, että fyysiseen aktiivisuuteen motivointi on todella vaikeeta! Mietin aina töissä ollessani, että jos nämä kaikki ihmiset vaan tajuaisivat sen passivoitumisen merkityksen, niin omalle fyysiselle terveydelleen kuin myös psyykkiselle, niin he oikeesti tekisivät jotain muuta kúin passivoituisivat kotona. Se vaan, kun se toisen ihmisen sana ei paljon vaikuta! Kunpa saatais kaikki edes kokeilemaan kuukaudeksi, moni voisi huomata asian oikeesti auttavan ja parantavan elämänlaatua!!



No tuo edellä mainittu oli myös suurin syy siihen, miksi en enää itsekin kipupotilaana, voi työskennellä tuolla alalla!