Hei te sosiaaliset ja paljon puhuvat ihmiset
Ja erityisesti te, jotka halveksitte sellaisia jotka eivät saa suutansa auki.
Arvostatteko tällaista tuppisuuta enemmän, jos hän avaa suunsa, mutta sieltä pääsee pelkkiä sammakoita ja huomaatte että kuinka idiootti tällainen tuppisuu oikeasti on? Sittenhän te halveksitte tätä tuppisuuta entistä enemmän.
Kommentit (38)
Sosiaalisuus on sitä, että on ystävällinen ja ymmärtäväinen toisia ihmisiä kohtaan. Paljon puhuminen on ennemminkin sosiaalisuuden vastakohta, päällepäsmäröintiä.
mutta olen asiaa joskus miettinyt ja siksi vastaan. Kyllä mun mielestä sellaiset sammakkoja päästelevät tyypit on antoisampia kuin sellaiset, jotka eivät sano mitään. Tyhmiä puhuvan seurassa ei ahdista samalla tavalla kuin tuppisuun. Ja jos paljon puhuu, niin kyllä siellä välissä jotain järkevääkin tulee sanottua.
Kokemuksesta voin sanoa että "ei - eivät arvosta".
Kun ei esim. töissä vähän vieraammassa porukassa osaa vetää sellaista hölöpölöä kuin muut niin sitten jos koittaa sentään _jotain_ sanoa (ja sanookin) ja osallistua niin suhtautuminen on huvittuneen nuivaa ja suorastaan jälkikäteen tirskuvaa.
ole sellaisia luonnostaan. On joutunut näkemään paljon vaivaa, että uskaltaa olla sosiaalinen, ja kyllä mua ainakin ärsyttää, jos toinen ei yritä samallatavalla kuin minä.
Sitä paitsi kaikki päästelee sammakoita, niistä vaan täytyy päästä yli. Ja mä ainakin mietin jo etukäteen, mitä kenenkin kanssa puhun jne. Näen siis vaivaa ja teen tavallaan etukäteistyötä.
Joten halveksin, jos toinen yrittää vaan päästä helpolla, pakottaa mut yksinpuheluun ja sitten vielä arvostelee myöhemmin jonkun toisen kanssa niitä mun sammakoita tai tyhmiä juttuja... (Tällaistakin on käynyt, että ensin ei itse viitsitä puhua mitään ja sitten toisaalla kuulen, että henkilö on ollut niiiin tylsistynyt, kun mä juttelin vaan jostain tyhmistä jutuista. Eipä sitten itse viitsinyt viitsinyt alkaa puhumaan niistä kiinnostavista!)
Ja erityisesti te, jotka halveksitte sellaisia jotka eivät saa suutansa auki.
Arvostatteko tällaista tuppisuuta enemmän, jos hän avaa suunsa, mutta sieltä pääsee pelkkiä sammakoita ja huomaatte että kuinka idiootti tällainen tuppisuu oikeasti on? Sittenhän te halveksitte tätä tuppisuuta entistä enemmän.
ja päästelen sammakoita suustani itsekin. Se EI haittaa. Varsinkin kun sille osaa itse nauraa. =)
En kyllä osaa halveksia hiljaisiakaan ihmisiä, meitä on onneksi monenlaisia persoonallisuuksia ja usein ne hiljaiset ovat esim. työpaikoilla niitä joiden luonne tasapainottaa... jos kaikki olisi räiskähtelijöitä niin vaikeaksi menisi. Kaikenlaisia persoonia tarvitaan!
Sitten jos ujous haittaa ITSEÄ sille voi alkaa tehdä jotain. Esim harkita lääkitystä tai käydä esiintymistaitokursseilla tai jotain. Mutta jos ei itseä haittaa niin miksi ihmeessä?
ihminen joka sosiaalisessa tilanteessa on sosiaalinen ja keskustele muiden kanssa ei ole hölösuu. välttämättä.
samoin kuin ihminen joka ei saa sanaa suustaan ei ole imbesilli. välttämättä.
kaikki riippuu ihan siitä MITEN sen tekee.
yritän ottaa ujompia mukaan, enkä missään nimessä halveksi. Eli yritän kysyä jotakin, jos ei itse ole aktiivinen tai muut huutavat päälle.
Päin vastoin enemmän minua ärsyttää sellaiset aikavarkaat, jotka puhuvat ummet ja lammet jostakin maailman tylsimmästä aiheesta eikä ota yhtään muita huomioon eli ei anna muille suun vuoroa eikä yhtään tarkkaile, että kiinnostaako tämä esitelmä ketään... Ujot ja hiljaiset eivät ärsytä ollenkaan.
Ja erityisesti te, jotka halveksitte sellaisia jotka eivät saa suutansa auki.
Arvostatteko tällaista tuppisuuta enemmän, jos hän avaa suunsa, mutta sieltä pääsee pelkkiä sammakoita ja huomaatte että kuinka idiootti tällainen tuppisuu oikeasti on? Sittenhän te halveksitte tätä tuppisuuta entistä enemmän.
Siis että joku olisi ollut hiljaa koko illan, ja sitten alkaisi puhua ja puhuisi pelkkiä typeryyksiä.
Joten luultavasti ne asiat mitkä ujolle ovat "sammakoita" ovat muiden korvissa ihan normaalia puhetta. Minkälaisista sammakoista nyt on kyse? Että väittää varista harakaksi? Tai ei tiedä että Ruotsin pääkaupunki on Tukholma? Tai sanoo että illan emännällä on kumman värinen mekko?
Itsekin usein sotken sanoja, muistan ihmisten nimet väärin tai muuten sekoilen jutuissani. Harva niihin huomiota kiinnittää.
Idioottimaisimman vaikutelman saa lähinnä ihmisestä, joka esimerkiksi pauhaa kovaan ääneen koko illan sovinistisia tai rasistisia mielipiteitä. Vaikea tuppisuun on tätä ylittää. :)
kuullut jälkikäteen tällaisia arvioita itsestäni, kun olen sosiaalisissa tilanteissa väkisin yrittänyt keksiä juteltavaa (koska pää on noissa tilanteissa ihan tyhjä, eikä minulla siis aidosti ole mitään sanottavaa): olen omituinen, erikoinen, sosiaalisesti kömpelö, kerron kummallisia vitsejä, minulta puuttuu tilannetaju..eipä paljon kannusta avaamaan sanaista arkkuani. Jos kerran juttuni eivät kelpaa, niin vaivaantukaa ja ahdistukaa hiljaisessa seurassani niin paljon kuin lystäätte, en jaksa välittää.
aikamoista leimaamista, että paljon puhuvat olisivat päällepäsmäreitä... minusta on ihanaa jos on aitoa keskustelua jossa kaikki puhuvat, kaikkia kuunnellaan, kaikki saavat suunvuoron... mutta jos tilan täyttää kiusallinen hiljaisuus, kaikkien on tuskallista olla ja kaikki vain pälyilevät, tunnen pakottavaa tarvetta täyttää hiljaisuuden jollakin.
Esimerkki: olin seminaarissa jossa jopa opettaja oli ujo ja oli pitkiä hiljaisia taukoja. Opettaja kysyi kysymyksen ja kaikki vain tuijottelivat kattoa. Nolotti opettajan puolesta niin pahasti, että niinä hiljaisina hetkinä oli pakko vastata jotain vaikka taatusti monella olisi ollut fiksumpaakin sanottavaa.
Ekaksi; puheliaisuus ei ole sama kuin sosiaalisuus. Ja sosiaalisuuteen kuuluu kyky ymmärtää ja hyväksyä toisenlaisetkin ihmiset kuin vain omantyyppiset. Esimerkiksi hiljainen hyväksyy sen suulaamman tyypin ja ymmärtää häntä, eikä vaan siedä kun ei muuta voi.;) Halveksiminen yleensäkään ei oikein kuulu terveisiin ihmissuhteisiin, ainakaan aikuisten.
Mulla on ihan päivänselvää, että ihmiset on epätäydellisiä eikä usein läheskään niin viisaita ja älykkäitä kuin haluaisivat olla.;) Ne sammakot ei hetkauta mua mihinkään suuntaan, vaan päin vastoin tuo tuohon ihmiseen vähän inhimillistä särmää.
Mut se harmittaa, ja ärsyttää paljon, jos kuulen jonkun mollaavaan itseään. Minä sentään näen yleensä vaivaa että ihmiset viihtyy mun ympärillä. Ihminen, joka mollaa itseään antaa ymmärtää, että MINÄ olen se tyhmä, joka luulee että hänestä olisi johonkin ja että hän olisi mielenkiintoinen ihminen. Mut tällaiset ihmiset on yleensä herkkiä ja heitä on mitätöity jotenkin, joten ei tohon voi alussa puuttua mitenkään - myöhemmin kun ollaan tutustuttu paremmin, olen joskus sanonut, että nyt alat puhua nätisti tästä sun elämän tärkeimmästä ihmisestä, ainakin mun seurassa!
Eli se on huomattavasti ärsyttävämpää, jos joku kuvittelee olevansa kiinnostava ja vetää jotain yhden miehen showta koko illan.
Olin itse joskus huono puhumaan kokouksissa, kun tuntui, että aina kun yritti sanoa jotain joku puhui päälle. Aloin tarkkailla, käykö muille noin ja huomasin, että kaikille käy noin jatkuvasti. Moni siinä vieressä yritti kolmekin kertaa aloittaa juttua ennen kuin sai porukan kuuntelemaan.
Ja niitä sammakoita pääsee tosiaan kaikilta. Vaan ymmärrän kyllä sen, että jos sanoo illassa yhden ainoan kommentin ja se on joku outo, jää itselle siitä vähän valju fiilis.
13; minä koen kiusallisen hiljaisuuden rikkomisen sosiaalisen vastuun kantamiseksi; autetaan luomaan ryhmähenkeä ja pelastetaan se, joka on lukossa ja jännittynyt. Ei se tarkoita, ettäkö rakastaisin omaa ääntäni -haluan vaan saada homman rullaamaan. En tiedä onko sekään fiksua, mutten vaan voi olla tekemättä mitään. Ja kun joku muukin avaa suunsa, tulee mulle ainakin heti mieleen, että toi on kiva tyyppi, koska lähtee ydessä viemään ryhmän muodostumista eteenpäin, ja laittaa samalla itsensäkin likoon.
Samoilla linjoilla ollaan! =) Ja useinhan se menee niin, että kun alkuun puheliaammat luovat rentoa ilmapiiriä alkaa niiden hiljaisempienkin sanainen arkku aueta ja useinpa sieltä löytyy lopulta suuria ja viisaita ajatuksia joista on paljon apua mutta joita ihminen ei ujoutensa takia ole saanut alkuun suustaan.
13
Olen itse ollut aikoinani todella ujo ja vetäytyvä. Asia vaan alkoi itseäni harmittaa niin paljon, että opettelin sosiaalisemmaksi. Se on ihan mahdollista.
Mutta jos joku on tuppisuu ja lisäksi vielä pölö, niin ei kai asialle juurikaan mitään voi.
Olen kyllä puhelias ja sanattomaksi en jää missään tilanteessa, mut en mä kyllä ketään halveksi, sen takia et olis hiljanen ja yrittäs jotain puhua.
Ei ole tullu koskaan mieleenkään moinen.
Luulen vaan, että moni viihtyy paremmin puheliaiden kanssa. On helpompaa.
hölötän aivan liikaa, vaikka mulla ei ole mitään tilannetajua enkä ole sanavalmis. Yritän opppia hiljaisemmaksi.
hiljainen ihminen edes yrittää puhua, kun että jos se ei puhu mitään, tai välttelee kontaktia. Sellaisesta tulee tosi vaivaantunut olo. Jos kysyy jotain, mutta toinen ei edes vastaa, tai vastaa vain kyllä tai ei, ja keskustelu tyrehtyy siihen.
Jos on hiljainen, mutta vaikuttaa ystävälliseltä ja hymyilee, tai seuraa keskustelua, niin sekin on ihan ok.