Onkohan suomalaisilla sosiaalisia pelkoja enemmän kuin muilla?
Tuli meinaa mieleen, että tunnen läjäpäin suomalaisia jotka ovat niin tuskallisen ujoja, etteivät uskalla vieraassa porukassa suutaan avata. Joillekin julkisen esityksen pitäminen on kuukausien panikoinnin paikka. Joku punastuu jos kehtaat puhua hänelle junassa. Paniikkihäiriö iskee, kun joutuu joukkotapahtumiin.
Ulkomaalaiset jotka tunnen ei pidä puhumista ja seurassa olemista sen isompana asiana kuin hengittämistä. Mistähän johtuu?
Kommentit (18)
Muissa maissa ujostelua tämmöisessä mittakaavassa pidettäisiin sairautena. Eivät ymmärrä ollenkaan.
ahkerimmin kännykkää ja nettiä. Sieltä kun saa sosiaalisuutta ihan ilman lähikontaktia.
Eilen tuli ohjelma suomalaisten rahankäytöstä ja mua jäi askarruttamaan semmoinen asia, että tietty ihmisryhmä säästää viikon rahojaan eli rahankäyttö on järkiperäistä ja sitten kun tulee viikonloppu niin pitää päästä tekemään jotain repäisevää esim. reivit tms diskohumppaa. Eikö se järkevä rahankäyttö voi kestää läpi elämän ja ottaa kupin kahvia lauantaiamuna. Mutta ei, jotain sosiaalisuutta suomalainenkin mökissänsä kaipaa ja vetää sitä kossua sitten muka viikonlopun kunniaksi.
taivastellaan selän takana. Ja se jos mikä on ärsyttävää. Jos kerran ollaan erilaisia ja annetaan kaikkien kukkien kukkia, niin mikä tarve joillakin on toisten ihmisten analysointiin???
Olisi vaan äitinne laittaneet teidätkin virikehoiton ;)
Anteeksi en millään voinut vastustaa.
Että lapsille opetetaan, että vieraille ei saa puhua. Olisiko sillä mitään tekemistä tämän kanssa. :)
Oman kokemukseni mukaan suomalaiset ovat jo lapsesta lähtien monesti ujoja ja kykenemättömiä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin ilman että heitä on mitenkään traumatisoitu. Tämä on varmasti jo geeneissä, ja tietty autistinen pohjavirehän on Suomessa kaikessa toiminnassa. Ihmiset eivät rentoudu toistensa seurassa kovin helposti. Tietenkin ns. normaalejakin ihmisiä löytyy, mutta luulen että monissa muissa maissa ns. tyypillinen jurottava suomalaislapsi saisi jonkun diagnoosin tai ainakin pidettäisiin hyvin outona.
Ehkä esivanhempamme olivat luonteeltaan epäsosiaalisia kun tänne halusivat. Heistä me polveudumme.
Arvelen sen johtuvan ainakin osittain geeneistä Oman kokemukseni mukaan suomalaiset ovat jo lapsesta lähtien monesti ujoja ja kykenemättömiä ottamaan kontaktia muihin ihmisiin ilman että heitä on mitenkään traumatisoitu. Tämä on varmasti jo geeneissä, ja tietty autistinen pohjavirehän on Suomessa kaikessa toiminnassa. Ihmiset eivät rentoudu toistensa seurassa kovin helposti. Tietenkin ns. normaalejakin ihmisiä löytyy, mutta luulen että monissa muissa maissa ns. tyypillinen jurottava suomalaislapsi saisi jonkun diagnoosin tai ainakin pidettäisiin hyvin outona.
Matkustapa Japaniin niin et enää ihmettele tällaista
Tottakai opit samanlaiseksi puhujaksi kuin vanhempasi (noin normaalitilanteessa). Aiemminhan puhumattomuutta ei ole pidetty ongelmana Suomessa. Vasta nyt kun tv näyttää miten "pitäisi" käyttäytyä on asiasta muodostunut ongelma.
Japanissa terapiaan pääsee lapset, jotka ryntäävät aina ensimmäisenä joka paikkaan ja huutavat minä, minä, minä! Jenkeissä terapiaan pääsee lapset, jotka istuvat kiltisti hiljaa omalla paikallansa. Ei taida olla mitään yhteiskuntaa, joka täysin avoimesti hyväksyisi KAIKENLAISET lapset normaaleina.
"Ulkomaalaiset" eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, ne hiljaisemmat tuskin mistää lähtevät ulkomaille tutustumaan ja puhumaan vieraille ihmisille... Joissakin kulttuureissa ei ole sopivaa keskeyttää, kun toinen puhuu, joissakin taas hiljaisuutta kammoksutaan. Suomalainen keskuskelukulttuuri on rauhallista, kuuntelevaa ja kunnioittavaa.
Suomalainen keskuskelukulttuuri on rauhallista, kuuntelevaa ja kunnioittavaa.
Ei kun suomalainen keskustelukulttuuri on ahdistavaa, naurettavan konfliktipelkoista ja tylsää. Hauskoja ihmisiä on aniharvassa. Vertailukohtana minulla on Englanti, jossa ihmisten kanssa saa olla rennosti jo ensitapaamisella, ihmiset eivät pelkää huomion eivätkä myöskään naurun kohteena olemista, ja hauskaa on yleensä aina kun ihmisiä kokoontuu yhteen, jopa hautajaisissa. Suomessa taas olen ollut jopa surkean alakuloisissa häissä!
Kyllä se on kulttuurinen. Lapset opetetaan istumaan seurassa kuin tikut paskassa ja jopa junassa on varoituksia siitä, että muut häiriintyy jos puhut liian kovaa.
Haloo! =DD
OLEN TYHMÄ.
En vain kehtaa avata suutani ja sanoa mielipidettä isossa ryhmässä, sillä päästelen suustani niin idiootteja asioita, sekoilen sanoissa, sekoilen sivistyssanoissa ym. En halua joutua naurunalaiseksi. Ja tiedän että mulle takanapäin nauretaan.
OLEN TYHMÄ.
En vain kehtaa avata suutani ja sanoa mielipidettä isossa ryhmässä, sillä päästelen suustani niin idiootteja asioita, sekoilen sanoissa, sekoilen sivistyssanoissa ym. En halua joutua naurunalaiseksi. Ja tiedän että mulle takanapäin nauretaan.
Tämä varmaan on se selitys. Jossain muussa maassa tyhmätkin puhuvat ja siinä pikkuhiljaa sivistyvät. Suomessa taas itsesensuuri toimii niin että tyhmä ei uskalla avata suutaan ollenkaan ja pysyy tyhmänä loppuikänsä.
vaikuttaa. Täällä on enimmäkseen pimeää ja kylmää. Ei ole luontevaa hengailla ulkona ihmisten seurassa. Pysytään enimmäkseen sisällä omissa oloissa.
OLEN TYHMÄ.
En vain kehtaa avata suutani ja sanoa mielipidettä isossa ryhmässä, sillä päästelen suustani niin idiootteja asioita, sekoilen sanoissa, sekoilen sivistyssanoissa ym. En halua joutua naurunalaiseksi. Ja tiedän että mulle takanapäin nauretaan.
Sitä paitsi kirjoituksesi perusteella olet kielellisesti sujuva.
Sulla on vaan joku tyhmä kuvitelma huonoudesta. Minäkin päästelen sammakoita ja mitä sitten? Kiva kun muilla on edes joskus kivaa. ;)
pelkoja.