Tupakoivat odottajat saavat minut surulliseksi

Tutkimusten mukaan raskauden aikainen tupakointi vaikuttaa tulevan lapsen hedelmällisyyteen. Minäkin tulin raskaaksi vasta pitkien hoitojen jälkeen. Ja äitini poltti koko sen ajan kun odotti minua.



Eihän se tietysti varmaa ole, että lapsettomuuteni johtuu juuri äitini tupakoinnista, mutta mahdollista kuitenkin. Ja olen siitä erittäin katkera.

taas kokee, että valinta on heidän eikä kuulu muille. Tavallaan ymmärrän tämän, mutta miksi lapsia sitten täytyy tehdä, jos ei pysty heidän takiaan luopumaan edes tupakasta niinkin lyhyeksi aikaa kuin 9kk?

Kyse on pienestä hetkestä äidin elämässä, mutta vaikuttaa pahimmassa tapauksessa lapsen koko loppuelämään.



Olisiko hienovaraisia vinkkejä, miten voisin tukea ystäviäni lopettamisepäätöksen suhteen?



ap

Itsekin olen katsonut hiljaa vierestä kun kaverini poltti vatsa pystyssä....



Pitäisi varmaan olla jotain esitteitä raskaudenaikaisen tupakoinnin haitoista, joita voisi jakaa näille ääliöille.



-2-

Olen aiheesta ihan hyvässä hengessä täällä paasannut ja kovasti kannustanut siihen, että hakisivat edes APUA. Itse ymmärrän ex-tupakoitsijana nikotiiniriippuvuuden voiman, mutta en ymmärrä, miksi odottaja ei haluaisi tehdä kaikkensa päästäkseen tupakasta eroon. Esim. vieroitus nikotiinikorvaustuotteiden avulla alkuraskaudessa on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se, ettei edes yritä.

odottava vanhakin äiti poltti maha pystyssä bussipysäkillä. Jotenkin ajattelin, että olisi nuorempien äitien juttu ja vanhemmat odottajat eivät olisi niin typeriä. Piti vielä kahteen kertaan katsoa, josko odottaja olisikin ollut vain lihava kun en millään ollut uskoa silmiäni, mutta aikalailla viimeisillään näytti olevan. Mulkaisin ikävään sävyyn ja odottaja polkaisikin tupakkansa pian, mutta olihan se kamalaa katsottavaa.

miten joku voi olla niin itsekäs että polttaa raskaana ollessaan? En käsitä! Tulee kyllä sellainen mielikuva että polttavat odottajat eivät lapsen synnyttyäkään ole valmiita uhrautumaan tämän puolesta. Miten joku oikeasti kehtaa hankkiutua raskaaksi ja sitten poltella niinku ei mitään?

ihan tosi, se on kaamea fakta että meitä on niin monenlaisia.



Monenkin tuttavan "valintoja" kauhistelen salaa mielessäni lasten kasvatukseen liittyen. Omat arvot, osin ehkä kasvatuskin vaikuttavat, mitä kukakin pitää tärkeänä.



Itse olen tupakoinut piiiiiitkääääääännnn ja hartaasti ja rakastin tupakkaa. Odotus- ja imetysajat olin polttamatta. Välillä teki kauheasti mieli tupakkaa, mutta ajatuskin pienen aarteen vääntelehtimisestä masussa minun häntä vapaaehtoisesti myrkyttäessä tuntui pahalle..!!!



Valitettavasti sorruin uudestaan tupakkaan lasten jälkeen - syitähän oli monia; stressi, huono parisuhde yms.



Nyt olen ollut kuukauden tupakoimatta, enkä ole EDES raskaana, ja olen niin ylpeä itsestäni!!

Varsinkin sen jälkeen kun oma lapsi syntyi, en kestä edes katsoa raskaana olevia jotka polttavat. Mulle tulee heti mielikuva, että oma vauvani istuisi tupakka suussa. :)

miksi tupakoivat tuttuni tuntuvat "kapinoivan" vauvaansa vastaan. He eivät halua "lopettaa omaa elämäänsä" ja mammoittua. Päihteilläkö he itsensä määrittävät? Jos joku huomauttaa tupakoinnista, odottajan mielestä hän syyllistää, puuttuu toisten asioihin ja on idiootti.



Ja voi kuulema olla hyvä äiti, vaikka polttaisikin. Voiko hyvä äiti sitten muutenkin pahoinpidellä lastaan?



ap

Olen jo aiemmin miettinyt että voisiko tupakoiville odottajille järjestää oman tukiryhmän. Porukalla lopettaisivat tupakanpolton, tsemppaisivat toisiaan ja jakaisivat fiiliksiä. Paikalla olisi myös joku kertoisi tupakoinnin riskeistä. Saisikohan tällainen kannatusta?

tupakoija tietää. Tämä on vähän samassa sarjassa kuin selittää lihavalle oikeasta ravinnosta. Suurin osa lihavista tietää nuo asiat normaalipainoisia paljon paremmin, mutta käytäntö ja teoria eivät aina kohtaa. Tupakka on huume, siitä eroon pääseminen on TODELLA vaikeaa.



Itse pystyin lopettamaan tupakoinnin vasta, kun maha alkoi pullottamaan. Siihen asti vauva ei ollut tarpeeksi todellinen verrattuna siihen hirveään himoon...

Minä poltin raskausaikana tupakkaa salaa. 15 vuotta tupakoineena lopettaminen oli minulle liian vaikeaa eikä siitä kehdannut puhua. Apua en osannut hakea. Joka päivä oli hirveät tunnontuskat ja huoli tulevasta vauvasta. Nyt olen vuoden ollut polttamatta ja kyllä harmittaa vieläkin ja huolettaa että mitä hittoa menin tekemään. Miksi en ymmärtänyt että lopettaminen olisi ehkä silti onnistunut.



Vaikea tuohon raskaana olevien tupakoimiseen on puuttua. Tupakoivan syyllisyydentunne ja stressi voivat olla jo melko korkealla - vaikka se ei päälle näkyisi mitenkään. Jos kehtaatte niin sanokaa heille vaikka että 'lopettaminen voi onnistua - tiedän jonkun toisenkin joka lopetti'. Kannustaminen ja positiivisuus auttaa lopettamaan.