Isä hylkää - miten selittää lapselle?

mulla on vähä sama tilanne pojan isä lähti elämäst ku saatii tietää et oon raskaana mut palas ku poika oli 6kk:tta oli 2kk:tta pojan elämäs ja lähti taas eikä tuu takas poika osaa sanoo isi kuunteli sitä monta viikkoo ku se huutaa isii joka kerta jouduin sanoo et isi ei tuu takas niin sunki tarvii sanoo selittäe miks isi ei tuu annis__87

Mitä, jos sanoisit, että isä on tosi kipeä, eikä häntä voi mennä enää katsomaan. Ja tottakin tämä on, ei miehesi käytös, väkivalta- ja viinasuhde jne. ole tervettä.



Olen tosi pahoillani puolestasi. Ja voin kuvitella, miten surulliseksi sinut tekee lapsesi jatkuva isän ikävöinti.

eikä sinussa isän mielestä ole mitään vikaa, mutta isällä on omien ongelmiensa takia niin paha olla, että se ei osaa olla sinun kanssasi

se jätkä. Ei tollaset miehet ansaitse sitä, että heitä isäksi kutsutaan :(



5

Eli yksinkertaisesti sanot: "Isillä on nyt sellainen aika, että hän ei halua olla tekemisissä perheen kanssa. Se on tietysti ikävää, että isällä on sellainen aika menossa, mutta me emme voi nyt muuta tehdä."

että mahdollisimman rehellinen vastaus, mutta kuitenkin niin, että 5-vuotias sen ymmärtää, eikä ota itseensä.



Tunnen itseni niin idiootiksi, huonoksi äidiksi. Tämä on erittäin suureksi osaksi myös minun syytäni. :( Miksi annoin isän taas tutustua poikaansa, vaikka tämä aika hyvin ennustettavissa olikin? Jotenkin jaksan aina uskoa, että jos se nyt kuitenkin... Kuitenkaan se ei ikinä.



Pelottaa, että poika luulee, että hänessä on jotain vikaa, siksi isä ei halua häntä sinne.. Tämä on oikeasti tosi hyvä juttu pojan kannalta, koska useasti tuntui, että isä suorastaan vihasi poikaa. Ei koskaan kehunut, aina sama "tuo ei usko mitään/ei syö mitään/ei siivoa ikinä jälkiään"-marmatus, kun hain pojan. Ja isä on oikeasti henkisesti tasapainoton, nyt ainakin tiedän, että poika on AINA hyvässä hoidossa.



Sanoin isälle, että seuraavan kerran näet sitten pojan, kun tulet ovelle oikeuden päätöksen kanssa. Enää en suostu siihen, että miehen elämään tulee uusi tyttöystävä ja he haluavat leikkiä kotia. Sitten eroavat ja taas poika kärsii... Hän vastasi tuohon jotain tyylillä "ei tarvitse sellaista odotella". En kyllä koskaan uskoisikaan, että hän olisi pojan eteen valmis sellaista vaivaa näkemäänkään, hän on hyvin saamaton ihminen.



Täytyy yrittää keksiä jotain. Jos jollakin on kokemusta tästä asiasta, että on joutunut selittämään lapselle isän hylkäämisen, niin todella mielelläni niitä kuulisin. Olen ihan yksin tässä tilanteessa.



Ap

ja minusta parasta on olla valehtelematta lapselle. Silloin häneltä häviää luottamus sinua kohtaan ja sinun tehtävä on olla luotettava vanhempi hänen elämässään.



Selitä lapselle, että isällä on ongelmia, hän on mieleltään sairas. Ja silloin hänellä ei ole kykyä pitää yhteyttä poikaan. Ja että pojassa ei ole mitään vikaa, joskus elämä vain on tällaista. Ja aina vastaat pojan kysymyksiin ja sano, että voi kysyä koska vaan jos jokin jää askarruttamaan.



Isää ei pidä vaieta kuoliaaksi ja teeskennellä, ettei häntä olisikaan. Mutta ei pidä keksiä satuja ja valheitakaan. Hesarissa oli joku aika sitten iso juttu isättömistä pojista ja siinä tätä käsiteltiin.

Puhu ihan suoraan lapselle. Kerro hänelle että tietysti hän saa ikävöidä isää ja muistaa hyviä hetkiä hänen kanssaan. Mutta tällä hetkellä isän tilanne on se, ettei tapaamiset onnistu ja syy on isän.

Olen niin pahoillani sinun ja poikasi puolesta. Tuntuu kamalalta teidän puolesta. Suututtaa tuollaiset miehet... :( Toivottavasti poikasi ei syytä itseään, äläkä sinäkään syytä itseäsi. Mielestäni syy on sikamaisen miehen. Toivon sinulle ja pojallesi kaikkea hyvää.

ja kerro lapselle että kaikki ihmiset ei vain osaa rakastaa. Ja muistuta aina lapselle että syy ei ole hänessä vaan isä on mieleltään sairas (lapsen kielellä ehkä kipeä). Kyllä lapsi sen ymmärtää. Mutta itse en todellakaan antaisi enää isän leikkiä lapsen tunteilla.

On ollut tässä viimeiset viikot todella huono äiti-fiilikset...



Jotenkin jaksan aina uskoa siihen ihmisen muuttumiseen ja hyvyyteen. Olisin myös todella halunnut pojalle isän, mutta eihän se tietenkään riitä, että minä haluan niin.



No, jos ajatellaan pitkällä tähtäimellä, niin minua ei ainakaan voi syyttää, etten olisi yrittänyt. Olen jopa kuskannut poikaa isälleen 150km/suunta, joustanut aina, kun isä on oharit tehnyt, ostanut heille sinne ruokaa jne., ettei hän vain saisi mitään syitä perua. Nyt hän kuitenkin sen jostain keksi ja tässä sitä ollaan.



Uskon kuitenkin karmaan ja siihen, että tämä kaikki vielä kaatuu miehen päälle. Ehkä hän joskus tajuaa, että mitä on omasta tahdostaan menettänyt ja mitä olisi voinut olla.. Surullista silti! :(



Ap

Kerrot että isä on taas ruvennut juomaan viina, eikä enää seurustele sen naisen kanssa. On myös sanonut että ei enää halua tavata sinua ja poikaasi. Tietenkin poikasi pahoittaa mielensä, mutta se menee ohi. Valehtelu on pahempaa.

Vasta sitten voit auttaa poikaasi.



Perheneuvola on oikea paikka, ota heti huomenna yhteyttä.



Terv. perheneuvolan työntekijä

Muistan kun kyselit täällä aikaisemmin. En kylläkään kommentoinut mitenkään. Miten lapsesi voi ja saitko yhteyden neuvolaan? Onko teillä ja lapsellasi tukiverkkoa riittävästi? Jos ei ole niin miltä sinusta tuntuisi hakea sellaista "vara-isää" vai mitän ne ovatkaan? Tai esim tukiperhettä lapsellesi? Pelastakaa lapset ry:stä niitä ainakin voi hakea.

Kerrot että isä on taas ruvennut juomaan viina, eikä enää seurustele sen naisen kanssa. On myös sanonut että ei enää halua tavata sinua ja poikaasi. Tietenkin poikasi pahoittaa mielensä, mutta se menee ohi. Valehtelu on pahempaa.

Ei poika edes tiedä mitä "viina" tarkoittaa...

Täytyy varmaan varata sinne perheneuvolaan aika, sinne taitaa olla melkoiset jonot, mutta kokeillaan. Kiitos vastauksista!

Ap

syy hylkäämiseen EI OLE hänessä, vaan isällä on omia ongelmia...



Äiti, jonka tytär on saman kokenut...

luvulla ja mitään selitystä en saanut. Laiminlöi elatusmaksuja jne. Löysi uuden naisen ja teki 3 lasta.



Ammattikasvattaja eli opetteja ammmatiltaan. On kirjoittanut artikkeileita lapsen hyvinvoinnista jne. Oksettaa!



Jos kertoisin nimen täällä, häpeään joutuisi...kertoisinko...

Jos syytätte äitiäni, syyttäkää. Mutta minä olen syytön syntymääni. Olen koettanut ottaa yhteyttä, ei kiinnosta.



Kielsi vanhempiaan olemasta minun kanssani yhteydessä, joten isovanhempia ei ollut.



Äiti oli jäänyt täysorvoksi lapsena.

tosin tapahtui 67-69 ja isäni ei ole opettaja. Kuoli viime kesänä ja oli vaikea surra, kun en tuntenut koko ihmistä, ehkä 5 krt elämäni aikana nähnyt...Hänkin sai aina näitä "herätyksiä" ekoina vuosina, että muisti, että hänellä on tytär jonkun kanssa, ja tuli katsomaan, mut sit hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin...Kyllä näitä vastuuntunnottomia, kakaramiehiä riittää...Ja isättömiä lapsia.

Minulla on samanlainen isä, vanhempamme erosivat minun ollessani alle kouluikäinen. Meilläkin isä piti satunnaisesti (hyvissä puuskissaan) yhteyttä, mutta muista miten pahalta tuntui, kun isä soitti tulevansa ja sitten pelkäsi, että tuleeko vai ei. Parempi, ettei pidä lainkaan yhteyttä, sillä lapset todetusti kärsivät tuosta "jatkuvasta hylkäämisestä", eli kerta toisensa jälkeen petetyksi tulemisesta.



Vaikka lapsi kaipaa isäänsä, hän voi olla arjessa läsnä tarinoina ja kuvina, jos paikalla oleminen ei kerta kaikkiaan onnistu lasta vahingoittamatta. Meillä oli aina hyllyssä valokuva-albumi, jossa oli kuvia perheen arjesta, kuvia isästä nuorempana jne. Isä ei ollut vaiettu salaisuus ja äiti aina kertoi, jos kysyimme. Näin isä ei häviä kokonaan ja viestit lapsille, ettei isää koskevia asioita tarvitse pelätä, hävetä tai miettiä ihan yksinään.



Lapsilla on ikävä, sille ei voi mitään. Lapsella on oikeus ikäväänsä, mutta sitä voi lievittää muilla keinoin kuin kaunistelemalla. Lapselle voi sanoa, että isä ei nyt voi tai kykene tulemaan. Vähänkin isompana lapsi jo ymmärtää mistä on kyse, mutta isän "menetys" viinalle ja maailmalle on kirpeä asia vielä murrosikäisenäkin, joten varaudu käsittelemään aihetta pitkään.



Oma isäni istui tämänkin joulun vankilassa ja satunnaisista kyselyistä huolimatta en ole tutustuttanut lastani isoisäänsä. En halua lapseni kokevan samaa hylkäämistä, vaikka isä onkin ihan kelpo veikko ollessaan selvänä. Edellisestä selvästä putkesta on kuitenkin jovuosia, joten en todellakaan tuo isän riskiä perheeseeni.