Lue keskustelun säännöt.
Meille tulee ero, itkettää :(
15.08.2009 |
Ei ole lapsia, enkä niitä varmaan saakaan. Toinen pitkä parisuhde päättyy nyt eroon ja ikää pian 30v. Ehkä tämä on aika huono suhde kun koko ajan riidellään, mutta olen silti elänyt toivossa, että kaikki onnistuisi.
Nyt mies ilmoitti, että on saanut tarpeekseen. Koko elämä tuntuu hajoavan. En varmaan koskaan saa ketään ja jään yksin.
Olisin jo nuorena halunnut perheen ja lapsia ja vaan ihan tasaisen elämän. Ei kai sitten.
Kylläpä on paha olla.
Kommentit (9)
Ikää 29 vuotta, yhdessä mieheni kanssa 7 vuotta. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei tästä taida tulla mitään. Haluamme eri asioita, arvomaailmamme ei enää kohtaa. Yhdessä meillä on kyllä kivaa, mutta ei se taida enää riittää. Isommat asiat alkaneet hiertää takaraivossa alituisesti, keskinäinen arvostus kokenut kolhuja tämän takia.
Meillä ei myöskään lapsia, mikä osaltaan on yksi syy ongelmiimme.
Ahdistaa, itkettää, turhauttaa. Nyt pitäisi kerätä rohkeutta siihen seuraavaan askeleeseen, eli pois muuttoon. Mies ei varmaankaan halua erota, joten minun on muutettava pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ehdit kyllä vielä löytää jonkun toisen!
mistä riidat lähteneet, kumpi käynnistänyt, lopettanut, sovitellut?
jatkoa ajatellen kaikkein tärkeintä on opiskella suhdetta ja käyttää hyödyksi joka opetus - näin ainakin omissa katkerasti päättyneissä, suurella rakkaudella aikanaan suunnitelluissa suhteissa...
ja nyt on vihdoin opiskeltu tarpeeksi tämänkin kovapään kohdalla, ihana avioliitto menossa kymmenettä vuotta.
Tosi kurjaa, toivottavasti sun onni kääntyy yhtä nopsaan kun mun parhaalla ystävällä, pitkän riitaisan parisuhteen loputtua se suuri rakkaus osui kohdalle ystäväni vielä nuoleskellessa vanhoja haavojaan ja voivotellessaan ikuista sinkun elämää, reilun vuoden päästä edellisestä erosta syntyi jo heidän esikoisensa ja yhä ovat onnellisesti yhdessä 9vuoden jälkeen, lapsia neljä. Sinuna miettisin onko näitä pieleen menneitä suhteita yhdistänyt jokin, sama miestyyppi? Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin löysin tulevan aviomieheni/lasten isän kolmikymppisenä.
Jälkeen päin olen harmitellut, että tuli haaskattua aikaa suhteisiin, jotka eivät toimineet.
kun olin 29, joten ei se mitenkään mahdotonta ole. Asioilla on taipumus järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vielä aikaa perheen perustamiseen. Ja jos ei sopivaa miestä löydy, voit aivan hyvin hankkia lapsen itseksesi. Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut, mutta se voi silti olla onnistunut ja hyvä elämä :)
Kuulostat ihanalta tytöltä ja olet oikeasti vasta 30, ajattele nyt.
Luultavasti tapaat sen oikean miehen silloin kun sitä vähiten odotat, ja yhtäkkiä sinulla on vauva ja asuntolaina ja kaikki "normaali". Silloin tunnet luultavasti suurta helpotusta siitä, että elämä meni aikanaan eteenpäin.