Mammat auttakaa tässä kamalan vaikeassa ongelmassa... :(
Kertokaa mitä te tekisitte! Kumman valitsisitte!?
Ammateista siis kysymys, lähden takaisin opiskelemaan, mutta kumpaa??
Vaihtoehto 1:
Tämä ala on mielestäni ihan kiva ja viihtyisin työssä ihan hyvin. Se toisi leivän pöytään ja työtä siltä alalta löytyy. Palkka ei ole päätä huimaava mutta ihan ok. Työajat kunnossa. Haastetta tässä työssä ei minulle juuri ole, eikä kovin suuria mahdollisuuksia yrittäjyyteen.
Vaihtoehto 2:
Tämä ala on intohimoni, rakastan tätä työtä. Leivän sekin toisi pöytään, tosin enemmän saisi töitä tehdä, kun palkka on huonohko ja työajat pitemmät kuin edellisessä. Haasteita riittää, ja yrittäjyyteen on hyvä mahdollisuus.
Aloin opiskella 1 vaihtoehtoa, mutta juttelin opinnoistani rehtorin kanssa ja hän väläytteli tätä kakkosalaa kun samassa koulussa olisi sekin mahdollisuus. Mutta mutta... Mikä painaa vaa´assa eniten? Mitä minun pitäisi tehdä? Kertokaa mammat mitä te tekisitte minun tilanteessani? Minulla on taaperoikäinen lapsi.
Ja olen siis yrittäjähenkinen että plussaa on tuo yrittäjyysmahdollisuus.
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!
Kommentit (9)
selkeastikin tämä kakkonen on haaveesi, mutta jokin siinä omassa mielessäsi mättää, kun et siihen ryhdy. Mietitkö sittenkin, ettei se Intohimo kestä ajan saatossa?
selkeastikin tämä kakkonen on haaveesi, mutta jokin siinä omassa mielessäsi mättää, kun et siihen ryhdy. Mietitkö sittenkin, ettei se Intohimo kestä ajan saatossa?
En pelkää intohimon loppumista, mutta ala on raskas ja palkka huono. Työajat pitkiä. Rakastan sitä työtä, mutta minulla on pieni lapsi. Kyse on siis maatalousalan perustutkinnosta aikuiskoulutuksena. Tuo kakkosvaihtoehto siis.
Tuo ykkönen taas on suurtalouden ruokatuotannon koulutusohjelma.
On tässä elämässä haasteita muutenkin, parempi kun edes työ on tylsää ja turvallista.
Lapsi kasvaa koko ajan, eikä millään alalla NIIN paljon töitä tarvitse tehdä, ettei yhtään perhe-elämää ehdi viettää.
Työssäkin jaksaa paremmin, jos tekee sellaista, mistä oikeasti tykkää.
Sitäpaitsi alaa voi vaihtaa myöhemminkin, jos siihen tuntee tarvetta. (Et varmaan ole vielä kovin vanha, jos sulla on vasta yksi pieni lapsi.)
t. 43 vuotias uutta alaa opiskeleva
niin etkö pystyisi opiskelemaan molempia juttuja vaikka tutkinto ehkä vähän venyisikin?
Näin teen tällä hetkellä itse kun en osannut yliopistossa valita lähdenkö opettajalinjalle vai kääntäjälinjalle. Teen siis molemmat.
onnistuisiko kumpikin, eihän sitä tiedä.
Millä perusteilla itse olette valinneet ammattinne myöhemmällä iällä kuin peruskoulu jälkeen? Siis vanhempana, jo lapsen/lapsia saaneina?
varmaan osa kursseista voi olla samojakin jos hyvin käy. ja vaikkei olisikaan, niin silti. sitten sinulla on valinnan varaa loppuelämäsi että kumpaa teet.
Onkos kellään tänä aamuna(päivänä) mielipidettä tähän...? =)
ap