Vaikeaa "luopua" lapsesta - lapsen hoidosta asiaa

ei siis matkustelua juuri lainkaan? Kansainväliset hommat usein edellyttävät matkustamista...



-ap

Lapsi kyllä selviää.

-ap

teidän molempien kannalta. Normaalisti tuossa iässä isän tehtävä on vähän rikkoa äidin ja lapsen symbioosia, ja lapsen vähän ottaa etäisyyttä äitiin, mutta jos teillä isä ei pysty olemaan arjessa läsnä, lapselle on hyvä saada muita tuttuja aikuisia. Ja sinulle oppia irti lapsestasi, ettet elä lapsesi kautta. Vahingoitat sillä myöhemmin lastasikin.



Mutta itse tekisin vastaavassa tilanteessa minimimäärän töitä (ja siis teenkin, koska meillä on vähän vastaava tilanne) koska kyllä lapsi niitä omia vanhempiaankin vielä kovasti tarvitsee.

lapselle ison karhunpalveluksen olemalla aina siinä... ethän sä voi koulussa/ulkoleikeissä/hoidossakaan olla aina lapsen saatavilla. Ei tule lapsen elämä olemaan helppoa, kun aina tarvitsee äidin -tekee sitte mitä tahansa. Siis varmaan tarttis luopua "vauvasta" tai tehdä uus, oikea vauva jo leikki-ikäisen tilalle.



Osta vaikka joku kasvatusopas, ehkä siitä löytyis vinkkejä millon lapsen kannattais irrottautua äidistä?!

Miten kylmiä ihmisiä sitä onkaan! Toiset pystyy luopumaan lapsestaan aikasemmin. Varmaan jotain vikaa päässä.



Oma mielipiteeni: elämä ei lopu työelämään perheellisenä.

Viikkoa en olisi pois jos isäkin on jossain, mutta jos on kerran kotona niin mikäs siinä? Jos ei sulla toimi niin hae toinen työ. Mutta oma valinta mitä työtä teet.



Minusta tollanen on jonkin asteen kypsymättömyyttä roikkua lapsessa. Puoli maapalloa tekee perheellisenä työtä ja lapset on ihan normaaleja. Suomalaista ajattelua -ja aika tuoretta! Parikytä vuotta sitten oli luksusta jäädä kotiin vuodeksi. NORMAALIA oli laittaa lapsi hoitoon parin kuun ikäsenä.

On täysin normaalia tulla riippuvaiseksi lapsestaan, mutta tervehdyttävää myös jatkaa sitä omaakin elämää. On oma päätös haluatko tehdä kansainvälistä työtäsi vai vahdatko lähitöihin.



Nyt sinun täytyy olla itsenäinen ja tehdä päätös myös itseäsi ajatellen. Toki lapsen etu on tärkeä, mutta teidän tapauksessanne lapsi ei todellakaan joudu olemaan ilman vanhempiaan sinun matkustaessa vaan isä on paikalla. Tämä voi olla lapselle todella iloinen asia, kun olette tähän asti eläneet paljon kahdestaan. Lapsen ja isän suhde kasvaa uudelle tasolle aivan varmasti :)



Tämä ikävä kuuluu äitiyteen ja varmasti opit sen kanssa elämään. Lapselle voi jo asiat kertoa ja sanoa että äiti lähtee työmatkalle ja soittaa sitten perillä ja että kolmen yön päästä nähdään. Hän jo tämän ymmärtää ja ikävöi varasti mutta tämä on normaali asia. Ei lapsen ikävän ja itkun perusteella voi jättää omaa elämäänsä täysin sivuun.



Onnea päätökseen ja minä ainakin tuen työtäsi (vaikken varsinaisesti tunne sinua ym) olen itse tehnyt vastaavia päätöksiä ajallani ja todennut niiden olevien uusia alkuja kaikille. Koti elämä oli ihanaa, mutta elämä jatkuu aina uusilla poluilla.



Tsemppiä :)

lapsi ollut jo 2 vuotta aamupäivisin puistotädillä - aivan joka päivä, jos ei ole ollut kipeänä. Tottunut siis muihin lapsiin ja ryhmään. Kaupungissa asutaan ja iltaisin ulkoillaan puistoissa, joissa kavereita riittää.



Lapsella myös käynyt kotona hoitaja kerran viikossa muutaman tunnin, kaksi vuotta sama ja viimeisen vuoden uusi hoitaja. Isoäidillään yökylässä säännöllisesti 2-3 viikon välein yhden yön. Myös pari kummeista hoitaa silloin tällöin.



Järjestely toiminut hyvin, lapsi on reipas ja luottavainen. Olen ollut kotona, tehnyt töitä lapsen nukkuessa tai puistossa ollessa.



-ap