Te jotka puolustatte kiivaasti huostaanottoja
Kertokaa onko lapselle muka parempi olla perhekodissa, jossa kukaan ei rakasta lasta ? Siis oikeasti rakasta, ehkä välittävät.
Työntekijät vaihtuu. Vähän kuin olisi ympärivuorokauden päiväkodissa. Ikävöimässä vanhempiaan jotka rakastavat ja ymmärtävät lasta parhaiten.
Eikö silloin pitäisi olla todella painavat syyt huostaan ottoon ? Lapsen henki vaarassa tai vastaavaa.
Omia lapsiani ei ole otettu huostaan. siitä ei ole kyse. Ihmettelen vain, kun tuntuu olevan äidit ovat niiin innoissan työntämässä toisten lapsia perhekoteihin, jotka ovat kaukana kodinomaisesta paikasta. Ei todellakaan ole mitään koteja vaan laitoksia.
Minusta yhdenkään lapsen ei pitäisi näissä laitoksissa olla.
Kommentit (19)
Jos lapsi ei saa riittävää huolenpitoa kotona omilta vanhemmiltaan, parempi olla sitten edes perhekodissa ja saada ruokaa, puhtaita vaatteita ja huolehtimista. Kun huostaanoto tehdään, kyseessä on aina painavat perusteet. Mikään kunta ei mielellään maksa kalliita sijoitusmaksuja, kunnelle tulee AINA halvemmaksi, kun lapsi asuu kotonaan. Outo aloitus... Jos vanhemmat oikeasti rakastavat lastaan, heidän pitää huolehtia tästä. Mikäli edellytykset puuttuvat (esim. sairaus tms.) lapsen etu on saada hoivaa ja huolenpitoa julkisen tahon kautta.
sellaisessa paikassa, missä ympärillä ei ole ryyppäämistä, huumeita, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, sosiaalisia ongelmia jne. Koska ne vasta ovat tuhoisia lapsen kehitykselle. Huostaanoton takana on AINA painavat syyt. Onhan siinä hyvänen aika laki takana ja tarkat säädökset. Ja huostaanottotapauksia hoitavat vain kokeneet sosiaalityöntekijät.
Mä en ymmärrä mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa, kun tää tuntuu olevan yleinen (?) ajattelutapa, että huostaanottoja tehdään liian kevyin perustein. Mä taas uskon ihan päinvastoin. Kyllä sellaisissa oloissa elää Suomen maassa lapsia, että parempi olisi ehdottomasti olla sijaisperheessä tai perhekodissa.
Ja yleensä pienet lapset pyritään sijoittamaan sijaisperheisiin. Tiesittekö sitä? MUTTA, jos lapsi on "vaurioitunut" eli kehityksellisesti kaikki ei ole ok, niin silloin lapsi usein sijoitetaan perhekotiin, jossa on myös ammatillista osaamista taustalla. Ja isompia lapsia ei monet sijaisperheet "huoli"... no miksiköhän, koska taustalla on jo usein lapsen omia päihdekokeiluja, väkivaltaa, kouluongelmia jne. tämä ei kuulkaa ole ihan niin yksiselkoinen juttu kuin maalaisjärjellä ajattelisi. Kyllä jokainen tapaus on ensinnäkin ihan ainutlaatuinen.
Ja kyllä, mitä tutkimuksia on tehty, niin perhekoideissa ja sijaisperheissä myös vanhemmat kiintyvät lapsiinsa, että kyllä näitä lapsia varmasti rakastetaankin! Mitä täälläkin on leikkimielisiä galluppeja tehty, että alkaitko sijaisvanhemmaksi, niin suurin syy siihen, että joku epäröi asiaa, on ollut se, että pelkää kiintyvänsä liikaa, jos sijoitus jostain syystä puretaankin. Kyllä tämäkin kertoo siitä, että Suomessa on myös hyvinvoivia perheitä, joissa riittää rakkautta ja syliä "vieraallekin" lapselle.
Itse olen opiskellut sosiaalityötä jonkin verran ja olemme toimineet tukiperheenä. Myös sijaisperheiden Pride- valmennuksen olemme käyneet, että siltä pohjalta olen mielipiteeeni muodostanut!
ja olen nähnyt näitä tapauksia aivan liikaa jossa EI OLLA ajoissa huostaanotettu. Ja seurauksena on sitten psyk.osasto. Todellakin puolustan huostaanottoja, ja työssäno olen nähnyt että 99% huostaanotoista on oikein tehtyjä.
Niin käsittääkseni tällöin lapsi otetaan huostaan. Tiedän ainakin yhden tapauksen ja olen kuullut muista.
Omalla äidilläni oli epilepsia ja paha sellainen, lääkkeet ei auttaneet. Onneksi 70-80 luvulla ei vielä noita huostaanottoja harrastettu kuten nykyään.
Mm. tämän perusteella väitän, että lapsen on parempi vanhempiensa luona jossain tapauksissa. Ei tietenkään aina.
Ap.
niin äiti voi kuolla kohtaukseen tai joutua koomaan. Pikkulapselle/ vauvalle se on oikeastaan kuolemantuomio.
Niin käsittääkseni tällöin lapsi otetaan huostaan. Tiedän ainakin yhden tapauksen ja olen kuullut muista.
Omalla äidilläni oli epilepsia ja paha sellainen, lääkkeet ei auttaneet. Onneksi 70-80 luvulla ei vielä noita huostaanottoja harrastettu kuten nykyään.
Mm. tämän perusteella väitän, että lapsen on parempi vanhempiensa luona jossain tapauksissa. Ei tietenkään aina.
Ap.
saavan äidin hengestä parivuotiaasta alkaen. Soitella ambulanssia, turvata peruselintoiminnot jne. Mitäs lapsen psyykestä, äitihän kykenee antamaan ravintoa ja rakkautta aina, kun ei ole kohtauksen kourissa. En lähtökohtaisesti lähtisi tuomitsemaan tuollaistakaan (mahdollista) huostaanottoa.
Enkä ole törmännyt yhteenkään tapaukseen jossa huostaanotto olisi ollut väärä ratkaisu. Lapset ovat huostaanotto tilanteessa olleet jo niin pahassa jamassa etä heidän kuntouttaminen on todella työlästä. Koskaa en ole myöskään kuullut tapausta jossa lapsi olisi otettu pois esim. epilepsian takia. Taustalla on aina ollut muita syitä.
Ja yleenssä lapset huostaanoton alussa todella saattavat jonkin aikaa vaikuttaa jopa huonompivointisilta kuin kotona ollessaan sillä onhan huostaanotto ja uusia ympäristä lapselle iso muutos ja lepsi reagoi luonnollisesti tapahtuneeseen. Jossain vaiheessa paraneminen kuitenkin lähtee käyntiin ja lapsen elämä kohenee mitä kotona ei koskaan tapahtuisi. Ja jos kotona asiat saadaan kuntoon ja lapsi saadaan kuntoon niin kyllä huostaanottoja myös helposti puretaan.
Nämä on vaan siinä mielenkiintoisia juttuja että tällaisilla palstoilla, lehdissä yms. pyörii aina vain huostaanotettujen lasten vanhempien katkeria kirjoituksia/mielipiteitä koska toisella osapuolella on salassapitovelvollisuus joten eivät voi kirjoitella omia kantojaan aiheeseen. Yleisö siis saa aina vain yhden kannan asiaan.
että olen itse lastiksen asiakas. Pääsin vuoden selvittelyjen jälkeen muuttamaan omilleni (soluun) murrosikäisenä lastiksen väliintulon ansiosta. Yh-äidilläni oli päihde- & mielenterveysongelma, sisältäen esim. itsemurhauhkailuja ja minuun kohdistunutta väkivaltaa.
Minä pelastuin, mutta veljeni joka siinä vaiheessa oli ehtinyt tulla täysi-ikäiseksi (silloin yläikäraja lastiksen asiakkuudelle oli 18-v.), ei saanut itään tukea. Hän sairastui myöhemmin psyykkisesti ja tappoi itsensä.
Vaikka hänellä ehkä oli taipumusta sairastumiseen, tosiasia on että kotiolosuhteemme olivat niin raa'at (toisinaan ihan nälkää, valvottamista, uhkailuja) ettei siinä ympäristössä eläminen ilman väliintuloja kerta kaikkiaan antanut hänelle juuri mahdollisuuksia varttua terveeksi.
Se on ollut kova hinta, liian kova.
Äitini rakasti meitä, tiedän sen. Se ei vain aina riitä.
jossa tavallisimmin pariskunta on jäänyt kokonaan kotiin hoitamaan lapsia. Tai ainakin toinen on kotona eikä käy muualla ansiotyössä. Ei siis ole kyse lastenkodista. Työntekijät tai oikeammin perheenjäsenet ovat perhekodissa siis koko ajan samat. Ei siellä useinkaan edes ulkopuolisia työntekijöitä käy. Perhekodin nimellä voi ehkä toimia muunkinlaisia viritelmiä. Huostaanotetut lapset pyritään sijoittamaan perheisiin mahdollisuuksien mukaan. Sijaisperheistä vain on kova pula. Kukaan ei varmaankaan puolusta huostaanottoja ihan vain siitä ilosta että niitä tehtäisiin. Kyllä huostaanottoon on aina olemassa syy tai moniakin syitä. Avohuollon toimin yritetään aina ensin auttaa ja vasta viimeinen keino on lapsen sijoittaminen muualle.
mieheni olisi ollut paljon mielummin kotona, miksiköhän!
Olen seurannut näitä asioita läheltä ja ihan oikeasti ap, kaikki eivät rakasta lapsiaan tai rakkaus on tosi kieroutunutta. Pieniäkin lapsia hakataan ja raiskataan omissa kodeissaan, vauvat saattavat maata apaattisina paskaisissa vaipoissaan päiväkausia, yksi sisaruksista voi olla perheen hylkiö, johon kaikki viha kohdistetaan, jos hänellä on esim. eri isä kuin muilla.
Jotkut huostaanotetut lapset eivät osaa alkeellisimpiakaan arjen taitoa, esim. pestä hampaita, kun kukaan ei ole koskaan opettanut.
Hyviltä vanhemmilta lapsia ei taatusti viedä, sillä se maksaa kunnille valtavasti. Pikemminkin viimeiseen asti yritetään säästää ja "parannuksen" tehneet vanhemmat saavat aina uuden mahdollisuuden... Surullista.
Minua ällöttää tämä av-mammojen tapa leimata kaikki huostaperheet heti juopoiksi, narkeiksi ym roskasakiksi. Tiesittekö, että esimerkiksi mielenterveysongelmat eivät ole automaattinen merkki juoppoudesta ja huumeiden käytöstä. Masennus voi koskea ketä vain, myös teitä. Silloin tulisi kauniaislainen mammakin itkemään tänne kuinka epäreilua maailma on. Ei kannattaisi huutaa täällä suuna päänä, ylpeys voi kostautua. Voitte saada syövän ja lapsenne huostataan ja sitten saattekin itse kuulla kuinka huono äiti olette.
Läheskään kaikissa perheissä ei ole lasta kaltoinkohdeltu ennen huostaanottoa. Kaikissa ei ole päihdeongelmia. Joku ongelma kuitenkin aina on.
Enemmän pitäisi perheisiin, kuten muissa Pohjoismaissa tehdään.
Sijoituksista 70% on laitoksiin, surullista.
Sosionomi
Enemmän pitäisi perheisiin, kuten muissa Pohjoismaissa tehdään.
Sijoituksista 70% on laitoksiin, surullista.
Sosionomi
Ja melkeinpä suurin syy tällä hetkellä huostaanottoihin on ryyppäävät ja lintsaavat teinit.
Sosionomi
Nimittäin, jos lapsi huostaanotetaan vasta teininä kun tilanne on ollut paha jo vuosia ja lapsella on mielenterveysongelmaa, päihdeongelmaa, rikollisuutta, tms. niin on paljon vaikeampaa löytää sopivaa perhesijoituspaikkaa, jossa vanhemmilla on resursseja huolehtia 24/7. Pieni lapsi on helpompi.
Nimittäin, jos lapsi huostaanotetaan vasta teininä kun tilanne on ollut paha jo vuosia ja lapsella on mielenterveysongelmaa, päihdeongelmaa, rikollisuutta, tms. niin on paljon vaikeampaa löytää sopivaa perhesijoituspaikkaa, jossa vanhemmilla on resursseja huolehtia 24/7. Pieni lapsi on helpompi.
Usein lintsaaminen ja ryyppääminen alkaa tuossa teini-iässä vasta...
Pohjoismaissa vähemmän huostaanottoja, mitä Suomessa. Suomi ykkönen.
Muissa Pohjoismaissa panostetaan hyvään ja ennaltaehkäisevään avohuoltoon
Sosionomi
niin onhan se parempi asua sijoitettuna jossain muualla.