Onko väistämätöntä, että eronnut menettää
ainakin joksikin aikaa uskonsa avioliittoon/pitkään ja onnelliseen parisuhteeseen?
Kaveri erosi vuosi sitten ja hänen hyvin kielteinen suhtautumisensa perinteiseen jopa onnelliseen parisuhteeseen alkaa käydä hermoille.
Kaikkein eniten ehkä ärsyttää uskollisuuden merkityksen vähättely. Aika paljon kaveri pyöriikin ukkomiesten kanssa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että uskottomuus on pettäjän ongelma, ei sen, kenen kanssa pettää, mutta silti kaverin moraalissa tuntuu tapahtuneen muutos.
Kommentit (4)
jälkeen ihan kauhea jakorasia vähäksi aikaa. Naida naksuttelin siellä sun täällä. Nyt ei voi kuin ihmetellä, että mikä muhun meni. Kai se oli sellaista markkina-arvon tarkastamista.
Omaa oloani helpotti, kun tiesin, ettei koko avioliittoinstituutio ole mätä, vaan todellakin joidenkin liitot onnistuvat.
Vuosi on aika lyhyt aika. Keskimäärin erosta selviämiseen menee 2-3 vuotta. Pysy kaverisi tukena, vaikka vaikeaa onkin.
Ikävää, että moraali on heltynyt. Onhan se uskottomuus pettäjän ongelma, mutta kyllähän rikoksistakin joutuu myös syytteeseen ne, jotka toisen yllyttävät rikokseen. Miksi ei pätisi myös pettämisasioissa?
Erosta on n. 3 vuotta. Enkä ole kenenkään kanssa ollut sen jälkeen. Mutta en millään muotoa ole vastaan sitoutumista. Olen vain tyytyväinen elämääni tällaisena. Ei ole kiire sitoutua, mutta jos joku kohdalle sattuu ja kolahtaa niin mikäpäs siinä:)
Esim. joku Kerstin Campoy menee naimisiin heti kun silmä välttää!