Opettajat, älkää koskaan menkö opettamaan ammattikouluun!

Onneksi mun pojalla oli ammattikoulussa hyvä ja innostava opettaja, kiitos hänelle!

Teki vuoden pätkän amiksessa kieltenopettajana ja totesi, että on mieluummin työtön kuin menee takaisin. Meni sinne vailla ennakkoluuloja ja palasi niin amisvastaisena, että oikein hirvittää... No, idealisti on tietty helppo olla, jos ei ole omia kokemuksia.

Ei se kuule auta, jos on hyvä ja innostava opettaja, jos perustavanlaatuiset käytöstavat puuttuu. Ihan turha taas heittää "kympintytöt" vinkunaa tai vaatia jotakin täysin omituista "karismaa ja auktoriteettiä", jos tavat on kuin porsailla.



t: Tämä, jonka kaveri opetti amiksessa

Vai mitä oikein viestilläsi tarkoitat?

ettei amislaisilla ole motivaatio niin korkealla kuin lukiossa opiskelevilla.



Akateemiset aineet ei amislaisia kiinnosta mieluummin tekevät käytännönläheisiä töitä.



Kaikista ei ole kirjaviisaiksi, osaa ei kiinnosta yhtään vaan ovat koulussa pakotetusti. Alavalinta ei ole aina onnistunut ja osaksi motivaation puute selittyy tällä.



Siskoni opettaa jotain myös nuorisoasteelle ja on sanonut että tavat pitää niille ensin opettaa. Hänen tunneilla ei olla jalat pulpetilla eikä takki ja hattu päässä ja lisäksi vaatii työrauhaa.



Oppilaat sanoo että ei muut kiellä ja niiden tunneilla saa olla lippis päässä jne. sisko on jämäkkä ja sanoo että jos muut sallii niin minä en ja minun tunneilla käyttäydytään näin.



Joku tällainen "häirikkö" on myöhemmin käynyt kiittämässä siskoani että pani hänet ruotuun ja hänestä kasvoi ammattitaitoinen ja kunnollinen nuori. Viimeisenä opiskeluvuotenaan oli käynyt keväällä kiittämässä ja tuonut jonkin lahjan ja kyseessä poika.



Väitän että on kiinni opettajasta itsestään mitä sallii ja mitä ei. Onhan tälläkin palstalla vanhempia joilla ei ole otetta lapsiinsa ei pieniin eikä isoihin ja sama pätee opettajissakin.



Joten katso hieman peiliin ja mieti sitä omaa opettajuuttasi, kykenetkö olemaan auktoriteetti asemasi vuoksi, ansaitsetko kunniotuksen.

Mä olen ollut useamman vuoden amiksessa ja en missään tapauksessa haluaisi lukioon. Jos sinä, et saa kuria oppilaisiin, niin se ei tarkoita, ettemmekö me muut saisi. Ei ne amikset mitään tyhmiä ole, jos opettaja ei vaadi, niin ei ne kyllä mitään teen, mutta jos opettajalla on kovat vaatimukset, niin suurin osa hoitaa hommat mukisematta. Opettajan taitoja myös punnitaan siinä, että osaako tehdä aineestaan ja tunneistaan kiinnostavat. Eli suosittelisin vilkaisemaan näin lukuvuoden alussa peiliin...

Amikseen menee ne, joita ei derivointi tai sijamuodot kiinnosta. Jos just niitä yrität opettaa, niin ihmekös tuo, ettei kiinnosta? Jos taas olet ammattiopettajana, niin sehän on just se miksi sinne kouluun on tultu.

Jos taas olet ammattiopettajana, niin sehän on just se miksi sinne kouluun on tultu.

niissä tapauksissa, kun oppilas (tai oppilaat) tulee kouluun vain siksi, että korvauksia ei saa jos välillä ei esitä opiskelevansa. Ei mitään kiinnostusta alallekaan, oppilaitos ottaa epäsuositummille linjoille ilmoittautumispohjalta, ja siihen saumaan on nollamotivoituneita ihmisiä paha kenenkään opettaa.

Ei varmaan semmoista linjaa olekaan, jolla _kaikki_ oppilaat olisivat tällaisia, mutta pahaa jälkeä saavat työrauhalle aikaan jo muutamatkin.

ammattikorkean puolella, voi jestas sitä menoa - tuntui kuin olisi yläasteelle palannut! Ja vielä oli läsnäolopakko, meni kyllä lukuaikaa hukkaan siellä

Olen opettanut yhteisiä aineita, enkä ole moiseen törmännyt. Mukavaa porukkaa ovat amislaiset olleet ja hyvin ollaan toimeen tultu. Open asenne välittyy aika nopeasti luokkaan, joka sitten tempaa mukaansa tai pahimmillaan nostattaa vastarinnan.



Luokassa voi olla myös esim. vain yksi (ongelmainen) oppilas, joka vetää loput luokasta mukanaan - pitää luokkaa pihdeissään ja häiriinnyttää opetustilanteet. Tällaiseen olen törmännyt, mutta turha leimata kaikkia.



Nämä ovat omia kokemuksiani, uskon kyllä että toisinkin voi olla. Viihdyin hyvin amiksessa :o)

Vakipaikka on hänellä toiveissa sieltä.

Mutta opetan ammattiaineita, ehkä yhteisten aineiden opettajilla on hankalia tilanteita?



Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia kurinpito-ongelmia. Oppilaat ovat motivoituneita ja jos eivät ole, niin kyllä he sieltä aika pian huomaavat lähteä joko toiseen kouluun tai töihin (tai kortistoon, ikävä kyllä).



Tosin opetan alaa, missä on aika paljon vähän vanhempaakin sakkia, ei vaan näitä peruskoulusta tulleita. Sekin tekee luokkaa rauhallisemmaksi.



Työt alkavat taas huomenna. Mukavaa mennä taas kouluun ja päästä opettamaan!

mutta hyvä ystävä opettaa nyt amiksessa ja sanoo, että on paras paikka koskaan. Osa nuorista siellä vaikuttaa tosiaan erilaisilta kuin meillä lukiossa, mutta ovat pääsääntöisesti tosi kivoja, kun vain vaivautuu vähän tutustumaan ja peruskouluaikaista 'kirjakammoa' purkamaan ja itsetuntoa nostamaan.



Tämän uskon olevan täysin totta oltuani aiemmin yläkoulussa vuosia - monet ihan fiksut nuoret valitsivat ammatillisen koska a) tiesivät jo, mitä haluavat tai b) halusivat jotain käytännönläheistä opiskelua.



Sitä mieltä minäkin siis, että opettajan asenteesta kiinni. Ja kun mietin työkavereitani lukiolla, ainkin sellaisia, jotka eivät muualla ole olleet, veikkaan että suurin osa ei lukuvuotta ammatillisessa selviäisi.

osaa muokata opetuksensa kohderyhmän mukaiseksi ja myös tietää olevansa kasvattaja ja tuo rooli korostuu toisissa paikoissa enemmän kuin toisissa.



Luulen tunnistavani edustamasi opetyypin, joka ei todellakaan sovi nuorisoasteen opettajaksi. Tiedän monia yläluokkien ja amisten opettajia, jotka tulevat mainiosti toimeen oppilaiden kanssa eikä heillä ole kurinpito-ongelmia.



Lähtökohta sille on muuten nuoren (myös sen amisnuoren) kunnioitus ja ymmärrys, että amiskin voi vielä olla keskellä murrosikää. Naiivia ajatella, että joku kasvaisi murkusta aikuiseksi sen kesän aikana, kun ysiltä siirrytään amikseen.

osaa muokata opetuksensa kohderyhmän mukaiseksi ja myös tietää olevansa kasvattaja ja tuo rooli korostuu toisissa paikoissa enemmän kuin toisissa.

Luulen tunnistavani edustamasi opetyypin, joka ei todellakaan sovi nuorisoasteen opettajaksi. Tiedän monia yläluokkien ja amisten opettajia, jotka tulevat mainiosti toimeen oppilaiden kanssa eikä heillä ole kurinpito-ongelmia.

Lähtökohta sille on muuten nuoren (myös sen amisnuoren) kunnioitus ja ymmärrys, että amiskin voi vielä olla keskellä murrosikää. Naiivia ajatella, että joku kasvaisi murkusta aikuiseksi sen kesän aikana, kun ysiltä siirrytään amikseen.

Eikö jo se kerro jotain,että amikseen pääsee keskiarvolla 5.2 ja lukioon n. 8.0 että mitä siellä päässä liikkuu vai liikkuuko mitään

ja molemmat naureskelee työtään. Eipä ole paljon tavoitteita, kun siellä apukoulutasoisia, täysin vailla motivaatiota olevia poikia yrittää saada muistutettua, että "a car" on "auto".