Mä en siedä tyttölapsia!
Paitsi omiani, niiden kanssa tulen toimeen.
Mutta ystävien ja tuttavien pikkuprinsessat ovat ärsyttäviä! En löydä mitään syytä tykätä niistä, valitettavasti. Pienet pojat ovat taas kivoja, kuten omanikin :)
hankaluus on se että mun pitää näitä tyttöjä aina sietää, vaikka tekisi mieli komentaa että menkääs äidin helmoihin siitä roikkumaan ja valittamaan. Mutta äidit kun ihailee omia suloisuuksiaan hymyssä suin, kuinka ne osaavat "keskustella" aikuisten kanssa, ei voi olla tyly vahtivan silmän alla.
Mun mielestä ne ovat kieroja, hankalia, hemmoteltuja, vaikka ei nyt ihan niin olisikaan. Vieraista tytöistä on vaan paljon vaikeampi tykätä kuin suorista pojista, niiden kanssa tule toimeen hyvin!
Kommentit (29)
et myöskään voi käyttäytyä ikävästi heitä kohtaan.
Ajatella, että sun poikasi menee ehkä joskus naimisiin jonkun vieraan tytön kanssa. Sussa on ainesta hirvilöanopiksi!
toivottavasti osaan olla yhtä sivistynyt silloin anoppina kuin nyt noiden pikkumurujen keskellä. Kaikki pitävät mua lapsirakkaana, pienet tytöt tykkäävät musta eli hyvin osaan peittää inhoni ja ärsytykseni.
Tajusin vaan tässä päivänä muutamana, että mä en pidä kenenkään tyttärestä, mukavia poikia jotka mun sydämen sulattaa kyllä löytyy. Kaikilla tytöillä on just jotain kieroa siellä luonteessaan..
Mua suorastaan ällöttää kavereiden tyttölapset jotka esim tunkevat syliin kiehnäämään ja räpeltämään kyläillessä, kun taas pojat leikkivät omia leikkejään vastaavassa tilanteessa.
Kaikilla tytöillä on just jotain kieroa siellä luonteessaan..
Jotkut äidit voi ajatella juuri näin sinunkin ihanasta tyttösestäsi.
Mutta komppaan kyllä edellisiä, sulla on jotain lapsuuden traumoja varmasti. Ja hyvin todennäköisesti ne siirtyy sun omiin lapsiin ja kas, näin taas tehdä naisesta naisella susi.
Minä luulin tulevani hyvin juttuun poikien ja miesten kanssa, kunnes aloitin uuden työn firman ainoana naisena.
Voitte uskoa, että KYLLÄSTYTTÄÄ tämä ukkoseura. En jaksa enää yhtään sitä miehistä pullistelua ja putkiaivoisuutta. Kunpa täällä olisi joku nainen.
jos sinulla on tuttavapiirissä kieroja, hemmoteltuja jne. tyttöjä. Mutta kaikki tytöt eivät ole sellaisia.
En minäkään pidä lapsista, jotka eivät kykene mihinkään yhteistyöhön tai normaaliin leikkiin muiden kanssa.
Hemmotelluista kakaroista tuskin monikaan pitää, eli niistä, joita ei saa kieltää ja jotka ovat tottuneet saamaan kaiken. Olipa ne sitten tyttöjä tai poikia.
Joskaan en ihan noin rajusti ajattele. En vaan osaa tulla juttuun tyttöjen kanssa. Minusta on paljon helpompi puuttua esim. poikien reiluun ja avoimeen tappeluun, kuin tyttöjen harrastamaan hiljaiseen selkäänpuukotukseen.
Minusta ei olisi ikinä tytön äidiksi ja toisaalta juuri siksi ihailen tyttöjen äitejä tavattomasti.
Yhtenä päivänä uimarannalla en voinut olla kuulematta vieressä olevaa äitiä + teinityttöä. Tytön valitti, vinkui ja purnasi ihan JOKA asiasta vielä sellaisella raivostuttavalla nenä-äänellä. Äiti oli ihailtavan tyyni ja jämäkkä, ei antanut pompotella itseään, muttei myöskään menettänyt hermojaan. Jestas! Nostin hattua sille äidille hiljaa mielessäni!
Ärsyttää oma suhtautumiseni tyttöihin. Naisia sorretaan muutenkin maailmassa tarpeeksi, niin ei minun tarvitsisi olla edes ajatustasolla siinä mukana.
Joskin ajatukseni koskee vain tyttöjä. Aikuiset naiset ovat taas ihan ok. Jos en jostakusta pidä, se harvemmin johtuu suoraan sukupuolesta.
Mikä tekee taas toisaalta ajatusmaailmastani vielä järkyttävämpää; ajattelen negatiivisesti tyttölapsista ja -nuorista.
Kunniakseni sanon kuitenkin, että ikinä en sitä näytä ulospäin. Muutama läheinen tyttölapsi (esim. siskon tyttö) on saanut minut ihan täysin sulamaan :)
Minä luulin tulevani hyvin juttuun poikien ja miesten kanssa, kunnes aloitin uuden työn firman ainoana naisena.
Voitte uskoa, että KYLLÄSTYTTÄÄ tämä ukkoseura. En jaksa enää yhtään sitä miehistä pullistelua ja putkiaivoisuutta. Kunpa täällä olisi joku nainen.
Itselläni on ollut onni olla useammassakin työpaikassa, jossa on kaksi tai kolme naista ja paljon miehiä. Usein vähintään jollain näistä naisista on tarve olla "kuningatar", ja hän on sabotoinut muita naisia. Jotta ei niistä naisistakaan usein hengenheimolaisiksi tai edes toisen naisen kaveriksi ole.
Mutta on niitä naisia vastaan kieroilevia miehiäkin sovinistisissa piireissä.
Minusta pojat ovat riehuvia ja kovaäänisiä räkänokkia.
Tämä on tietenkin karrikointia ja tiedän, etteivät kaikki pojat mene tuohon kategoriaan.
Uskon kyllä, että omaa poikaani rakastaisin yli kaiken ja ehkä sitten pääsisinkin paremmin sisälle poikien salattuun maailmaan. :)
t. kahden tytön äiti
sinunkin aivokapasiteetti riittää niihin ;))
Mutta on niitä naisia vastaan kieroilevia miehiäkin sovinistisissa piireissä.
No ok, ei täällä ole kuin yksi varsinainen sovinisti, mutta hän ärsyttää sitäkin enemmän. Onneksi en jää tuppisuuksi, vaan sanon takaisin.
8
EN voinut sietää poikalapsia, ne oli ärsyttäviä kovaäänisiä rymyäviä tappalijoita ja räkänokkia. Onneksi sain noita itse neljä kpl :) Olen tosin saanut kolme tyttöäkin, nämä ovat perheemme 1., 2., ja 4. lapsi. Ja jokaisesta lapsesta olen hiljaa mielessäni toivonut tyttöä.
Eilen juuri tajusin että olen tainnut päästä ongelmasta näiden pmien pikkuvintiöideni myötä :) Tajusin nimittäin ettei mua yhtään kiinnosta tietää tulevan 8. lapsen sukupuolta, ihan sama...tai jopa ehkä mieluummin poika, menisi siinä joukon jatkona, ei tarvisi koko vaatevarastoa hankkia, ehkä tuntisi tyttönä itsensä hiukan yksinäiseksi kun isot siskot on niin plajon vanhempia jne...
Varsinkin pikkutytöt on mun mielestä jotenkin todella ärsyttäviä, mä en jaksa kiinnostua niistä yhtään.
Oma tyttö on jo 15-vuotias ja ton ikäset rupee menettelemään, mutta huomaan että kun meillä käy myös ton ikäsiä poikia, niin tykkään itse heistä enemmän kuin tytöistä.
Mutta ei musta kukaan huomaa että en välitä pahemmin tyttölapsista, oon aika hyvä esittämään.
Niin, ja onneksi mulla on myös poika.
Mua ärsyttää valittavat ja vikisevät pienet tytöt jotka pillahtavat pienestäkin itkuun. Siitäkin huolimatta että olen itse ollut sellainen. Yritän kuitenkin olla näyttämättä sitä näille tytöille. Poikalapsien reippaus miellyttää mua paljon enemmän.
joka höpöttää koko ajan ja kun paikalle tulee meidän 15v poika vetää kaikki pikkuprinsessa eleet esiin Mattiiiii saaankoo määä tulllaa sun huoneeeseeeen?
Aito nainen.
ja vähän tyttöjenkin, en vaan tykkää vieraista lapsista, mutta eritoten pojat aiheuttaa inhonväristyksiä. Pelkäsin jopa hankkia lapsia, koska pelkäsin ihan oikeasti että mitä jos tulee poika. Mä en vaan tykkää poikalapsista, suorastaan lähes vihaan niitä. En tiedä mistä johtuu, olen nyt jo melkein 40v, ja olen ajatellut näin aina. Omien lasten myötä olen kyllä huomannut, että lapsia on erilaisia, ja myös poikia on ihan mukavia, ja tyttöjä taas tosi ärsyttäviä, mutta noin ylipäätään jos en lasta tunne, ja näen vaikka kaupassa jonkun 6-12-vuotiaan pojan, niin en voi mitään mutta inhon tunne tulee heti päälle.
Ihan pari lasta on sellaista, joista pidän. Mutta he ovatkin erikoisen hyväkäytöksisiä, fiksuja ja mukavia.
Pidän kuitenkin vauvoista, varsinkin tyttövauvoista. Haluaisin itsekin tyttövauvan, siitä varmaan johtuu.
En siis pidä huonokäytöksisistä lapsista. Ja heitä on PALJON.
Siskon 3v on ihana :) Mutta on poikamaisen rämäpäinen liikkeissään, silti hieman ujo seurassa.
Ehkä se on juuri sitä ettei ole käytöstapoja, ja tyttölapset "tulee päälle" eri tavalla kuin pojat yleensä. pojille on helppo sanoa että nämä on meidän talon säännöt ja näillä mennään, tytöt ovat näennäisesti kiltisti ja hiljaa ja tekevät luvattomuuksia selän takana, kaivavat pinnilaatikot, meikkilaukut kun silmä välttää, vinkuvat barbileikkiin ja lukemaan, siis seuraa vaikka mä haluaisin keskustella aikuisten asioita. Musta ne tytöt on vaan useinmiten pahantekijöitä.
Aikuiset sulatan, ja jos en jostakusta tykkää ei se johdu sukupuolesta. Ja kouluikäiset tytötkin alkaa olla ok, ne on nämä leikki-ikäiset maailmannavat joita en siedä.
ap
koita saada se purettua.