Onko noloa jos ei ole yhtään ystävää?
Kommentit (12)
ei sen takii ku en vaan jaksa olla sosiaalinen ja jutella jostain jonnin joutavasta.
väkisin välillä yritän ku muija haluaa mut yleensä välttelen juttelua.
Itse olen sen verran sosiaalinen ja omaan paljon ystäviä. Tuntuu oudolta ettei jollain ole yhtään tai ettei edes halua ystäviä. Kyllä ilmankin varmasti tulee toimeen.
viihdyn yksin/perheeni kanssa parhaiten ihan kotioloissa keskenämme kun olemma niin itselläni on paras olo. Tulee tehtyä ja touhuttua kaikenlaista.
työ vähän raskasta kun on sellanen jossa ihmisten kanssa tekemisissä opetusta niin joutuu pinnistelemään mutta onneksi on töissä myös oma huone jossa saa hengähtää.
en koe että mitään menettäisin vaikka ei mitään ystävää/ystäviä olekkaan, mihin mä niitä...
Ihminen on:
-ujo ja hiljainen tai
-yksinään viihtyvä tai
-masentunut tai
-vaikea luonne
viimeinen on pahin.
Ihminen on: -ujo ja hiljainen tai -yksinään viihtyvä tai -masentunut tai -vaikea luonne viimeinen on pahin.
Itselläni ei ole kuin yksi ystävä. Hänenkin kanssa nykyään vähemmän tekemisissä, kun elämä on vienyt niin eri suuntiin ja on tullut tietyistä asioista johtuen niin valtavat erot elämänarvoissa.
Minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, koska en ole mikään suupaltti ja olen huono pitämään yhteyksiä yllä. Siksi uusia ystäviä on vaikea löytää.
Tutustun helposti ihmisiin, varmasti moni pitääkin minusta. On vain jotain syitä (terapiassakin pohdittu) miksen kykene päästämään ihmisiä niin likelle henkisesti, että aito ystävyys olisi mahdollista. On häpeää, epävarmuutta ynnä muuta. Kärsin tästä itsekin. Haluaisin ystäviä ja ehkä löytäisinkin, en vain pysty :-(
olen siitä tosi surullinen. Olen ujo ja hiljainen, koulukiusattu juuri ujouden takia. Nyt kun olen väsynyt ja kiukuttelen sille kaikista rakkaimmalle, tuntuu et masentuu väkisin. Nyt alkaa kuudes päivä,kun en lähde kämpästä edes ulos. Tosin lapset on nuhaisia, joten ulkoilu heidän kanssaan ei onnistu. Itelle kauheeta, itken vähän väliä,mikään ei jaksa innostaa, mieskään ei jaksa kun olen ihan apaattinen hänen tullessaan töistä. Yritän jotenki kerjätä rakkautta. Toinen ei vaa huomaa. Ihan lukko tilanne. Mies pakenee töihinsä aamulla aikaisin lähtee, palaa kun me mennää nukkumaan. Ja mä herään yölläkin itkemään. Apua tää on kauheeta!!!
Viittaan tällä edellisiin. Väkisin vaan ilo pintaan ja ihmisten kanssa seurustelemaan - ei niitä tarvitse niin vakavasti ottaa! Ystävät voivat olla hyvinkin ihana asia elämässä, ja on sääli jos niitä ei ole ollenkaan.
Itse ongelma taitaa kuitenkin olla ystävien puute, ei se onko se jonkun mielestä noloa tai ei.
Viihtyy hyvin yksin. Tai sitten vaan on jotenkin vaikea luonne, ettei ystävät pysy.