Mistä opiskelumotivaatiota!!?!
Alku meni hyvin. Monta vuotta jaksoin hyvin/kiitettävin arvosanoin. Tykkään alasta jne. Jotain on tapahtunut. Henkilökohtaisen kolauksen ja lyhyen opintotauon jälkeen en ole pystynyt palaamaan vanhaan rytmiin. Kyse on varmasti motivaatiosta osin, mutta se ilmenee niin ETTEN USKO PYSTYVÄNI enää tähän. Ihmettelen, miten ennen pärjäsin hyvin, nyt pelkään reppuja koko ajan.
Millä ihmeellä mä itteni manipuloin tähän. Reilusti yli puolet on jo käyty kuitenkin. Kamala epäusko vaan vallannut mut. Ja epäonnistumisen kokemuksia jo vuoden ajalta.
Maisterinpapereita siis havitellaan.
Kommentit (5)
Aloin miettiä, että ei hemmetti mitä paskaa, en osaa tältä alalta mitään, gradun aihe on ihan perseestä jne.
Oli pakko valmistua. Tein gradun ja lpoput opinnot tosi nopsaan, koska ei ollut vaihtoehtoja. Siinä ei ehtinyt miettiä, onko aihe kiinnostava tai huvittaako tämä kun teki vaan. ELi siis pakko ja tiukka aikataulu on hyvä motivoija.
Eniten muakin se gradu ahdistaa. Aina on suuret suunnitelmat, aikataulut kaikki. Jäävät toteuttamatta. Alotan kaikki ja viime tipassa tiputan kursseja. Opinnot varmaan väkisinkin valmistuu tällä menolla, hitaasti mutta kuitenkin. Gradua taas tälleen ei saa ikinä tehtyä. Kandista jäi joku kaamea kammo. No onneks on edes se tehty.
Itse olen takunnut yo-opintojeni kanssa vuosikausia, koska vaadin itseltäni liikaa enkä usko mihinkään. Nyt teen kandntyötä, mutta sitäkään en kehtaa palauttaa. Toisaalta alkaa olla ihan sama minkä arvosanan saa, kunhan saisi edes tehtyä.