Ero - miten päästä yli tästä alkutuskasta?

Minä itken kun itkettää. Minä myönnän että rakastan miestä ja haluan hänet takaisin. Myönnän itselleni senkin, etten häntä voi saada. Se sattuu, voi jumalauta se sattuu.



Sori, tää ei varmaan auttanut. :)

tuskasta pääsee yli vain käymällä sen läpi. Niin pahalta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, aika on se, joka auttaa, aika, itkeminen, puhuminen esim parhaalle ystävälle. Toivon, että sinulla on olkapäitä joiden puoleen kääntyä surussasi.



Tiedän, kuin pahalta tuntuu. Tiedän sen tuskan. Tuntuu, ettei siitä pääse yli, ettei se lopu koskaan, mutta aivan varmasti loppuu. Anna itsellesi aikaa surra, anna itsellesi lupa olla heikko, itke, itke ääneen, lyö tyynyä, vello itsesäälissä, pyöri sängyssä ja itke. Kuuntele rakkausbiisejä, itke niiden mukana, ota tyyny syliin ja purista sitä lujaa. Soita ystävillesi, valita niille ja itke, pura tänne palstalle suruasi.



Saattaa kuulostaa typerältä, mutta nuo ovat keinoja, joita itse käytän.



Voimia sinulle. Halaus.



t. Avioeron läpikäynyt ja miehen tapon yrityksestä selvinnyt nainen, joka on nyt kaiken surun ja tuskan jälkeen maailman onnellisin äiti ja nainen. (ilman miestä :) )

On aika surra, vihata, raivota, ainakaan minulla ei ole auttanut kuin aika.



Viiden vuoden jälkeen tänä kesänä olen käynyt ensi kertoja treffeillä ja tunnen etten vieläkään ole valmis uuteen suhteeseen, en edes enää halua yhteistä kotia kenenkään miehen kanssa.



Kuitenkin olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni lapset ja ystävät, sukulaiset ja työkaverit on ympärillä, ehkä olenkin ollut liian kauan "yksin" enkä enää halua tehdä arjessa kompromisseja.

on muuten hyvä että olisi muutama tälläinen kaatopaikkaystävä, ettei yksi kyllästy ainaiseen valitukseen ja räkäiseen parkuun.

On jaksettava pitää huolta siis myös ystävistä tai sitten haettava ammattiolkapää.



4

Aika auttaa, ei mikään muu. Älä ainakaan hanki nyt laastarisuhdetta, siinä on todella suuri epäonnistumisen mahdollisuus.