Ikäerosta vielä

Pieni muotoinen galluppi.

Mikä on teidän ikäeronne, minkä ikäisinä tapasitte, kuinka kauan olette olleet yhdessä, ym

Melko tasan 18 vuotta, itse 40 nainen 22. Tapasimme ulkomailla (eteläinen Eurooppa) 2007 samalla työpaikalla. Yhdessä reilut 2 vuotta, nainen muutti luokseni asumaan pari kuukautta suhteen alkamisen jälkeen.

Itse olen 45 vuotias ja vaimo on 20. Yhdessä oltu pari vuotta. Hyvin on mennyt. Työreissulla tutustuttiin thaimaassa.

minä 25 avomieheni 34. seukattiin 1v ennen muuttoa yhteen. nyt oltu yhdessä vajaa 3v.

minä 43 ja vaimo vielä 42.

minä 26 mies 27. tavattiin kun oltiin 16 ja 17. eli yhteistä taivalta kohta kymmenen vuotta takana. =)

mies 46 ja minä 28, yhdessä oltu 3 vuotta. Ja suomalaisia ollaan molemmat.

Ei ole juuri tullut vastaan.



Meillä 18vuotta ikäeroa ja ollaan tuttavapiireissä suht "kummajaisia" oltu. Mies 42, itse 24, yhdessä oltu 7vuotta. Tuota ennen pari vuotta kyllä jo tunnettiin.

minä 22 ja mieheni kohta 41. ihan ok mennyt. loppuvuodesta 5 vuotta yhdessä

Noin puoli vuotta on ikäeroa, molemmat 28v. Tavattiin 19-vuotiaina eli kohta 9 vuotta on yhteistä taivalta takana, josta naimisissa 5 vuotta. Saman katon alla on asuttu muutama kk tapaamisesta asti ja hyvin on mennyt :)

ja mies täyttää kohta 24. Yhdessä oltu muutama vuosi. Ei aluksi muutamaan kuukauteen tiedetty toistemme ikiä. Mä oletin, että mies olisi ollut silloin 23-vuotias (20 vuotta oikeasti) ja mies oletti, että mä olisin ollut 23-vuotias (olin oikeasti 25). Sitten, kun asia tuli puheeksi, olin hyvinkin yllättynyt ja tulevaisuuden suhteen epäluuloinenkin. Mutta hyvin on mennyt. Paremmin kuin ex-aviomiehen kanssa, jonka kanssa olin yhdessä 10 vuotta, ja joka oli 2 vuotta vanhempi. Tämän nykyisen edellinen avovaimo puolestaan oli myös vanhempi kuin mies, mua vuoden nuorempi.

minä siis nainen ja mieheni on 9 v nuorempi. Tapasimme kaksi vuotta sitten töiden merkeissä ja se oli menoa se - häneltä jäi jälkeen hänen ikäisensä vaimo ja vaimon avioliittoon mukana tuomat jo pois muuttaneet lapset ja minä tässä herkistelen, josko suostua miehen toiveeseen vielä alkaa ryhtyä kasvattamaan perhettä.

ikäeroa 3 viikkoa, naimisissa 4 vuotta ja yhdessä 7 vuotta

minä 22 ja mieheni kohta 41. ihan ok mennyt. loppuvuodesta 5 vuotta yhdessä

Totta, olen itsekin oikein yllättynyt, että meidän 18 vuoden ikäero varsin "tavallista" tällä palstalla. Meidän "ikäero-parien" kannattais varmaan perustaa joku oma foorumi, jossa voidaan pähkäillä tiukkapipojen maailmankuvaa:D

että pitäisi perustaa oma foorumi kun meitä on näin paljon täällä. :D

Meilläkin ikäeroa 18 vuotta.

nainen 25 ja mies 38. Yhdessä oltu reilu 4v. ja ihana vauva ollaan yhdessä saatu :) Meidän ikäeroa myöskin kovasti kummasteltiin alussa...

Meillä ainakin taitaa sukuvitsauksena kulkea tuo vanhempien miesten katseleminen. Isovanhemmilla oli 15v ikäeroa, omilla vanhemmillani 12v.. Teininä varsinkaan ei voinut edes kuvitella vakavasti katsovansa oman ikäisiä päinkään. Ihan nappuloita. Tuskinpa nuo olisivat heti lapsiakaan halunneet. Nyt on tuon reilu nelikymppisen kanssa 2yhteistä :)

tyyliin mies 40 ja nainen 20. Vaikea arvata mistä on ollut kyse lähinnä miehen puolelta, ainakin aluksi....

..jos tuollaisten "ällöä" -teinikommenttien sijaan osoittaisit meille kaikille korkean tason älykkyytesi ja ylitsepursuavan moraalisi vaikka arvaamalla ja ihan sanoin sen pukemalla, että miksi luulet minun eli miehen (40) rakastuneen nykyiseen avovaimooni (22) ja päinvastoin?



Autan sinua sen verran, että kerron, että tapasimme ulkomailla (Etelä-Eurooppa) työkuvioissa. Eli voit unohtaa sen "peräkammaripoika-Thai tyttö" -tarinan pohdiskelun alkuunsa. Avovaimo ei ole kotoisin kehitysmaasta ja hänellä on yliopistokoulutus (kuten minullakin).

autetaan...Tehdään vaikka monivalintakysymyksiä, jottei tarvitse aivoja liikaa vaivata:



1. Ensimmäisenä toisesta kiinnostui:

a) minä epätoivoinen mies 40-vee

b) 22-vee avovaimoni



2. Avikseni on kotoisin:

a) maailman taloudeltaan 21:ksi laajimmasta maasta (Suomi sijalla 52)

b) Thaimaasta

c) Virosta/Venäjältä

c) mistä tahansa kehitysmaasta



3. Ensimmäisen kerran harrastimme seksiä:

a) välittömästi

b) viikon päästä

c) vuoden päästä

d) 4 kuukauden päästä



4. Avikseni tulee:

a) keskiluokkaiseta perheestä

b) köyhästä perheestä

c) rikkaasta perheestä



5. Itse kiinnitin ensimmäisenä huomiota:

a) hänen sheivattuun, tiukkaan nuoren tytön vaginaansa ja kimmoisiin rintoihinsa

b) hänen tietämättömyyteensä ja viattomaan naiviuteensa

c) hänen samankaltaiseen ajatusmaailmaansa

d) hänen rahavaroihinsa



6. Kotitalouden hoitomme perustuu:

a) minun rahoilleni ja aviksen suorittamaan siivous-, ruoanlaitto- ja pyykinpesutoimintaan

b) yhteiseen asioiden hoitoon

c) jommankumman perintöön ja palvelushenkilökuntaan

d) avikseni perheen rahavaroihin



7. Arki-iltaisin:

a) löhöän sohvalla, katselen Karjala-lippis päässä telkkaria/formuloita ja siemailen olutta kun kiinteäpeppuinen avokki kokkaa/siivoaa stay up:it jalassa ja myöhemmin ottaa minulta suihin

b) pelaamme pasianssia

c) kävelemme useiden kilometrien lenkin ja keskustelemme viinilasillisen ääressä

d) vietämme aikaa tahoillamme omien kavereiden kanssa



8. Seksi-elämämme on:

a) päivittäistä "kassieni" tyhjennystä nuoreen pilluun

b) avikselleni välttämätön paha perjantaisin

d) rakastelua esileikkeineen yllätyksellisissä paikoissa ja mihin aikaan tahansa

tyyliin mies 40 ja nainen 20. Vaikea arvata mistä on ollut kyse lähinnä miehen puolelta, ainakin aluksi....

Minä olen 25 ja mieheni 48, eli ikäeroa on yli 20 vuotta. Olemme olleet yhdessä nelisen vuotta ja esikoisemme syntyy tänä syksynä. Meillä oli molemmilla kiinnostusta toisiimme vuosia ennenkuin mitään tapahtui (olimme ns. hyvänpäivän tuttuja). Sitten kun asiat etenivät seurusteluasteelle niin minuun teki suuren vaikutuksen se, että mies halusi tutustua MINUUN ja käyttää aikaansa kanssani, tutustua minuun, eikä ollut heti tunkemassa housuihini, kuten ikäiseni "miehet" lähes poikkeuksetta. Sitten kun seksiin päästiin niin se oli kyllä parempaakin kuin kenenkään "poikasen" kanssa oli ollut ja on edelleen mahtavaa.

Meidän suhteemme perustuu kyllä mielestäni molemminpuoleiseen kunnioitukseen ja luottamukseen sekä siihen, että olemme toistemme parhaat ystävät. Tässä suhteessa koen olevani miehelleni tärkeä ihmisenä ja ystävänä, en vain vakituisena panopuuna. Kyllä ne nuoremmat miehet ainakin minun kohdallani ovat olleet enemmänkin vailla vain sitä, mihin viestissäsi viittaat.

Jokainen taaplaa tyylillään. Samanikäiset ihmiset eivät välttämättä ole henkisesti yhtä kypsiä. Mielestäni henkinen yhteys on tärkeämpää kuin numerot.