Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuneet ja jännittyneet: miten pärjäätte arjessa?
10.08.2009 |
Minulle on tänä kesänä tullut ihmeellistä ahdistuneisuutta. Syynä lienee pitempiaikainen stressi, joka on nyt iskenyt päälle kunnolla.
Olen mm. "sairastanut" parin kuukauden aikana leukemian, aivoverenvuodon, aivokasvaimen, melanooman, ALS:n ja imusolmukesyövän.
Pahimmillaan ahdistus on ollut sitä luokkaa, että olen hädin tuskin jaksanut nousta sängystä aamulla. On tuntunut siltä, että kuolen tähän paikkaan. Samoihin aikoihin tuntui, että elämäni yllä roikkuu tumma pilvi, joka painaa minut alas.
Nyt onneksi on jo helpompaa, mutta silti asia vaivaa päivittäin. Tälläkin hetkellä sydämeni hakkaa ja pelkään/jännitän jotain. En tiedä, mitä. Onneksi kuitenkin tuo tumma pilvi ja ylitse jyräävä ahdistus on lähtenyt pois.
Miten te muut näistä jutuista kärsivät jaksatte? Onko teillä lääkitystä? Entä oletteko saaneet selville, mistä oireet johtuvat ja oletteko saaneet niitä jotenkin korjattua?
Kommentit (16)
Minulla tuollaiset pelot paranivat kun tulin uskoon. En enää pelännyt kuolemaa vaan jopa odotan sitä milloin Jeesus tulee. Silloin peloilta menee pohja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuollaiset pelot paranivat kun tulin uskoon. En enää pelännyt kuolemaa vaan jopa odotan sitä milloin Jeesus tulee. Silloin peloilta menee pohja pois.
Jossain määrin luottamus Jumalan huolenpitoon voi helpottaa, mutta ainakin minulla sokea heittäytyminen uskon varaan vain lisää ahdistusta. En harrastakaan sitä enää, sillä minusta sellainen kristillisyys ei ole tervettä. Silloin menettää viimeisenkin elämänhallinnan tunteen, ja minusta kuitenkin perusturvallisuuden kokeminen on ennen muuta ihmisen tasapainoisesta psyykestä, ei uskosta nouseva asia.
ap
Annostusta ehkä pitäisi kohottaa, kun pelot iskevät edelleen päälle aika ajoin. Minulla juuri samanlainen sairauksien pelko ja olen käynyt turhissa tutkimuksissa ties miten paljon. En edes halua ajatella, paljonko niihin on kulunut rahaa, puhumattakaan siitä, miten tämä vaikuttaa läheisteni elämään... Menen vain paniikkiin, kun alan pelätä ja "oireet" tuntuvat ihan todellisilta.
Minulla tämä oireisto on vuosien aikana muuttanut välillä muotoaan; välillä se on ollut esim. voimakasta sosiaalisten tilanteiden palkoa. Cipralex on auttanut eniten. Käyn ihan normaalisti töissä ja elän tavallista perhe-elämää - silti tämä selittämätön ahdistus vaivaa ja tekee elämästä välillä helvettiä. Kai sen kanssa on vain opittava elämään? (Viiden vuoden intensiiviterapian olen käynyt myös läpi eikä sekään tätä mihinkään muuttanut, vaikka muissa asioissa varmasti olikin hyödyksi...)
Muita kohtalotovereita?
Minulla tuollaiset pelot paranivat kun tulin uskoon. En enää pelännyt kuolemaa vaan jopa odotan sitä milloin Jeesus tulee. Silloin peloilta menee pohja pois.
Jossain määrin luottamus Jumalan huolenpitoon voi helpottaa, mutta ainakin minulla sokea heittäytyminen uskon varaan vain lisää ahdistusta. En harrastakaan sitä enää, sillä minusta sellainen kristillisyys ei ole tervettä. Silloin menettää viimeisenkin elämänhallinnan tunteen, ja minusta kuitenkin perusturvallisuuden kokeminen on ennen muuta ihmisen tasapainoisesta psyykestä, ei uskosta nouseva asia. ap
parantumisen peloistasi. Sinun ei tarvitse epäillä sitä. Jeesus on kantanut ristillä sinun kaikki sairautesi ja pelkosi.
5: minäkin käyn töissä ja elän normaalia perhearkea. Ulospäin ahdistuneisuuteni ei ehkä näykään. Pystyn ihan normaalisti esim. hymyilemään, nauramaan ja juttelemaan iloisesti kaikenlaista.
Eikä tällaisista asioista kovin monille viitsi tilittääkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee elämästä todella tuskallista. Mulla muuten noi ihan samat sairaudet, joita pelkään, paitsi tuo ALS. Mistähän se johtuu että juuri noita sairauksia pelätään?
Olen yrittänyt sitäkin, että keskittyy vaan tähän hetkeen eikä mieti tulevia, mutta sitten se ajatus taas lähtee karkuteille. Ja minulla on vielä sekin, että jos en murehdi sairauksia, jos siis sellainen hetki tulee, niin silloin alan märehtimään kaikkea mitä olen sanonut/tehnyt jo ajat sitten. Sitten alan ruoskimaan itseäni että kuinka moukka ja kamala ihminen olen kun olen sellastakin mennyt ihmisille möläyttämään. Ja sitten mietin että kuinka kaikki tällä paikkakunnalla minua inhoavat ja pelkään että kun lapset aloittaa koulun, niin kukaan ei anna lapsiensa leikkiä meidän lasten kanssa, kun he ovat tällaisen moukan lapsia.
Siis kaikenkaikkiaan elämäni on todella ahdistavaa. Ei varmaan kenelläkään näin ahdistavaa ole?
...jos kaipaat keskustelukaveria?
tv: 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miten siellä tätä ahdistusta käsiteltiin? Annettiinko jotain keinoa, miten käsitellä ahdistuskohtausta ja pelkotiloja?
Mutta terapiasta en mitään apua ole siihen saanut. Muihin ongelmiin kyllä. Kuinka kukaan voi auttaa ihmistä ekstistentiaalisessa frustraatiossa..? Usko voisi tietty auttaa, mutta kun ei se Jumala vain kaikille ilmesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin se ei tällä hetkellä ilmene tauti- tai kuolemanpelkona vaan muunlaisena yleisenä huolehtimisena ja panikointina esim. työasioissa.
Kävin psykiatrilla ja sain siis diagnoosin, jo siitä pelkästään oli apua, sillä nyt vaivallani on nimi. Psykiatri suositteli kognitiivista terapiaa, ja sain kyllä lääkkeetkin "varalle", mutta olen toistaiseksi pärjäillyt ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä Itä-Suomen Psykoterapiayhdistyksen kuvaus siitä:
"Dynaaminen eli psykoanalyyttinen psykoterapia pyrkii puhumisen avulla käsittelemään henkilökohtaisesti painavia psyykkisiä ongelmia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä psykoterapeutin kanssa. Tarkoituksena on tunnistaa, kokea ja tiedostaa tunteita ja ajatuksia. Tavoitteena on ymmärtää omaa käyttäytymistä, oireita ja psyykkisiä kipukohtia.
Terapiaan hakeutumisen lähtökohtana voi olla pyrkimys itsetuntemuksen lisääntymiseen. Syynä voi olla myös jokin elämää rajoittava, ihmissuhteita ja työelämässä selviytymistä haittaava oire, esim. ahdistuneisuus, pelot, masentuneisuus tai menetysten jälkeinen elämäntilanne. Oirehtiminen voi ilmetä myös uniongelmina, syömishäiriöinä tai ruumiillisina vaivoina. Ennen terapian aloitusta on tärkeää arvioida soveltuva hoitomuoto ja sen tarve."
Käsittelin terapiassa paljon uniani, joiden kautta opin paljon itsestäni. Terapian tavoite oli auttaa minua saamaan ote tunteistani, ja alitajunnan viestejä käsittelemällä niihin päästiin vähitellen kiinni. Esimerkiksi järjetön pelko voi juontaa varhaisiin lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemuksiin.
Tämä "tunteettomuus" on ollut kohdallani totta, vaikka olenkin mestari analysoimaan kognitiivisesti, järjen tasolla itseäni. Liiallinen älyllistäminen lisäsi ahdistustani, minkä opin ymmärtämään (toivoakseni kokemuksellisesti).
Tautipelko on hyvä esimerkki ahdistuksen kanavoitumisesta järkeistämisen kautta. On "soveliasta" mennä valittamaan jotain oiretta lääkärille ja tulla huolehdituksi sitä kautta. Tietoisestihan ihminen ei tätä kuitenkaan tee, vaan pelko omasta terveydestä on todellista.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on minunkin diagnoosini; se voi ilmetä pelkoina, syömisongelmina jne (ja on siis ilmentynytkin).
Kannattaa hakea apua ajoissa! Esim. kelan tukemaa psykoterapiaa, yths:n terapiaa, kunnan palveluista tai yksityisesti.
Terapioita on erilaisia ja niihin kannattaa perehtyä etukäteen, jos mahdollista. Käsittääkseni kognitiivinen terapia on myös tuottanut tuloksia ahdistuneisuushäiriön ja pelkojen hoidossa.
Tv. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista pelkokohtauksen tullessa olisi keskittyä antamaan tunteen tulla. Siis keskittyä tuntemaan sitä pelottavaa tunnetta, analysoimatta sitä yhtään mitenkään. Vähitellen pelko pienenee ja sen kykenee sietämään.
Se on hiton vaikeaa, mutta toimii.
arki sujuu, lasten kanssa jaksaa olla jne. Kokeile työtä, saat muuta ajateltavaa. Kotiäidin työ on joskus liian yksinäistä!!
Alue: Aihe vapaa
cipralex 10mg on käytössä. ensin tosin pahentaa oireita pariksi viikoksi mutta sitten helpottaa.