Kysymys 30-40v äidiksi tulleille:

lapsensa selvästi myöhemmin kuin vähemmän koulutetut. Itse olen saanut tuttavapiirissäni lapset "aikaisin", 29- ja 30-vuotiaana. Näillä näkymin en synnytä enää yli kolmikymppisenä, kuten suurin osa tuttavista (vähintään kuopuksensa).



Minulle kolmekymppisenä äidiksi tulo oli oikein hyvä ikä.



t. 35-vuotias 5- ja 6-vuotiaiden akateeminen äiti

sopi hyvin saada lapset 30-, 33- ja 35-vuotiaana. Suhde mieheen oli ja on hyvä ja vakaa, rakkautta riittää jne. Monet tutut ja ystävät ovat tainneet saada lapsensa n 25-35 v. En ole koskaan vaivannut päätäni sillä olenko liian vanha tai onko joku liian nuori äidiksi (siis jos ei ole 14 vee).

vanhempana lapsen saaneiden joukossa. veikkaan että jos puoliso olisi löytynyt jo nuoremmalla ikää niin kyllä niitä lapsiakin olisi siunaantunut jo aikaisemmin,kuin vasta 30+ iällä..

toki ymmärrän sen että lapsia tehdään "vanhana". usealla menee aikaa jotta löytää sen oman alansa,ala jota lähteä opiskelemaan,kun taas osa on jo valmistunut ammattiin toisten vasta miettiessä lukion jälkeen että mitähän sitä tekisi. joillekkin riittää ammatillinen tutkinto,jotkut tavoittelevat korkeampaa koulutusta,tietenkin mielenkiinnon kohteet tällöin ovat erilaiset.Osa ei ole ehtinyt löytää sopivaa kumppania,joten kuka sitä nyt ihan kellesattuu lähtisi lasta tekemään.

Itse en todellakaan sanoisi että säälin nuoren lapset tehneinä. Jokainen on raskaaksi tullessaan voinut tehdä valinnan että pitääkö lapsen vai ei. Ja moni on pitänyt joten kertooko se jotain? minusta se kertoo sen että lapsi halutaan tähän maailmaan,halutaan ottaa vastuu ja perustaa perhe. vanhemmuuteen kasvetaan,kukaan ei ole valmis vanhempi,oli sitten ikää 17,20,30 tai 40. Jokainen lähtee samalta viivalta esikoisen kanssa,ja jokainen kypsyy kun tulee vanhemmaksi.

Itse olen aina halunnut ison perheen ja lapset jo nuorina. olen aina nauttinut äärettömästi lasten seurasta ja lasten hoidosta. se on niin antoisaa. Opiskelin siis heti peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi,tapasin nykyisen mieheni,olin töissä 2 vuotta ja tulin raskaaksi 21 vuotiaana. Tyttäremme on nyt 3kk ikäinen ja joka päivä jaksamme ihmetellä kuinka ihana lapsi meillä on. miksi säälisin ketään joka saa kokea näin suurta rakkautta? sen suurempaa rakkautta ei ole kuin äidin ja lapsen välinen ja minusta on hienoa kun saan sen kokea jo näin nuorella ikääkin. Minulle perhe,mies ja lapsi on kaikki kaikessa. vain perheellä on merkitystä,millään muulla ei.

Lapsen tulo on aina kriisin paikka,siihenkään ei vaikuta paljon on ikää mittarissa. ja tietenkin nuoria perheitä syynätään enempi koska oletetaan että he eivät pärjää. jos nuori äiti menee kauppaan lasten kanssa ja lapsilla vähän likaset paidat välipalan jäljilta ja lapset vaikka vielä ovat vähän kovaäänisempää sorttia niin katsotaan että lapset ovat kyllä ihan holtittomia hulttioita,mutta jos äitinä olisi vanhempi nainen niin kukaan ei katsoisi pahalla..äiti 21v ja ylpeä siitä!

Toiveissa oli vain yksi lapsi joten aika monella ikätoverilla oli samanikäisiä lapsia koska heillä oli toinen/kolmas kierros menossa.

Äitien iät seuraavat esikoisten syntyessä: 30v, 31v, 31v, 33v, 33v, 34v, 34v. Vain yksi ystävämme sai esikoisensa 27v ikäisenä. Yksikään ei sitä nuorempana.



Kaikkeenhan tottuu ja jokaiseen olotilaan on toivottavasti tyytyväinen mutta minä olen kyllä todella onnellinen että sain lapseni "vasta 33v" ikäisenä. Tapasin mieheni kun olin 26v ja ehdimme tehdä vaikka minkälaisia matkoja sun muita ennen lasten saamista. Meillä oli myös rahaa tehdä noita matkoja muulla kuin reppumatkameiningillä. Elettiin ensin täysillä parisuhdetta ja juhlittiin sen verran kun hyvältä tuntui. Sitten olikin jo ihan luonnollista rauhoittua lapsen hankkimisen tullessa ajankohtaiseksi.



Olen oikein tyytyväinen elämääni nyt 4v ikäisen lapsen kanssa. Toista lasta emme toivo joten emme joudu mummo/vaari iässä hoitamaan teini-ikäistä lasta (mitä tuo mummoikä nyt sitten tarkoittaakaan).

Kukin "hankkii" ne lapset itselle sopivaan ajankohtaan. Ja täytyy nyt muistaa että kaikilla se raskautuminen ei ihan heti onnistu ja siksi ollaan jo vähän vanhempia. Itsellänikin näin.



Valtaosa tutuista on saaneet lapsen yli 30-vuotiaina. Useimmat niistä päälle parikymppisinä perheen perustaneista ovat tyytyneet vähän vähemmän hohdokkaaseen ammattiin.

Ei tunnu yhtään miltään.



Tämä on minun elämääni. Minä olen itse tämän polun valinnut. Ja minä pysyn elämään omien valintojeni kanssa. Tosin elämäni tosirakkaus tuli vasta näin myöhään.



Olen nuorekas ja itseäni nuoremman näköinen nainen. Äitinikin sai minut nelikymppisenä, joten tiedän mitä on ollut elää iltatähtenä vanhojen vanhempien kanssa. Eli lapseni tulee kestämään vanhat vanhemmat kyllä. Ja me nuorekaat vanhemmat jaksamme.



Äiti 43 vee

lapset 14 vee ja 8 kk

Miksi pitäisi? Aikuisuuteen kuulu se, että näkee ihmiset (myös itsensä!) yksilöinä ja persoonina, eikä niin että IKÄ olisi se normi, johon ihmisen teot on sidottu. Ikä on ihmisiä vähiten yhdistävä ja erottava tekijä tietyn rajan jälkeen. Lapsi on iso ilo, oli minkä ikäinen tahansa, ja oli äiti minkä ikäinen tahansa.

Täällä 31vee esikoisen odottaja. Ystäväpiiriini kuuluu itseni ikäisiä naisia, joilla jo yli kymmenen ikäisiä lapsia ja toisaalta myös heitä, joilla ei vielä lapsia ollenkaan. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Itse en olisi ollut aiemmin valmis äitiyteen; halusin opiskella, matkustella, viettää aikaa kaksin mieheni kanssa. Nyt iloitsen pian syntyvästä vauvastani ja äitiydestä täysillä!

on kokeneita tässä asiassa missä vasta itse aloittelen. Kiva kun voi kysyä kokemuksia (joita ystävät joutuvat joskus tosissaan muistelemaan että miten se meillä silloin joskus menikään...:D)

kolmannen nyt 36-vuotiaana. Kahdella kanssani samanikäisellä on yläasteelle menossa olevat lapset. Minusta oli ihanaa saada vauva vielä näin vanhana eikä nyt ahdista, että lapsia on kotona vielä pitkään. En ole mikään pelkästään äiti -ihminen ja omaa elämää on koko ajan lapsista huolimatta.