Kysymys 30-40v äidiksi tulleille:

on toinen kierros menossa ja toinen sarja lapsia. Eli säälittää =) lastenhoitoa koko aikuisikä.

tuttavapiirissäni vanhin lapsi oli 3-vuotias, kun esikoisemme syntyi. Tietysti osa ei-niin-koulutusorientoituneista ikätovereista sai lapset jo yläasteella. Ehkä säälin hieman nuorina (vahinko)lapsia tehneitä.

Mulla on hyvin rakas ystävä, joka on 65 vuotias. Lisäksi olen lapsen myötä saanut uuden ihanan ystävän, joka on minua 10 v nuorempi.



Vanhimmat ystäväni, jotka olen tuntenut ihan lapsesta saakka, niitähän on tietenkin eniten, heitä on joka lähtöön, yhden vanhin lapsi menee yläasteelle ja yhdellä ei ole lapsia lainkaan ja muut siltä väliltä.



Olen ystävä henkilön kanssa. Hänen puolisonsa kanssa tuttuja ja lapsille 1 aikuinen muitten joukossa.



Eihän sekään ole mitenkään muuttanut ystävyyttämme, kun joku on ottanut lainaa tai eronnut, rakentanut omakotitalon jne.

On rikkaus että on eri-ikäisiä ystäviä ja eri tilanteissa olevia ystäviä.



On ihanaa että on paljon ystäviä, joilla on lapsia, näin ollen olen saanut paljon apua alkumetreillä kun kaikki oli vähän hakusessa. Nyt saan paljon käytettyjä lasten vaatteita extrana.



Ehkä silloin teininä mentiin virran mukana. Piti olla micmacin housut, piti mennä perjantaisin kylillä eikä pidetty pipoa päässä talvella.

on toinen kierros menossa ja toinen sarja lapsia. Eli säälittää =) lastenhoitoa koko aikuisikä.

Itse olen tehnyt samaan aikaan perheen talon ja valmistunut ammattikorkeasta! olen vasta 27 ja kaikki nämä siis kasassa. "koulutusorientoitunut"=akateeminen??

ihan yhtä lailla sitä huolehtii, iloitsee ja murehtii, vaikka lapsi olisi 50v. Lasten kanssa eläminen on todella antoisaa, jokainen päivä tuo jotain uutta, ja on upeaa seurata lasten varttumista. Se että lapsi menee kouluun, on vain yksi etappi pitkässä listassa, ja ihmettelen missä on se vanhempi jolla on aikaa ajatella että missä iässä mitäkin on tehty/tapahtunut.

Nämä yli 50v tuttuni, korkeasti koulutetut, yksilapsiset, tai ilman, ovat yleensä jonkin asteisesti alkoholisoituneet, tai todella turhautuneet elämänsä, ja huolehtivat voinnistaan kympillä, ja hurahtavat milloin mihinkin.

Miksi ihmeessä lapsia ei voi tehdä silloin kuin siltä tuntuu, vaikka 3 vuoden välein, mikä ihme into että nyt ne kaikki pitää saada yhdessä erässä?

olen siis 32.



4-5 lapsen äitejä: nämä ovat niitä, jotka jäivät lukion jälkeen kotipaikkakunnalle pohjoiseen ja ovat saaneet paljon lapsia. Tyypillisesti eivät ole olleet koko aikana missään töissä. Yksi jopa vihjaisi uusimmasta raskaudestaan, että saa yhdet lapsilisät lisää, rahalle tarvetta.



30+ ikäisenä esikoisen saaneet taas ovat opiskelukavereitani, eli kaikilla on korkeakoulututkinto, työkokemusta vuosien ajan, ulkomaankokemusta vaihto-opiskelun tai työharjoittelun muodossa.



Noita ensimmäisen sarjan tuttuja nähdessä tulee toki joskus hassu olo, että minullakin voisi olla yläasteikäisiä lapsia, mutta kun mietin, olisinko minä halunnut jättää koulut käymättä ja työkokemuksen hankkimatta, niin olo hälvenee. En ollut 20-vuotiaana todellakaan kypsä äidiksi eivätkä silloiset ihastukseni olisi olleet kypsiä aviomieheksi tai isäksi.



Minulla oli nuorena kova hinku lähteä opiskelemaan, näillä kotiseudun tutuilla näköjään se perhehinku oli kovempi, molemmat saivat mitä halusivat.



Nämä akateemiset yli 30-vuotiaat esikoisensa saaneet kaverini taas eivät todellakaan ole mitään mummoäitejä, vaan tyytyväisiä ja jaksavia naisia.



Pari poikkeusta tuttavapiiriini toki mahtuu, pari tuttua sai lapsia jo opiskeluaikana eli opiskelivat ja perustivat perheen samaan aikaan, ja muutama tuttu ehti perhekierrokselle alle 30-vuotiaana, eli valmistumisen jälkeen jossain 25-28 vuoden iässä saivat esikoisen.

lasten hoitoa koko vanhuus ikä..oikeesti,laps on sen 20 ja mammalla ikää 60v.huh huh.

kukaan ei ole saanut lapsia alta 30-v. On ensin kouluttauduttu ja hankittu työkokokemusta. Tuntuu melkein hassulta, että itsellä voisi olla jo teini-ikäisiä lapsia. Ei ole siihen mitään kiirettä ;)

Tämä oli hyvä aika saada lapset, mutta jos yhtään enemmän olisin lapsia halunnut tai jos en olisikaan tullut helposti raskaaksi, niin sitten olisin varmasti toivonut, että olisin aloittanut aikaisemmin. Nyt lapset tärppäsivät 1-3 kierrosta.



Imetin kaun, vielä uusien raskauksien alussakin, joten siksikin lasteni ikäeroiksi tuli nämä 2 sekä 2,5 vuotta. Minulla olisi mielestäni ollut pari kolme vuotta vielä hyvää aikaa eli mielelläni viimeistään 37-38 v olisi viimeisen lapseni halunnut, mutta onneksi meni näin.



Iästä... Tuttavapiirissäni on kaksi äitiä, jotka saivat toinen esikoisensa ja toinen toisen lapsensa 44-45 v iässä. Täytyy sanoa, että heillä molemmilla on rankkaa ja toisella on talous- ja terveysongelmiakin nyt. Heidän nuorimmaisensa ovat nyt noin 5 v iässä. Heti synnytyksen jälkeen heillä oli hyvä fyysinen kunto, mutta lasten hoitaminen vanhenemisen ohella on nyt verottanut sitä. Molemmat ovat yksinhuoltajia, joten ovat yksin myös ongelmiensa kanssa.



39 v kolmannen lapsensa saaneen ystäväni terveys ei kestänyt kovin hyvin viimeistä raskautta. Nähtäväksi jää, että palaako hän pikkulapsivaiheen jälkeen vielä minkälaiseen kuntoon.



Äitini sai viimeisen lapsensa 38 v iässä ja hän säilyi silti fyysisesti nuorekkaana. Laskeskelin, että ehkä minunkin on hyvä ottaa lapsensaannissa mallia äidistäni. Rankinta hänelle oli, kun joku lapsista oli murrosikäinen, kun hänellä oli vaihdevuodet.

vanhempana lapsen saaneiden joukossa. veikkaan että jos puoliso olisi löytynyt jo nuoremmalla ikää niin kyllä niitä lapsiakin olisi siunaantunut jo aikaisemmin,kuin vasta 30+ iällä..



toki ymmärrän sen että lapsia tehdään "vanhana". usealla menee aikaa jotta löytää sen oman alansa,ala jota lähteä opiskelemaan,kun taas osa on jo valmistunut ammattiin toisten vasta miettiessä lukion jälkeen että mitähän sitä tekisi. joillekkin riittää ammatillinen tutkinto,jotkut tavoittelevat korkeampaa koulutusta,tietenkin mielenkiinnon kohteet tällöin ovat erilaiset.Osa ei ole ehtinyt löytää sopivaa kumppania,joten kuka sitä nyt ihan kellesattuu lähtisi lasta tekemään.



Itse en todellakaan sanoisi että säälin nuoren lapset tehneinä. Jokainen on raskaaksi tullessaan voinut tehdä valinnan että pitääkö lapsen vai ei. Ja moni on pitänyt joten kertooko se jotain? minusta se kertoo sen että lapsi halutaan tähän maailmaan,halutaan ottaa vastuu ja perustaa perhe. vanhemmuuteen kasvetaan,kukaan ei ole valmis vanhempi,oli sitten ikää 17,20,30 tai 40. Jokainen lähtee samalta viivalta esikoisen kanssa,ja jokainen kypsyy kun tulee vanhemmaksi.



Itse olen aina halunnut ison perheen ja lapset jo nuorina. olen aina nauttinut äärettömästi lasten seurasta ja lasten hoidosta. se on niin antoisaa. Opiskelin siis heti peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi,tapasin nykyisen mieheni,olin töissä 2 vuotta ja tulin raskaaksi 21 vuotiaana. Tyttäremme on nyt 3kk ikäinen ja joka päivä jaksamme ihmetellä kuinka ihana lapsi meillä on. miksi säälisin ketään joka saa kokea näin suurta rakkautta? sen suurempaa rakkautta ei ole kuin äidin ja lapsen välinen ja minusta on hienoa kun saan sen kokea jo näin nuorella ikääkin. Minulle perhe,mies ja lapsi on kaikki kaikessa. vain perheellä on merkitystä,millään muulla ei.



Lapsen tulo on aina kriisin paikka,siihenkään ei vaikuta paljon on ikää mittarissa. ja tietenkin nuoria perheitä syynätään enempi koska oletetaan että he eivät pärjää. jos nuori äiti menee kauppaan lasten kanssa ja lapsilla vähän likaset paidat välipalan jäljilta ja lapset vaikka vielä ovat vähän kovaäänisempää sorttia niin katsotaan että lapset ovat kyllä ihan holtittomia hulttioita,mutta jos äitinä olisi vanhempi nainen niin kukaan ei katsoisi pahalla..äiti 21v ja ylpeä siitä!

oikein hyvä yhdistelmä!

Itse sain esikoisen 24- vuotiaana. Nyt 30 ja saan neljännen.



Itse olisin voinut saada esikoisen 20- vuotiaana, tai jos lykännyt HETKEN niin 30- vuotiaana. MITÄ IHMEEN VÄLIÄ??



Kyllä on kummallista jos 5 vuotta sinne tänne tekee ihmisestä jotenkin äitinä erilaisen.



Minä voisin kuvitella saavani 10 vuoden kuluttua iltatähdenkin.

Ei mulla NIIIIIIIIIN paska kunto ole tai fyysisesti voimaton etteikö lasta jaksa kasvattaa.



Ihme lässyttämistä.

Nuoremmallakin äidillä voi olla väsymystä, joku sairaus tms jonka vuoksi jaksaminen murkun kanssa huonompaa. Jotkut "vanhemmat" taas voivat olla hyvinkin vireässä kunnossa.

Omat lapset saatu 31 ja 35 vuoden ikäisenä. mies löytyi jo 21-vuotiaana, joten minulla se ei ollut syynä.



Halusin opiskella ja asua ulkomailla jne ja mies oli samaa mieltä. Nyt on hyvä aika lapsiperheen elämälle, siis meillä. Kolmatta vähän on mietitty, mutta en taida haluta uutta vauva-aikaa, kolmas pitäisi tehdä aika pian (37 tänä syksynä) ja noissa kahdessakin on tekemistä.



Tuttavapiiri on aika samassa vaiheessa menossa, osa tutuista on kyllä n. 5 vuotta nuoremipia, joten siinä mielessä ovat tehneet lapset vähän aikaisemmin.



Noita vajaa nelikymppisiä teinien äitejä en juuri tunne, varmaan siksi, kun olen muuttanut niin paljon paikasta toiseen ja tuttavapiiri on lähinnä työn ja miehen tuttujen (miehen työ) ja tutuntuttujen kautta syntynyt. Pari vanhaa kaveria kouluajoilta on edelleen kuviossa, mutta heillä on aika sama elämäntilanne kuin minulla.

Äitini jaksoi riittävän hyvin murrosikämmekin, vaikka välillä oli kuulemma rankkaa jaksaa vaativassa työssä ja vielä illalla kenkkuilevat lapset. Hormonilääkityksellä sai vaihdevuosioireensa pian kuriin. Fyysinen kunto kesti hyvänä vielä eläkeikäänkin. Ja hyvä taloudellinen tilanne helpotti elämää yleensä.



Eiköhän nuoremmilla äideilläkin ole joskus jaksamisongelmia?



12

ihan normi-ikä. Kavereilla vanhempia, samanikäisiä ja nuorempia lapsia.

Harvemmalla 30 vuotiaalla nyt kuiteskaan on isoja koululaisia.

kukaan ei ole saanut lapsia alta 30-v. On ensin kouluttauduttu ja hankittu työkokokemusta. Tuntuu melkein hassulta, että itsellä voisi olla jo teini-ikäisiä lapsia. Ei ole siihen mitään kiirettä ;)

No ei mullakaan mitään erityisiä tunteita aiheesta ole. Omassa lähipiirissäni on myös se tilanne, että kaikki ovat ensin opiskelleet, tehneet uraa, säästäneet rahaa, asuneet ulkomailla jne. Ihan lähipiirin vanhin lapsi on 8-vuotias, mutta useimmat ovat tosiaan vauvoja ja taaperoita, vanhemmat saman ikäisiä kuin minä.



Mun esikoinen syntyi kun olin 34 ja kuopus kun olin 36. Äitiysvapailla oli paljon ystäviä samassa tilanteessa.



Mä en taida edes tietää ketään joka on saanut lapsensa hyvin nuorena, jaa kaverin pikkusisko sai esikoisensa 22-vuotiaana.

Pitäisikö sen tuntua joltain erikoiselta? Itse asiassa todella harvalla ystävälläni edes on mitään kouluikäisiä lapsia vaan lähes kaikki ovat samassa tilanteessa. Joku haluaa tehdä lapsensa kaksikymppisenä, toinen opiskelee, tekee töitä ja matkustelee, ja tekee ne lapset vasta sitten. Mikä piru siinä vaivaa ulkopuolisia ihmisiä?