Mitä tekisitte minuna (muutto työttömyys)

Arvon av-mammat, auttakaa minua!



Tilanne on se, että olen lomautettuna, ja kolmannen lapsen laskettu aika on talvella. Kaksi isompaa lasta ovat 4 v. ja 2 v. eli pikkuisia vielä. Miehen työpaikalla päättyi juuri yt-neuvottelut, ja tulos on se, että joko mies irtisanotaan tai työpaikka siirtyy yli 300 km päähän alueelle, josta en pidä yhtään (itärajan tuntumaan).



Minulla on todennäköisesti töitä koko äitiysloman ajan satunnaisesti, ja luultavasti lomautuskin loppuu joskus. Teen työtä, jota on tarjolla oikeastaan vain tällä seudulla missä asumme juuri nyt, eli muuttaminen miehen työn perässä tietäisi minulle luultavasti työttömyyttä tai erittän hankalaa työllistymistä äitiysloman jälkeen.



Muuttaminen ajatuksena tuntuu hirveän hankalalta. Meillä on täällä kivat kaveriverkostot, tosin isovanhemmille on matkaa useampi sata kilometriä. Mutta kaveriperheitä riittää. Jos muuttaisimme itärajan tuntumaan, emme tuntisi ketään, olisin yksinäinen ja välimatka isovanhempiin kasvaisi 500 kilometriin. Isovanhempia näemme tosin jo nyt harvakseltaan.



Toisaalta mies haluaisi muuttaa työn perässä, kun minuthan on lomautettu eli olen työttömänä ja vuoden vaihteesta sitten äitiyslomalla. Miehen mukaan voisin hyvin olla äitiysloman + mahdollisen hoitovapaan ajan vieraalla paikkakunnalla, kun en kuitenkaan kävisi töissä. Minua vaan niin ahdistaa se, että en tunne alueelta ketään, koko alue on minulle niin vierasta (länsisuomalainen kun olen), ja olisin tuolla uudella seudulla yksin kolmen pienen lapsen kanssa miehen puurtaessa pitkää päivää. Toisaalta, ei kai vastasyntyneen + kahden muun pienen lapsen viikkoyksinhuoltajuuskaan herkkua todellakaan olisi.



Mitä siis tekisimme?

- muuttaisimme kaikki tuonne uudelle alueelle?

- mies muuttaisi yksin, me jäisimme rakkaaseen kotiimme?

- mies ei ottaisi työtä vastaan ja heittäytyisi työttömäksi?