Katson pientä tyttöäni
En oikein vieläkään ymmärrä,että olen pienen ihmeellisen tytön äiti. Rakastan niin että sydäntä vihlaisee.
Häntä, omaa lastani odotin niin kauan. Kuusi pitkää vuotta. Ja kaikki ne hoidot, turhaan. Kunnes viime syksynä onnistui, kun olin jo luopunut toivosta, ja ilman hoitoja!
Nyt hän nauraa, katsoo silmiin jokeltelee. Tartuu käteeni kiinni ja puristaa kuin sanoakseen; sinä olet minun äitini
Kommentit (11)
Itselläni on 9-vuotias pieni suuri ihme (ihana poika) ja tuon tuostakin pysähdyn ihmettelemään, miten minä olen saattanutkin olla niin onnekas, että olen saanut hänet elämääni. Hänellä on niin loistavia omia juttuja, niin paljon elämäniloa ja rakkautta ja energiaa, niin omintakeinen tapa olla olemassa. Usein vain istun ja katselen hänen touhujaan, esimerkiksi lego-rakentamista, ja ihmettelen, olenko voinut saada jotain noin ihmeellistä aikaiseksi (ja taputan itseäni olalle, sillä en ole ihan täysin voinut epäonnistua kasvattajana, kun hän on noin hieno ja positiivinen pieni mies).
Ja kun 9-vuotias tulee luokse - jo vähän kautta rantain kierrellen ja hellyydenosoitusta empien - kietoo kädet kaulan ympärille ja sanoo "Äiti, mä rakastan sua enemmän kuin kaikkia legojani" sitä tuntee niin mieletöntä riemua ja rakkautta, että sydän tekee rinnassa kuperkeikan.
Vanhemmuus on maailman suurin ja kaunein ihme, vuodesta toiseen!
Meillä oli myös pitkä ja kivinen tie, että tytär saatiin tähän maailmaan. Ja kuinka ihanaa se oli. Ajatelin etten enä ikinä voi, enkä uskalla saada mitään niin ihanaa, koska lapsi oli ihan täydellinen. Kolme vuotta myöhemmin huomasin olevani yllättäen raskaana, voi onnea, saimme vielä toisenkin ihanan tytön! Nyt tämä esikoisvauva aloittaa koulutiesä ensiviikolla, mutta aina vaan lapsemme ovat niin ihania, että välillä niitä vaan pysähtyy ihailemaan.
Rakkaus on niin ihanaa ja ihmeellistä. Minulla oli myös pitkä lapsettomuuden suru ja monta tuskallista epäonnistunutta hoitoa, kunnes vihdoin yksi ivf onnistuikin, vaikka olin silloin jo aivan masentunut ja elämänhaluni menettänyt. Nyt minulla on jo kaksi ihanaa ja upeaa lasta ja kolmatta toivotaan. Hoidot on jo taas aloitettu! En kestä ajatustakaan siitä, ettemme olisikaan koskaan saaneet lasta.
Mutta tuo vihlaiseva rakkaudentunne on silti erittäin tuttu tunne. :)
Kolme rakasta ja ihanaa lastani ovat suurinta mitä olen saanut tai koskaan pystyn saamaan.
Ihan tuli kylmät väreet kun ajattelen miten onnellinen sinäkin olet tuon ihmeen saatuasi, onnea kovasti. :)
ennen kun oman lapsen saa! Ja se riemu, mikä ihmisessä herää, kun saa jotakuta niin rakasta vaalia elämässään. Eikä se tosiaan lopu vauvavuoteen...Oma lapsi on vuodesta toiseen niin rakas ja ihmeellinen!
Onnea sinulle ap, että olet saanut tuon kokea! Ja sinulla on edessäsi vielä vuosikausia tätä ihmeellistä äidin onnea ja rakkautta! - Eikö olekin ihana ajatus!
Lapsesi on myös onnekas, että saa kasvaa noin rakastettuna ja toivottuna! Ihanaa lukea näin onnellisista kokemuksista!
terv: IHANAN koululaisen onnellinen äiti
Joka päivä muistan olla onnellinen että olen saanut heidät elämääni. Ihanaa lukea että sinulla on samoin.
Poikkeuksena vaan, että meillä tärppäsi heti ihan luomusti.
Tänään viimeksi ajattelin, että edes silloin ekassa ultrassa, jossa nähtiin kohdussa räpiköivä 4 cm sikiö, en tajunnut, miten paljon tulisin rakastamaan tätä lasta. Ihana tuoksutella omaa vauvaa. Ja rauhoitella, kun hän joskus huutaa ja tyyntyy sitten mun syliin tai rinnalle. Onko mitään parempaa?
sanoinkuvaamaton poika, joka päivä ihmettelen miten ollaan tuollainen saatu aikaan, kaikkinen omine elämänviisauksineen, ei voi kun ihmetellä. Väillä saa kyllä aikaan suunnatonta ärsytystäkin, mutta se kuuluu asiaan ja menee nopsaan ohi.
Tuntuu niin hyvältä nykyään nousta uuteen päivään pieni tuhisija vierellä.:) -ap-
Toivon, että tyttömme saisi joku päivä sisaruksen, mutta jos niin ei käy olemme kyllä mieheni kanssa superonnellisia tästä pikkuisestamme. Ja kiitollisia,että saimme tämän vanhemmuuden kokea. -ap-
t: myös pienen tytön äiti