Lue keskustelun säännöt.
Olitko lapsi 70-luvulla? Mitä jäi mieleen?
08.08.2009 |
Yritän kerätä tutulleni lahjaa 70-luvun asioista, mutta en tiedä mitä tuolloin oli pinnalla. Keksisitkö mitä koriin laittaisin.
Kommentit (114)
Aku Ankka -sarjakuvalehti tuli tiistaisin melkein joka kotiin.
Sitä luki innolla sekä lapset, että aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastoista lainattiin pinottain kirjoja ja niitä ahmittiin innolla; Neiti Etsivä, Viisikko, Tiina -sarja.
Trip -pillimehutetrat ja vihreä Aku Ankka -limpsa.
Pistä koriin yksi Fiat 600, kiiltokuvia, Hai-kumpparit, Jamekset, kehärumpua(jota nimittää tamburiiniksi) takova 20- luvulla syntynyt opettaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olivat paljolti arkirealistisia ja opettavaisia, tyyliin: Jonnella on näkövamma. Kiusaamisesta ei puhuttu ollenkaan niin paljon kuin tänä päivänä, tyyli oli enemmänkin, että lapset setvikööt välinsä keskenään. Peruskoulu aloitteli 70-luvun lopulla, mutta ainakin mulla oli vielä pitkään tosi vanhanaikaiset opettajat vanhoilla opetusmetodeilla. Lukihäiriöitä ei kouluissa tunnistettu tai ymmärretty.
Lukukirjassa opetettiin että tummaihoista ei saa sanoa nkruksi vaan nkriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasso-farmarit, Reiman ja Terinitien verkkarit. Värikkäät tikkitoppapuvut.
Vierailija kirjoitti:
Levysoitin ja vinyylilevyt
Näitäkin oli loppujenlopuksi harvassa kodissa.
Äänentoistolaitteet olivat kalliita.
Matkaradio c-kasettinauhurilla oli kodin yleisin äänentoistolaite.
Yhdelläkään koulukaverillani maalla ei ollut levysoitinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levysoitin ja vinyylilevyt
Näitäkin oli loppujenlopuksi harvassa kodissa.
Äänentoistolaitteet olivat kalliita.Matkaradio c-kasettinauhurilla oli kodin yleisin äänentoistolaite.
Yhdelläkään koulukaverillani maalla ei ollut levysoitinta.
Ja c-kasettiradiotkin alkoivat yleistyä 80- luvun alussa.
C- kasettihan tuli markkinoille 70- luvulla, eivätkä ihmiset vanhoja laitteitaan heti vaihtaneet uusiin.
Onkohan jo mainittu, mutta Bay City Rollers oli aika monen suosikkibändi. Kuuntelin itsekin ahkerasti c-kasetilta ja mummoni ompeli minulle skottiruutuiset vaatteetkin.
Limsaa ostettiin 0,33l pulloissa ja kun mentiin jonnekin tuttavien mökille, auton perässä oli aina kaksi korillista, toinen limsaa ja toinen olutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopon lastenpyörämalli oli Joponen :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hämärästi Noppa lastenohjelman ja Pikku Kakkonenkin taisi aloitella 70-luvun puolella. Ihan kuin Onnen Päiviäkin olisin telkkarista katsonut. Päiväkerhossa piti käydä ainakin 70-luvun lopulla mutta inhosin sitä, kouluiässä olin vasta 1981.
Olen joskus käynyt sen rivitalon pihassa kääntymässä jossa asuin 0-4 vuotiaaksi 70-luvulla, mutta ympäristö on niin paljon muuttunut, että ei tuo herätä enää mitään muistoja, vaikka rakennus on vielä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoista lainattiin pinottain kirjoja ja niitä ahmittiin innolla; Neiti Etsivä, Viisikko, Tiina -sarja.
Kyläkoulussamme oli 2 isoa kirjastokaappia.
Kerran viikossa oli kirjastopäivä ja kirjoja lainattiin ahkerasti.
Luin viisikot, 3-etsivää- sarjaa, Jules Verneä ja kaikki seikkailukirjat, jotka kirjastossa oli.
Tuo koulukirjasto oli hieno juttu, kun kunnankirjastoon ei oikein haksanut pyöräillä ennen kuin joskus 11-12- vuotiaana.
Tosin taisi olla jo 80- luku, 1-2lk ei muistaakseni saanut vielä lainata.
Vierailija kirjoitti:
Kiiltokuvat!
Rakastin kiiltokuvia!Pankista sai muovikoteloita, joiden taskuihin kuvia kerättiin.
Kuvat lajiteltiin eri taskuihin ja koteloihin; "tavallisiin", kiteisiin (=koriste hileitä), nelkkareihin (=neliskulmaisiin), jne.Kuvilla usein käytiin "kauppaa"; niitä vaihdettiin kavereitten kanssa ja eri kuvilla oli erilainen "kauppa-arvo".
Kuvakotelot kulki mukana kouluun ja niitä selattiin innolla.Koulumatkani varrella oli lelukauppa, jossa kävimme katselemassa uusia kiiltokuvia --tunnen vieläkin nenässäni ihanan, uusien kiiltokuva-arkkien tuoksun, kun ajattelen ko. lelukauppaa.
Myyjänä oli vanha, harmaatukkainen nainen, jolla oli lehmän hermot.
Oi miten ihanat muistot tulvahti mieleen! Mäkin rakastin kiiltokuvia ja mulla oli niitä hirveät määrät. Muistan tosiaan hyvin niiden tuoksun, kun avasi sen sellofaanipakkauksen, niin uusien kiiltokuvien tuoksu oikein huumasi. Mä säästin parhaat kiiltokuvani ja menin tyhmänä antamaan ne tyttärelleni, joka ei välittänyt niistä yhtään, vaan sotki ja leikkeli ne pilalle. Olisi kannattanut pitää ne itsellään. Toinen mitä me kerättiin, ja vaihdeltiin, oli eläinaiheiset postikortit. Kissoja, koiria ja hevosia. Jossain vaiheessa oli jonkun levypurkan mukana keräilykortteja Disneyn elokuvista, muistan ainakin Viidakkokirjan ja Aristokatit. Purkka oli vaaleanvihreää ja super tuoksuvaa, joku banaaniesanssi se taisi olla. Niitä tuli myös kerättyä, mutta niitten valmistus lopetettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiiltokuvat!
Rakastin kiiltokuvia!Pankista sai muovikoteloita, joiden taskuihin kuvia kerättiin.
Kuvat lajiteltiin eri taskuihin ja koteloihin; "tavallisiin", kiteisiin (=koriste hileitä), nelkkareihin (=neliskulmaisiin), jne.Kuvilla usein käytiin "kauppaa"; niitä vaihdettiin kavereitten kanssa ja eri kuvilla oli erilainen "kauppa-arvo".
Kuvakotelot kulki mukana kouluun ja niitä selattiin innolla.Koulumatkani varrella oli lelukauppa, jossa kävimme katselemassa uusia kiiltokuvia --tunnen vieläkin nenässäni ihanan, uusien kiiltokuva-arkkien tuoksun, kun ajattelen ko. lelukauppaa.
Myyjänä oli vanha, harmaatukkainen nainen, jolla oli lehmän hermot.Oi miten ihanat muistot tulvahti mieleen! Mäkin rakastin kiiltokuvia ja mulla oli niitä hirveät määrät. Muistan tosiaan hyvin niiden tuoksun, kun avasi sen sellofaanipakkauksen, niin uusien kiiltokuvien tuoksu oikein huumasi. Mä säästin parhaat kiiltokuvani ja menin tyhmänä antamaan ne tyttärelleni, joka ei välittänyt niistä yhtään, vaan sotki ja leikkeli ne pilalle. Olisi kannattanut pitää ne itsellään. Toinen mitä me kerättiin, ja vaihdeltiin, oli eläinaiheiset postikortit. Kissoja, koiria ja hevosia. Jossain vaiheessa oli jonkun levypurkan mukana keräilykortteja Disneyn elokuvista, muistan ainakin Viidakkokirjan ja Aristokatit. Purkka oli vaaleanvihreää ja super tuoksuvaa, joku banaaniesanssi se taisi olla. Niitä tuli myös kerättyä, mutta niitten valmistus lopetettiin.
80-luvulta kylläkin, mutta mulla on tallessa jokunen 1-2 luokan vihko, johon opettaja on aikoinaan liimaillut joitain kiiltokuvia, vaikka olin poika :P
Jopo, samettilappuhaalarit, ja ne siskolta pieniksi jääneet valkoiset Haisaappaat. Ne oli niin hiton reikäiset, että varpaissa litskui kun lätäköstä käveli. Sittenpä ei ollut väliä vaikka ojassa kahlasi saappaat täyteen ja katsoi kun vesi suihkusi reijistä. Nyt on sentään ehjät.
Vierailija kirjoitti:
Aku Ankka -sarjakuvalehti tuli tiistaisin melkein joka kotiin.
Sitä luki innolla sekä lapset, että aikuiset.
Virallisesti keskiviikkona.
Paperinuket