Olen huolissani meidän 4 vuotiaasta. Onko tämä normaalia
käytöstä?
Lapsi on erittäin tarkka vaatteistaan. Jos vaatteeseen tulee pienikin tahra tai vesitippa (tai mehu- tms. tippa), vaate pitää välittömästi vaihtaa.
Ruoka ei saa koskettaa toisiaan. Tai siis, jos ruokana on pottuja, kastiketta ja salaattia, niin potut pitää olla yhdessä kulmassa, kastike toisessa, salaatti kolmannessa ja nuo eivät saa koskettaa toisiaan. Ja potut pitää syödä erikseen, sitten kastike ja lopuksi salaatti.
Kommentit (34)
mutta EI todellakaan riitä mihinkään diagnoosiin
mutta EI todellakaan riitä mihinkään diagnoosiin
Jotkut lapset vain ovat todella tarkkoja ja se ilmenee juuri näin!
Mut herää kysymys, et onko lapsi aina ollu tällainen? Ja että onko lapsi muuten hankala?
kastike perunoiden sekaan ja PISTE! kyllä syö sitten kun nälkä on. En lähtisi lapsen pompotteluihin mukaan.
tiedän lapsen joka ei voi syödä ketsuppia ja tarhassa makaroonilaatikon päälle laitettiin ketsuppia... istui vielä kolmen aikaa pöydässä kun ei saanut syötyä...
jostain ruoasta! Mutta että annetaan lasten pelleillä tuolla tavalla, oikein avitetaan tuota piirrettä lapsessa.
En itsekään tykkää, että kaikki sotketaan sekaisin enkä pakota lapsianikaan siihen. Ihan yhtä helppoa on laittaa kastike eri kohtaan kuin lätkästä se perunoitten päälle.
perunaan?? ja vanhemmat suovat tuollaisen käytöksen??
7
häiriöön liittyvää .... googleta sensorinen integraatio. Ei kannata hätääntyä, asiaan löytyy apua. Onko lapsi aina ollut noin tarkka esim. vaatteistaan ja miten ruokailu sujui aijemmin?
meilläkin syödään parhaat palat ensin, sitten seuraavat ja pahimmat viimeiseksi. mutta kyllä ruoka saa sekaisin olla
eikä tartte odottaa ennen 5- vuotis käyntiä!
Mutta emme ole aikaisemmin kiinnittäneet siihen huomiota. Ennen kuin yks sukulaistäti alkoi asiasta huomauttelemaan.
Lapsi myös viihtyy yksin, tekee palapelejä, piirtää jne. Lajittelee pikku elukoita ja autoja siisteihin jonoihin jne.
Pienempänä ei tykännyt haleista, jos sai "pipin". Laastari kyllä kelpasi, mutta ei saanut puhaltaa tai lohduttaa jne.
googleta tosiaan se sensorinen integraatio! Moni asia täsmää ... omilla lapsillani oli aikoinaan samoja oireita/tapoja kuin lapsellasi ja he saivat sensorisen integraation toimintaterapiaa - todella auttoi. Nyt molemmat ovat reippaita ja kaikin puolin hyvinpärjääviä koululaisia.
tuossa 4v iässä lapset yleensä alkavat oikeasti osata. Sitä on tietysti vaikea joskus itse arvoida, jos lapsen leikit muiden kanssa tapahtuvat pääasiallisesti PKssa
Jos on, kysyisin, ovatko päiväkodissa huomanneet mitään erikoista .... saattaa olla, että ovat huomanneet jotain, mutta eivät uskalla ottaa asiaa puheeksi.
liika on tottakai liikaa tässäkin asiassa, aikuiset määrää tietysti, että vaihdetaanko se paita jne... =)
että ruoat eivät saaneet koskea toisiinsa :) erityisen täekeää oli, ettei salaatti koskenut mihinkään ruokaan, mutta myöskään kalapuikko ei saanut koskea perunamuussiin jne. Myös toinen siskoni oli tällainen, hän jopa jossain vaiheessa erotteli jauhelihat makaronilaatikosta :D
Ja ihan normaaleja olemme olleet ja olemme edelleen, ikää 21v., siskolla 17v.
Ei oikeasti mitään huolta!
Olen myös työskennellt päiväkodeissa, ja siellä löytyy aina lapsia, jotka eivät tykkää, että ruoat koskevat toisiinsa. Joissain päiväkodeissa on tapana kysyä, laitetaanko esim. kastike päälle vai viereen. Itselläni on myös tapana annostelen lapsille ruoat niin, etteivät koske toisiinsa. (koska ei tunne välttämättä lapsia tai tietää, että tietyt lapset eivät tykkää siitä) En ymmärrä, mitä väliä sillä on, jos lapsi syö ruoat erikseen eikä sekaisin?? Voi liittyä siihen, että halua selvästi nähdä, mitä kaikkea tarjolla, eikä että kaikki on yhtenä sörsselinä.
ps.tiedän myös lapsia, jotka eivät tykkää liasta. Esim. omalla 2-vuotiaalla on sellainen vaihe ainakin nyt, että halua heti kaiken lian pois (käsistä, vaatteista yms.) Tiedän myös, että serkkuni on ollut tällainen lika-kammoinen, ihan normaali on hänkin, ikää nyt 25v. Ehkä meillä tämä kaikka sukuvikaa ;)
että mihin se normaalin ja ei-normaalin raja vedetään. Tällaiset on aina vähän rajatapauksia, kun käytös ei oo ihan normaalia, mutta ei kuitenkaan sellaistakaan, mikä tekisi elämisen normaalissa maailmassa mahdottomaksi. Vähän vaikeammaksi tai kinkkiseksi ehkä, mutta kyllä sen kanssa jotenkin pärjää.
Itselläni kanssa tuon tyyppinen poika, 5-vuotias. Koko hänen ikänsä olen yrittänyt selvittää mikä häntä vaivaa, sillä kyllä käytös on poikkeavaa. Mutta ei kuitenkaan niin räikeasti poikkeavaa, että esim. neuvola lotkauttaisi korvaansakaan. No, meillä nyt on niin huono neuvola, että sieltä ei saa ymmärrystä muillekaan oikeille ongelmille.
Mutta siinäpä se sitten. Mistä vanhempikaan sen voi tietää, että pitääkö oman lapsen käytökseen reagoida jotenkin, vai voiko sitä pitää normaalina. Minä esimerkiksi pärjään kyllä lapseni kanssa, mutta hirvittää, että mitä tapahtuu, kun koulu alkaa, ja lapsi ei uskalla tehdä liikuntatunnin tehtäviä tai puhua opettajalle ääneen.
Ja usein kiistelläänkin siitä tarviiko mitään diagnpooseja tehdä.
Mutta mielestäni siinä vaiheessa kun huomataan ettei lapsi pärjää PKssa ilman tukea eikä tule pärjäämään koulussa, on tutkimuksiin pakko mennä, sillä jo ihan byrokratian takia saatava vaivan nimi paperille, jotta apuja voidaan antaa.
Omakin AS-poika meni täysillä läpi kaikista neuvolan testeistä, sillä oli ikäisekseen fiksu ja rakasti tilanteita, joissa sai tehdä yhden tädin kanssa kivoja juttuja, kotonakin meni suht ok. Mutta PKssa ryhmässä toimiminen oli mahdotonta. Ja onneksi pääse asperger-luokalle ja koulun käynti on sujunut hyvin - eikä syrjäytyminen alkanut heti eklata vaan nyt on tie auki ties minne...
Mutta tuskin ns. vakavaa eli varmasti löytyy diagnoosi tuollekin käytökselle.