Huomasin, että lapseni isä antoi lahjaksi käytetyn

lahjan. Ohjeet olivat hieman kuluneen näköiset eikä mukana ollut takuutodistusta. Lapsella isän puolelta pari vuotta vanhempi serkku ja päättelin, että serkku kyllästynyt tuotteeseen tai ei ole tykännyt siitä. Ja isukki päättänyt, että annetaan se meidän lapselle.



Taustatietoa: isä ei ole koskaan maksanut elatusmaksuja tai mitenkään avustanut. On yrittäjänä ollut vuosia ja joku yrityksellä menee huonosti tai sitten lusmuilee. Tapaa lasta ehkä kerran vuodessa, nytkin vain äkkiä toi lahjan.



Mitäs mieltä olette tuosta siis käytetyn lahjan antamisesta?

Pahemmalta tuntuu, että isä ei tapaa lastaan.

Kyseessä noppapeli, jossa mukana talukkovihkonen. Ja tuo vihkonen oli sotkuisesti tussilla merkitty täyteen edellisten pelien tuloksia...



Eipä ollut 11-vuotias kovin onnessaan =(.

Omien lasteni isä soitteli rehvakkaasti ja pyysi tilinumeroani, laittaa rahaa tililleni, jotta saan ostaa lapsille sitten vaikka alesta uusia vaatteita, kun hän ei nyt ehdi ostaa mitään. Joo, ihan kiva, mutta kun ei ole kuitenkaan laittanut sitä rahaa sinne tilillle...xxx mikä ääliö...



Toinen lapsistani aloitti harrastuksen mikä on suht kallis, siis useamman satasen. Isä tietää, että minulle on tiukkaa rahasta (mutta koska lapseni on hyvä tässä harrastuksessa mielelläni sijoitan siihen). Oli kysynyt lapseltani, "jokohan teidän äiti on maksanut harrastuksesi"? Siis hei oikeesti...lapsi olikin tosi huolissaan, onko harrastus maksettu. Kyllä on, ihan eräpäivänä...



En tiedä, miksi isä toimii näin. Hänellä on rahaa, asuu isossa, hienossa talossa, ajelee hienolla autolla...mutta oma on valintansa...välillä kiehuttaa, mutta sitten taas tajuan, että isä on ääliö eikä sen tähden pysty parempaan. Se, että minä olen joskus rakastanut tätä ääliötä ja tehnyt lapsia hänen kanssaan on ikuinen ihmetys minulle, mutta lapset ovat mitä ihanampia ja heistä olen kiitollinen. Joku virka siis tälläkin ääliöllä.

En ymmärrä miten kaikki voisi aina olla naisen vika, sekin että isä hylkää lapsensa.

Me harrastetaan koko perhe 'divareita'. Tai oikeamminkin puolisukua harrastaa. Ihania löytöjä olen saanut lahjaksi.



Veljen vaimo loukkaantui ensimmäisellä kerralla syvästi kun sai lahjaksi käytetyn kirjan (lue: signeeratun ensipainoksen). Nyt kymmenen vuoden jälkeen hän osaa jo nauraa tilanteelle, mutta ei vieläkään pidä 'käytetyistä' lahjoista, mitä muut tietenkin kunnioittaa.

jos lapset ovat teidän oma projekti, jonka olette toteuttaneet vastoin oletetun isän tahtoa, niin ei pitäisi olla silloin isältä vailla mitään

En ymmärrä miksi en olisi voinut antaa sitä. Lapsi on pieni ja ei ymmärrä, että on kirpparilta ostettu ja vaikka olisi ymmärtänyt, mitä sitten? Tavara oli hyvässä kunnossa ja sain sen pilkkahintaan, uuteen verrattuna. Kyseinen tavara on kallis kaupasta ostettuna.

Mä olisin ollut iloinen kirjasta.

kirjojaan lahjaksi ja äiti on jatkanut samaa perinnettä. Mielestäni hieno tapa, useimmat kirjat kun luetaan vain kerran.

Ite olen kaikki lahjat tänä vuonna tehnyt joko itse tai ostanut käytettynä. Ei siinä ole mitään vikaa, mutta tietty kurjaa, jos isä ei panosta lapseensa. Ehkä kumminkin rahallista panosta tärkeämpi asia olisi se henkinen. Ja siihen ei käytetyt lahjat vaikuta.

Vain naisissa on vika, vaikka kuinka hyvin elävät ja parhaansa lapsille tekevät.

Miehet vain ovat niin suloisia mussukoita..

Eivät isät ole ääliöitä, vaan äidit jotka lapselleen huonon siittäjän valitsevat

katsokaa peiliin seuraavan kerran kun luusereille rasiaa jaatte

ei miehellä ole mitään erityistä oikeutta 'jakaa tavaraansa' kenelle vaan, ja naisen täytyy olla fiksu ja valikoida. Miehen ei pidä harrastaa seksiä naisen kanssa, johon ei voi luottaa. Fiksu mies harrastaa seksiä vain vakituisessa parisuhteessa, samoin fiksu nainen. Ja fiksu mies ja nainen tietävät, että yhdynnästä voi aina olla seurauksena raskaus.

Mutta kierrätys on musta positiivinen asia, joten tuosta lahjasta en kyllä vetäisi hernettä nenääni. Olen itsekin antanut lahjaksi divarista ostettuja kirjoja ja levyjä.

Ekaluokkalaisellani oli syntymäpäivä 21.12. Ei minkäänlaista elonmerkkiä isältä. Tänään tuli tekstari, pitkä ja vaikea lukuinen. Lapseni osaa lukea vain yksittäisiä, lyhyitä sanoja.



Että ei lahjaa, korttia. Tekstarivanhemmuutta meillä.

Se tekstari alkoi: yhtä lahjaa en paketoinut, ei se kääreeseen mahtunut...

Yhtä lahjaa, SANONKO MINÄ!



En muuten lukenut sitä viestiä lapselle. Sanoin vain että lukee hyvää joulua siinä.

Itse olen pyytänyt lasten isältä, että edes jonkun halvan käytetyn lahjan ostaisi lapsilleen jouluna ja synttäreillä. Se kun olisi lapsille niin tärkeää, että isä muistaisi. Nuo olisi iloisia ku jotain vain saisivat häneltä. Kyllä se aina lupaa, mutta ikinä ei mitään anna kuitenkaan.



Ei se lapsi siitä välitä onko se käytetty vai uusi. Jos aikuiset ei opeta sitä arvostamaan vain uutta kallista lahjaa.

Lapseni saivat suurehkon barbietavarapaketin ja kaikki käytettyjä. Oli kaikkein mieluisin lahja. Sanoin tyttärilleni että ovat käytettyjä ja kyllä sen näkikin. Tytöt vastasivat että nämä ovat ihania ei sillä ole väliä vaikka ovat käytettyjä.

Toki saivat muitakin lahjoja siis uusia.

Jos olisin ostanut nuo barbiekamat uutena ei minulla olisi muuhun rahaa riittänytkään.



Huutonetissahan menevät käytetyt leulut tosi hyvin kaupaksi joulun alla. Mihin luulette niiden päätyvän.

Ottaisin ilomielin käytetyn antiikkihuonekalun, mutta toisaalta jonkun käytetyt vaatteet tai lapselle käytetyt nuhjaantuneet lelut eivät suuremmin innostaisi.

niin pärjätköön äpäränsä kanssa omillaan. ei siihen tarvitse miestä sotkea